Lastenlevyn kuvitus ja eläinhahmot

Ihan siksi pitää jakaa tämä, kun nuo eläinhahmot ovat miun suunnittelemat. Mie siis vain piirsin ne, ja muut hoitivat ns. likaisen työn. Samoin kaikki piirroskuvitukset mitä tässä näkyy, ovat miun käsialaa. Eikun vaan levyä kuuntelemaan, on siinä sitten tosi tutunnäköisellä käsialalla tehty kansivihko :D

Akvaarion uusi elämä

Miulla on ollut useamman vuoden akvaario. Se olikin oikein ihana ja piristävä valonlähde varsinkin talvisin. Mutta sitten iski sinilevä... ja se oli sen akvaarion menoa. Varmaan yhteensä kaksi vuotta tappelin leväongelman kanssa ja tein jopa kertalaakipuhdistuksia, perustin koko akvaarion uudelleen kalojen joukkokuolemasta huolimatta. Eeli löysi miulle hyvän vinkin, jolla sinilevän olisi saanut eliminoitua: vetyperoksidilla. Vinkki oli mainio, mutta viimeisilläni raskaana ja sitten vauvan kanssa ei ollut energiaa sellaiseen. Niinpä lahjoitin loput kalaparat ystävälle Kuopioon ja pistin akvaarion täysin uusiksi:

Päädyin kaktuksiin, koska kosteampaa ympäristöä vaativat kasvit kuulemma keräävät ötököitä näin kasvihuoneellisissa olosuhteissa. Muuten tässä olisi kelvannut esikasvattaa ensi kesän kukat. Taidan päätyä suorakylvöön. Ja lasiseinät sitäpaitsi suojaavat pieniä käsiä tarttumasta piikkeihin (siihen on kyllä vielä aikaa ainakin puoli vuotta...)

Tämä "Drama Queen" pääsi nyt esille, kuten draamakuninkaallisen kuuluukin. Tein tämän rakusavityön joitakin vuosia sitten.

Virkkailuja

Lapsiparka...

Virkkasin meidän maitomiehelle pari nallea. Lisää on tulossa, koska suunnittelin tekeväni niistä mobilen vauvansängyn yläpuolelle. Miulla on ollut lainassa amigurumi-kirjoja, mytta ei miusta ole ohjeiden seuraajaksi. Hauskempi on väkertää langoilla omin päin ja katsoa, mitä sieltä syntyy. Näiden nallejen nimet on HUU ja HÄYYYY, koska ne sanat tämä ruuneperi, 2kk, jo osaa sanoa.

Vuoden mutsi-läiskä

Sain tällaisen HannaKonnalta, kiitos :)


1.Tunnen itseni Vuoden mutsiksi kun...

Oikeastaan en tunne, mutta ainahan voin olla vuoden mutsi siksi, että meidän vauva on vielä niin tuores.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on...

Kahden kuukauden kokemuksella: se, että pitäisi riittää.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...

Hymyili minulle ensitöikseen aamulla.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä...

Nyytin vieressä unta odottamassa.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä...

Nyytin vieressä unta odottamassa (eli yritän epätoivoisesti jatkaa omia uniani, kun toinen haluaisi jo aktivoitua).

6. Haluaisin sanoa lasteni isälle...

Tykkään siusta.

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni että...

Saat anteeks.

8. Viimeksi kiroilin, kun...

Olin väsynyt ja vihainen jostain.

9. En ole koskaan osannut...

Käyttää ostamiani kestovaippoja.

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on...

Jos väsyttää, niin ottaa torkut.

Laitan tämä etiäpäin vaikkapa tuota... toiselle Hannalle TÄNNE.

Idea hakusesssa

Ajattelin, että olisipa mukavaa kirjoittaa jotakin viisasta blogiin, mutta nyt ei lähde. Sen sijaan olen kiukutellut aamun vauvan kanssa ja sammunut puolentoista tunnin päikkäreille jo ennen puolta päivää. Jospa tämä päivä tästä nyt lähtisi vähitellen paremmin käyntiin. Vauva-parka nukkuu tässä sylissä, mikä lie pieru mahassa hänellä kun nyt ei kelpaa kuin äidin syli.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Kevät sieltä tulla ryllistää.

Hienoa ystävänpäivää!

