Sivut

keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Patu tässä moi!



Terrrrrrrve! Olen Patu 3v., pieni leikattu terrierin tapainen seropi-jäppinen, ja tulin vierailevaksi tähdeksi tänne Sadun blogiin.

Syynä vierailuuni on se, että tarvitsisin uuden, hyvän, rakastavan kodin, jossa minusta pidettäisiin hyvää huolta ja jossa minun touhukkaalle luonnolleni löytyisi kylliksi virikkeitä. Rakastan lenkkeilyä, ja minusta olisi mahtavaa kokeilla agilityä. Olisin siinä varmasti hyvä, koska totta puhuen olen koiraksi varsin välkky ja opin nopeasti. Olen myös hyvin ketterä, ilman mitään itsekehua. Tämä ei ole mikään Sadun höpöhöpö-juttu vaan täyttä totta. Asun tällä hetkellä Virossa, Tartossa, erään hirmu mukavan Kristiinan luona. Hän kävi pelastamassa minut Tallinnan lähellä olevasta löytöeläinkodista, jossa kärsin hirmuisesti.

Nyt olen ollut Kristiinan hyvässä hoidossa jo useamman kuukauden. Kristiina ei kuitenkaan voi pitää minua loputtomasti luonaan, sillä hänenellä on jo suuri Emppu-labradorinnoutaja. Emppu on ihan kiva, mutta Kristiinalla menee hermot meidän kahden kanssa: rakastamme lenkkeilyä, mutta sotkeennumme Empun kanssa koko ajan toistemme hihnoihin, koska olemme kumpikin sellaisia energiapakkauksia. Meistä on hirmu mukavaa yrittää kaataa emäntämme! