Sivut

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Viime sunnuntaina pienen pienessä Hammaslahden seurakuntarakennuksessa oli alkamassa iltajumalanpalvelus. Olin siellä Kylli-täti-tyylisen esitykseni takia. Mie istuin siinä etupenkissä. Keskivaiheille "salia" köpötti ikivanha pappa keppinsä kanssa ja istui penkille. Papalla oli hengitysvaikeuksia ja jokainen uloshengitys oli kuin pappa olisi sanonut "öööööhm". Eli ei ollut pelkästään kyse mistään raskaasta hengityksestä , vaan se "öööööö" oli joka uloshengityksellä sama. Se pappa oli hirmu soma, vähän niin kuin Lepolan äijä Tarmo Koiviston Mämmilässä. Sillä oli sellainen avoin, hampaaton, iloinen suu.

Pian pieni mamma köpötti papan viereen. Aikansa öhinää kuultuuan hän hoksasi, että se kuuluu koko pieneen seurakuntasaliin kiusallisen selvästi. Parin penkkirivin päähän asti kuulin mamman "hiljaisen" kuiskauksen:

Mamma: Shhhh, hiljempaa! Taas sie möriset!
Pappa: Ööööööööhm, ai mittee?
Mamma: SIE ÖRISET LIIAN KOVAA! (edelleen "hiljaa kuiskaten")
Yhtä-äkkiä KAIKKI salissa hypähtivät puoli metriä ilmaan säikähdyksestä: Pappa päästi sellaisen ÖÖÖÖÖÖÖHHHM-karjaisun ettei keltään tainnut olla slaagi kaukana. Meni mammakin kerrasta hiljaiseksi. Käännyn taakseni katsomaan, saiko pappa jonkin sairas/raivokohtauksen vai mitä kauheaa. Vaan ei. Pappa hihitti hampaaton suu korvissa, riemastuneena aiheuttamastaan reaktiosta. Öhinä jatkuikin sitten normaalisti koko jumalanpalveluksen ajan, mutta kukaan ei enää kehdannut olla asiasta kiusaantunut.

Olipa söpö pappa ja ihana mamma.


1 kommentti:

  1. Aaaaah ääneen täällä hykertelin, voi että!! Olipa vekkuli hampaaton hammaslahdessa

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)