Tämä ystävänpäivä-keksintö lienee jenkkien ja postin keskinäinen juoni, mutta IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE silti :) Kiitos kun jaksatte täälläkin käydä aina kurkkimassa miun pöpinöitä.



Ihminen on tosista ihmisistä tehty, sanoi joku jossakin.

Ajanhukkaa

Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta, anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.*


Netissä kun on tarpeeksi kauan kerrallaan, niin tulee tosi levoton olo. Ja jotenkin hirmu merkityksetön. Hirveän turhaa kaikki facebookkailut ja muut. Havahduin tänään siihen, miten sosiaalisen median tietty narsistisuus tunkee niin salakavalasti omaankin toimintaan: vauva oli sylissä (kitisi ja änisi), enkä malttanut antaa hänelle huomiota, koska käsittelin nettijulkaisuja varten valokuvia hänestä. "Voi miten söpö kuva tämäkin, säädänpä vähän valoisuuskäyriä..." samalla, kun se todellinen ihminen sylissäni haki katsekontaktia. Yritti kovasti olla olemassa ihan omana itsenään eikä vain edustavan valokuvan kohteena mamman profiilissa. Voi minua.

Nettiin hukkuu niin helposti. Varsinkin kun on vähän väsähtänyt eikä uskalla aloittaa mitään erityisempää projektia, kun tietää että vauva kuitenkin kohta herää tai turauttaa mahtitortut.

Sitten kannattaa istahtaa sohvalle ja olla vaikka vaan hiljaa. Tai mennä ulos. Mie tein molemmat ja sorruin ostamaan suklaalevyn. Voi miun hedonistista elämääni.


*Ps.119:37
Ps. 90: 12

Muistoksi

Minulla oli ihana taidetta opiskeleva luokkakaveri AMK:ssa. Hän on juuri kuollut syöpään, mikä on suuri menetys. Hän oli ihanan värikäs, todella sydämellinen ja lämmin, rakastettava persoona. Ja yksi lahjakkaimmista. Syvä osanottoni.

Kiitollisuuden aihe

Kiitä Herraa, minun sieluni...

...Herra, minun Jumalani, sinä olet ylen suuri...

...valkeus ja kirkkaus on sinun pukusi.

Ps.104:1

Ride on King Jesus

Pari korttia

Tämmösiä tässä vain!

Mainion mukavaa viikonloppua kaikille!


Kihlajaiskortti on tämä viimeinen.

Älkää paleltuko :)

Iso mies, jo 1kk ikää!

Okei, laitan nyt tänne vauvakuvan, kun meidän ukkeli sentään täytti tänään kokonaisen KUUKAUDEN!!! Kohta se jo kirjoittaa ylioppilaaksi, huokaus :)

On muuten tosi vaikeaa piirtää VAUVA! Tässä yritelmiä...


Ja tässä vähän onnistuneempia, mikä on paras?

Ajan laillinen omistaja

Ukkokulta tuossa aamukahvilla totesi, että "ihminen kuvittelee herätessään olevansa 24 tunnin laillinen omistaja, kunnes jokin palauttaa hänet todellisuuteen". Se voi olla vaikka lapsen saaminen, joillakin jopa koiran hankkiminen (niitä pitää villien huhujen mukaan käyttää silloin tällöin pissittämässä.)

Hyvä huomio on peräisen C.S.Lewisilta. Loistavassa kirjassa "Paholaisen kirjeopisto" kokenut demoni neuvoo pienemmälle pirulle keinoja riistää ihmisen sielu. Yksi monista kikoista on yrittää saada ihminen uskomaan, että hän todellakin on päivittäisen 24 tunnin laillinen omistaja. Hän elää vain itseään varten, voi tehdä mitä tahansa välittämättä muista. Puhumattakaan siitä, että ajan käyttäisi kysymällä Jumalalta viisautta tekemisiinsä.

Oli ihmisellä lapsia (/koiria/tms.) tai ei, väite 24 tunnin omistamisesta ei kai silti voi pitää paikkaansa.


Jo ennen lapsen saamista yritin aina miettiä, mitä minun kuuluisi kunakin päivänä tehdä. Olen mahdoton suorittaja, ja ajatus ajan tehokkaasta käyttämisestä ei useinkaan koidu kohdallani "Jumalan kunniaksi tapahtuvaksi lähimmäisen auttamiseksi," vaan stressaantuneeksi härveltämiseksi.

