Sivut

perjantai 6. maaliskuuta 2009




JUU, olin tuossa jo mainitsemallani leirillä sitten oikein olan takaa.

Kävi nimittäin niin, että pienten raamis-ope  sairastui edellisenä päivänä ja pisti kaikille tekstarin että jonkun pitäis pitää pienten raamikset. Mie nyt tietysti innostuin, ku mie nyt innostun aina ja ajattelen vasta jälkeenpäin. No, tulipahan luvattua ja loppuilta oltua häsässä. Nooooh, mutta Jumala oli erittäin heikossa erittäin väkevä ja raamikset olivat sitten loppupeleissä TÄYDELLISIÄ, praise the Lord! Miulla ei ollu mitään päässä vielä nukkumaan mennessä mutta aamukahvilla ennen leirille lähtöä tein ekan raamiksen ja toisen siinä leirin alkuseremonioden jälkeen. Loput kolme tulivatkin kuin itsestään. Eipä Jumala taaskaan antanut miulle miun uskon mukaan, vaan oman armonsa mukaan. Jos ois miun uskon varassa ollut tämä case niin olis ollu tosi ripulikakkaraamikset. Onneksi Herra on hyvä.

Mutta mie oon tässä joka päivä leirin jälkeen ollu ihan äimänä. Ne raamikset oli niin hyviä, lapset oli niin innoissaan, ja Jeesus johdatti just täydelliset aiheet ja kokonaisuudet ja ideat ja autto ideoiden toetuttamisessa. Aika paljon harrastin Kylli-täti-meininkiä... Hui kauhia ku Herra on hyvä :D

Käsittämättömän tehokas Jumala, en voi kiitellä itseäni juuri mistään. Mutta yritän olla solvaamatta itseäni myöskään, koska Jumala on tehny miut tämmöiseksi ja jos hän kerran minua viisaudessaan uskaltaa käyttää nii on miulta väärin ruveta itseäni haukkumaan (olen mie tässä välissä tehny niinkin, mutta oon jääny onneksi kiinni).

Koska asiat menivät kuin menivät (yllättäen loistavasti), niin ei miusta sitten mitään
askartelutätykkää tullutkaan. 

Vaan onneksi olin laittanut kaiken niin valmiiksi ja tehnyt esimerkkityöt yms, että riitti kun kaksi muuta askartelunohjaajaa ilmestyivät paikalle.
Muutamalla sanalla lyhyt briiffaus ja kaikki meni silläkin pisteellä hyvin. Okei, ja tunnustan! Mie roikuin siinä askartelussa sitten raamisten lomassa kanssa. Ei sais väsyttää itseään, mutta kun ei väsyttänyt! Mie nautin kuin sain möllöttää siinä paljettien ja muiden kimallehärpäkkeiden keskellä. Ja lapset kyselivät lähinnä näiltä kahdelta muulta, mie sain olla enemmän rauhassa kuin yleensä askartelupisteellä - yleensä miulla pinna katkeaa ihan just kun kymmenen herranterttua kiljuu samaan aikaan korviin ja kysyvät viittäkymmentä eri asiaa.  Mie niin tykkään lapsista! Mutta ne vois välillä yrittää pärjätä 10% normaalista desibelitasostaan, niin kommunokointi helpottuisi huomattavasti.

Mie kun siinä istuin, niin väkersin tämän kassin (tunnustan itselleni: tykkään siitä!)





1 kommentti:

  1. Oi miten SIIIISTI tuo kassi! Olen myöskin huomaavinani siinä ikonimaisia piirteitä, pyhiä katolilaisia sädekehiä.. tai siis yksikössä, eihän noilla tuplamummoilla olekaan.

    vau..

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)