Sivut

tiistai 24. helmikuuta 2009

Kiire kouluun...


Voe voe, ku koulu alkaa ihan just mutta pakko laittaa tämä afrikkalaisrouva tänne esille ensin :) Tämä on siis luontaista jatkoa aikaisemmille wc-paperirouville...


maanantai 23. helmikuuta 2009

Herra suojaa kädellään jopa pientä karvaeläintä

Hui kauheeta kun meinasi pikku-Umbilicus päästä hengestään tuossa viikonloppuna. Makke vahingossa tönäisi painavan kasvovesipullon (ruusuvettä!) pesukoneen päältä ja se putosi suoraan Umbilicuksen terraarion lasikaton läpi. Hamsterirukka nukkui keskellä terraariota ja sinnehän putoili ruusuvesipullon lisäksi ihan sikana suuria, teräviä lasikaton sirpaleita. Luulin jo että nyt se pikku raukka kuoli 200%:sti. Vaan ei - valtavat lasinsirut ja muu vaarallinen sälä oli levinnyt parin sentin päähän Umbilicuksesta joka puolelle. Ihan kuin piirretyissä! Kuuma rinki siinä oli, ja hamsterirukka sen keskellä. Ajattelin, että siinä oli suojelusenkelin käsi meidän karvakerän yllä. Jumala pitää huolen pikku varpusestakin, ja hamsterista, miksipä ei siis ihmisestäkin...

Umbilicus selvisi täysin naarmuitta ja kolhuitta. Kyllä se vaan silti säikähti niin että kuolleeksi luultiin. Mutta äkkiä se tokeni :)

Niin, että "Herran haltuun" heittäytyminen ei lienekään kovin vaarallista, jos pieni lemmikikin kerran säilyy koskemattomana. Taidanpa kertoa tämäkin jutun lastenleirillä...

lauantai 21. helmikuuta 2009

Miun PITI tehdä gradua tällä viikolla...mutta...



Voi Jee. Viis gradusta. Olen nimittäin viime viikolla ASKARRELLUT ihan himo-idioottina ja kiitos Luojan kun se on mukavaa. Ah. Eh. Ih. Oh. Uh. Ei se nyt sentään taiteen tekemistä ole, mutta ehkä se siksi onkin niin rentouttavaa, kun ei tartte ladata kaikkeen tekemiseen ja liiman lotraamiseen järjettömiä filosofisia sisältöjä. Ikään kuin kykenisin siihen muutenkaan, vaikka tarvetta usein olis jo kuvataide-opintojenkin takia. No enivei askartelu on suorituspaineista vapaata aluetta. Toisaalta siitä ei myöskään sitten saa työharjoittelupisteitä AMK:lta...mutta eipä haittaa, koska on kivaa! Ylläolevat kakkarat ovat Daim-jäätelopakkauksista tuunattuja säilytysrasioita. Olen maalannut ne akryyliväreillä, kätevää oli tehdä taulua samalla ja pyyhkiä siveltimestä jämät tuunattavan purkin kanteen ;) Rasioissa on myös paljetti- ja helmikoristeita + kultamaalia.

Kaikkihan alkoi siitä, kun lupauduin jälleen kerran lasten talvileirille 
lempihommaani, eli askartelutädiksi. "Siitä se ajatus sitten lähti" ja gradumatskut jäivät jälleen kerran pölyttymään. Kun sain kerran valita keskitysleirikuvausten ( yksi graduni ah - niin piristävä aihealue) ja lastenleirikuvausten iloisten askartelujen väliltä niin kyllä toukopoukoilu vei voiton. Eikä tää nyt ollut mitään p:llä alkavaa askartelua. Pistänpä tähän nyt kuvasiakin, kopioikaa jos haluatte (eivät nämä nyt patentoimista vaativan nerokkaita sentään ole, kunhan tekevät tekijänsä iloiseksi, ja siihen olisi lastenleirilläkin tarkoitus pyrkiä).





Tämä oli eccon kenkälaatikko. Mutta nyt se on aarrerasia. Näitä teemme sitten viikon päästä leirillä. Käytin viittä eri paperia, joista osa on itse marmoroitua. Myös marmorointia harrastamme sitten leirin tuoksinassa. Tässä on myös paljetteja ja kiiltokuvia.