Vaikka itse en olekaan mallitapaus ajan oikeasta käyttämisestä, haluaisin omassa elämässäni pyrkiä siihen. Vaikeaa on pysyä oikeassa kurssissa ympäröivän kulttuurin tuputtaman narsistisen itsekeskeisyyden ja itsensä toteuttamisen ihanteen ja toisaalta väärällä tavalla uhrautuvan ja itseään molemmista päistä polttavan elämäntavan välillä.

Meidän vauva on lauantaina kuukauden ikäinen. Arki alkaa sujua, mutta vaatii vielä vakiintumista täysin luonteviin uomiinsa. Isoimpia oivalluksia tässä lyhyessä ajassa on ollut se, että vauva ei ole vanhempien viihdepaketti, vaan me olemme häntä varten. Täysin epäitsekkäästi, mikä tuntuu olevan hirveässä disharmoniassa ympäröivän kulttuurin kanssa. Länsimainen kulttuuri kun sanoo: kaikki MULLE heti nyt, etsi OMAA nautintoasi, kuuntele itseäsi, pla pla pla. Hyvä on itseään kuunnella, mutta miksi se tapahtuu niin usein muiden kuuntelemisen hinnalla?

Kukaan meistä ei elä itseään varten eikä kukaan kuole itseään varten. Jos elämme, elämme Herran omina, ja kos kuolemme, kuolemme Herran omina. Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Herralle. Room. 14: 7-8

Käsitöitä

...niiin, käsitöitähän voitehdä monella taitotasolla. Voi tehdä esim. tällaisen "penaalin," jonka tekoprosessissa on huomattavasti enemmän rakkautta pelissä kuin taitoa ;) Penaalin saaja voi ajatella, että "no, ainakin se Satu teki parhaansa..."


Niiiiin, ja sitten käsitöitä voi tehdä rakkauden ohella myös TAIDOLLA: tässä Pikku Silpun meidän pikkuisännälle neulomat pökät, hattu ja tumput (siis NIIN hienot):


Pikkumies liihottelee ihan pilvissä, kun on niin tyylikkäät kuteet päällä...

Väliaikapäivitys

Ihan vaan tämän kuvan halusin jakaa kaikkien kanssa :) Älkää huoliko, en aio tehdä tästä vauvablogia! Kunhan tässä keräilen itseäni, niin alan taas tehdä järkipäivityksiä. Ja vauvajuttuja yritän siis välttää, ehkä teen niille jonkin oman paikan. Iloista viikkoa kaikille!

Ihanaa uutta vuotta!!!

Valoa kohti

Tässä muutama (ennen synnytystä) askartelemani kortti. Hyödynsin niissä luonnoksia, joita olin tehnyt ajat sitten opinnäytetyötäni varten. Luonnokset on säilyttämisen kannalta vähän ristiriitainen juttu: toisaalta niitä olisi tärkeää säilyttää, teoriassa onnistuneita kappaleita voisi myydäkin, ja toisaalta ne ovat monesti vain viemässä tilaa. Sellaisia vain osittain onnistuneita luonnoksia kun on kamalasti. Osa on pakko heittää kylmästi pois.

Tällaisia kortteja ei voi lähettää ihan miten sattuu, vastaanottajan on oltava jollakin tapaa "kartalla", että ei vetäisi herneksiä nenään. Eikä näiden teema ole mikään häpi häpi pörthdei.

Mutta valoa kohti on asenne - kuitenkin. Jopa näissä korteissa, voimakkaissa varjoissa on kirkas valo. Valon lähdettä kohti kelpaa kääntää katse.

"[A]nna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme." (Ps. 80: 20)

Ai kuka? Äiti? Ai minäkö?!

Ai miten niin pieni?! Kuppihan on lähempänä kameraa, kuin pää...

Vauva on ollut kuvioissa mukana nyt 9 vrk. Alan pikkuhiljaa tottua hänen olemassaoloonsa, mutta on tässä vielä työstämistä. Mutta kyllä on kaunis ja hurmaava lapsi, tämän kerran saa omaansa kehua :) Syö ja nukkuu paljon, osoittaa spartalaista asennetta, mitä itkemisen määrään tulee. Pitää sen minimissä. Kunpa pysyisi tuollaisena luonnostaan helppona! Vielä kun itse osaisin ottaa rennommin: kun se nukkuu, pelkään että jotakin on vialla. Kun se ei nuku, väsähdän itse ja toivon että se simahtaisi. Ja syyllinen olo tulee siitäkin, kun totean hänen olevan niin kultainen kuin on. Mutta kun hän on! Olin varautunut NIIN pessimistisesti tähän kaikkeen, että tilanteen hienot puolet eivät oikein tahdo mennä jakeluun. En ole ansainnut näin hienoa lasta. En.

Luontainen epäilys nousee takaraivosta: onko kaikki liian hyvin? Ja on se kumma, miten umpikristitty ihminen löytää itsestään taikauskoisia vaikutteita: jos sanon lastani unelmapojaksi, niin se varmasti sairastuu koliikkiin ja ties mihin ja huutaa seuraavat kymmenen vuotta läpeensä. On se kumma, miten vähissä oma luottamus voikaan olla niin itseeni kuin Jumalaankin uudessa elämäntilanteessa. Väitän, että korkeakoulututkintonikin ovat syntyneet helpommin, kuin tämä äitinä olemisen opetteleminen. Nostan hattuani kymmenen kertaa korkeammalle kaikille kotiäideille kuin aikaisemmin!

Osaan jo MELKEIN sanoa itseäni äidiksi. Onneksi tässä on loppuelämä aikaa opetella! Herra minut varjelkoon, ettei minusta tulisi hysteeristä äitiä. Tuntuu etten osaa hoitaa vauvaa, vaikka järki sanoo, että osaan.

Kiitos vielä kaikille onnitteluista :) Meitä saa muistaa rukouksin, opittavaa on niin paljon. Onneksi on aikaa. Sitä ei vain tämä tohottaja oikein ymmärrä.

Tässä kuvassa Malakias tasan viikon vanhana.

Joulukäärö

Pikkukimalaisen poikanen.


Vain puhelin puuttuu!

Mitäs sieltä pukinkontista löytyykään?!


Tässä kuvia joukääröstä. Pääsimme jouluksi kotiin. Melkoista opettelua tämä kyllä on. En taida luontojani olla mikään kanaemo. Synnytys meni hyvin ja vauva on terve ja pyöreäpäinen :)

Hamsterin vikaa?

Liekö miussa hamsterin vikaa? Ohessa osa vauvanvaatteista, joita olen saanut tai hankkinut itse. No worries! On niitä enemmänkin, ainakin kassillinen. Uutena olen ostanut vain yhden...kimalaisasun.

Toivottavasti pääsen pian synnärille, eihän kukaan näitä kärsimättömän odottajan juttuja jaksa lukea! Hyvä jos itsekään!

Mitäs tiiät, Maria?

Sattuneesta syystä tämä joululaulu on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. "Mary did you know" on miusta passeli mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta nyt kun jouluun on alle viikko ja oma laskettu aikakin ohitettu, niin yhtälö on valmis. Tässä paras löytämäni versio; tällä mammalla on niin tumma ääni jotta aijai. Vielä kun joku tekisi tästä sellaisen heavy metal- sovituksen, niin kyllä oisin mielissäni!

Hassua odottaa itsekin jouluista poikavauvaa. Vaikka tällä muksulla onkin ihan luonnollinen alkuperä... joskin senkin taustalla on rukousvastaus. Ettei menisi liian herkäksi, niin voitte nyt kuvitella miun sanovan tähän muka-kyynisellä päiväkodintäti-äänellä : Jokainen meistä on ihme! (se on silti aito mielipiteeni, mutta enpä nyt sortunut lässyttämiseen).




Laulun sanat on tässä:

Mary, did you know
that your Baby Boy would one day walk on water?
Mary, did you know
that your Baby Boy would save our sons and daughters?
Did you know
that your Baby Boy has come to make you new?
This Child that you delivered will soon deliver you.

Mary, did you know
that your Baby Boy will give sight to a blind man?
Mary, did you know
that your Baby Boy will calm the storm with His hand?
Did you know
that your Baby Boy has walked where angels trod?
When you kiss your little Baby you kissed the face of God?

Mary did you know.. Ooo Ooo Ooo

The blind will see.
The deaf will hear.
The dead will live again.
The lame will leap.
The dumb will speak
The praises of The Lamb.