Nämä rouvat on tehty veskipapruhylsyistä. Teen näitä vielä lisää, mm. afrikkalaisia hahmoja. Tässä nyt olen yrittänyt representoida intialaista, muslimia ja japanilaista. Varsin lähetystyö-henkistä, siis. Ja stereotyyppistä. Lapset tekevät näitä sitten siellä leirillä kanssani. Ideanhan pöhnin yhdestä vanhasta askarteluoppaasta, mutta toisaalta tämä on idean tasolla jo käytännössä kollektiivista omaisuutta. Jokainen perusluovuudella varustettu julli älyää kyllä, että wc-paperihylsy on kuin niksi-pirkan sukkahousut: siitä on vaikka miksi, esim tuulilasinpyyhkijäksi :D



Iloa päiväänne! Seuraavassa numerossa esittelen vessamme oven. Heh.



perjantai 20. helmikuuta 2009

Hihihihi, www.salakuunneltua.fi on mainio. Eihän nämä pelkkinä vitseinä jaksaisi naurattaa, mutta kun idea sivustolla on dokumentoida aitoja keskustelupätkiä. Ohessa pari näytettä, jotka naurattivat minua rutkasti näin puolilta öin kun kaikki on niin kovasti hauskaa:



Tampere, Pyynikin näkötornin kahvio

Isohko, parrakas moottoripyöräjengiläisen näköinen körmy etenee jonossa kahvikassalle:

Iso Motoristi: Mä ottaisin teetä ja munkin.
Myyjä: Tuleeko prinsessa-teetä?
Iso Motoristi (empii mikrosekunnin): No, jos nyt pistetään sitä normaalia.


ja sitten vielä tällainen toinen hyvä.


Lahti, bussi

Kaksi arviolta 70+ rouvaa istuu bussissa. Pysäkin lähestyessä toinen painaa pysähtymisnappia ja molemmat kompuriovat ylös penkeistä, toinen tukee kävelykeppiin. Bussi jarruttaa ja mummot horjuvat käytävällä.

Mummo #1 (läpsäisee horjahtanutta mummoa pepulle): Sinähän kävit ihan läheiseksi!
Mummo #2 (hihittää): Heiluttaa niin maan penteleesti. Ihan kuin ois pahemmassakin tuiterissa.
Mummo #1 (hohottaa): Säähän oot aivan mahoton. Mees ny siitä pyllys kanssa, ihmiset kattoo!

Hih! Nyt pitää mennä nukkumaan.


keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Hamsterigangsterit



No kas päevvee!!!

Enpä tiedä kiinostaako tämä ketään muuta kuin itseäni, mutta tahdonpa jakaa iloni kanssanne (Satu proudly presents) : meidän Umbilicus ja Umberto !!! (Yleisö kohahtaa, alkuhämmennyksen jälkeen salin valtaavat räjähdysmäiset aplodit ja muu settiin kuuluva oheiskähinä).  Eli tässäpä teille, rakas näkymätön yleisöni, karvapalloja kourien täydeltä...

Oli muuten aika haastellista saada nuo otukset samaan valokuvaan ilman että syntyi verikekkereitä. Hamsterit ovat niin rauhallisia ja lutusia että niillä voisi vaikka pallotella huvikseen (olisi julmaa tehdä niin, toiset kun ovat niin luottavaisia), niin eipä uskoisi että tuollaiset urospuoliset eläjät käyvät herkästi toistensa kimppuun! Umberto ja Umbilicus eivät tosin vaikuttaneet siltä, että niiden päässä olisi ollut puolta ajatusta, ehkä ne eivät edes älynneet toistensa olemassaoloa. Oliskohan mitään tappelua tullutkaan jos tilaisuus olisi sen sallinut...pikku raukat, minkähän kokoiset aivot niilläkin on. Mie kyllä tykkään niistä niin hirveesti, meidän silmäteristämme!

Lopuksi, kuten yleinen soveliaisuus vaatii, valokuvamallit saivat kumpikin kuvauspalkkion. Eli käytännössä puolikkaan appelsiinilohkon. Mietipä omalle kohdalles, oman pään kokoinen herkkupala!

Ja älkää nyt luulko, että aion tulevaisuudessa blogata vain hamsteriaiheesta (en silti aio vältellä sitä ;)). Se vain tuntui mukavalta aiheelta näin alkajaisiksi. Sillä kukapa ei hamstereista pitäisi?