Mary, did you know
that your Baby Boy is Lord of all creation?
Mary, did you know
that your Baby Boy would one day rule the nations?
Did you know
that your Baby Boy is heaven's perfect Lamb?
The sleeping Child you're holding is the Great, I Am.

Ei tullu vauva vielä, mutta sukat joo.

Ei synny mittään, ainakaan vauvaa, ainakaan just nyt. Mikä loistava tilaisuus päivittää blogia jo toisen kerran samana päivänä! Mie oon neulonut sukat ja tumput. Tumput on tehty huopanen-langasta, oranssi ja vihree aika hyvin nuhjaantuivat pesukoneessa.

Laskettu aika

Tänään on laskettu aika. Ei tunnu missään. Lähden tästä kaupungillle kävelemään. Miten mie olenkin näin kärsimätön?! Hyvä jos muutaman päivän on malttanut loikoilla kaiken valmistumissotkun jälkeen, niin heti on TYLSÄÄ!

Lissee joulukorttiloita

Niin, niitä korttiloita tulj vielä vähän lissee.






Ja tein mie piparkakkujakin, tosin vain valmistaikinasta. Kyllä teki tiukkaa pitää mielessä, ettei raakaa taikinaa saa tässä tilassa syödä!

Tutkinto on pussissaan :D

Jee, sain tehtyä kuvataiteilijan (amk) tutkinnon valmiiksi! Viime hetkillä!

Mitenköhän sitten jatkossa, suapi nähdä.

Oon ollut koulun penkillä nyt 20,5 vuotta yhteen putkeen. Maisterin paprut ja nämä kuvataiteidesysteemit ovat vieneet viimeiset 8 vuotta. Miun koko elämä on ollut siis opiskelua 7-vuotiaasta asti, ilman välivuosia. EN OLE ENÄÄ OPISKELIJA! En tiedä, onko se kivaa, pelottavaa, vai mitä. Uutta ja outoa ainakin. On tässä siis uudella identiteetillä hakemista.



Nyt on kai pakko ruveta aikuiseksi (vai onko...tai mikä se aikuinen edes on)? Opiskelija en enää ole, mutta äidin rooli pamahtaa päälle päivänä minä hyvänsä. Mitenköhän sitä sitten osaa olla...

Herran haltuun jää kaikki sellaiset asiat kuin työpaikkavalinnat ja visioinnit, taidenäyttelyt ja mitä näitä kotkotuksia nyt on. Onneksi miulla on tässä syksyyn asti äitiyslomaa, niin joutaa ihmettelemään.

Jos jotakuta kiinnostaa opinnäytetyöni, se on luettavissa Internetissä ilmaiseksi (ilmeisesti tuohon palveluun ei tartte edes rekisteröitiyä). Miusta siitä tuli ihan hyvä opari, tai ainakin olisi voinut tulla huonompikin.

Sadun opari TÄÄLTÄ (jos tämä heittää Errorin, niin se johtuu palvelimesta: osoitteen pitää alkaa sanalla "urn", eli sitä ennen olevan tekstin voi pyyhkiä pois).

Mukavaa alkavaa viikkoa!!!

Kortteja joulua (ja synnytystä) odotellessa

Tässäpä joulun inpsiroimia kortteja tukullinen. Ongelma on vain se, että ehdin lähettää korteista suurimman osan ilman, että otin niistä valokuvaa.

Ja kuten Raamatussakin todetaan, ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi: nämä viimeiset kortit ovat hienompia kuin ne ekat (joista ei ole kuvia) - nämä nyt lähtevät sitten joillekin onnekkaille. Pahoittelen, mikäli kuulut niihin jotka ovat saaneet ns. pettymyskortin.

Ja JOS mie lähden tästä vielä synnyttämäänkin kesken kaiken, niin jotkut jäävät kokonaan ilman korttia! Anteeksi jo valmiiksi! Laskettuun aikaan on...hmm...viikko!

Ja kaikillehan mie en valitettavasti ehdi tehdä korttia muutenkaan :*( Jos aikaa ja rahaa ja jaksamista olisi, niin saattaisinpa intoutuakin.

Mukavaa kirkkauden juhlan odotusta ihan jokaiselle!

P.S. Useissa korteissa esiintyy teksti: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Apt- 4:12). Joku noheva varmaan hoksaakin mistä nimestä tässä on kyse ;)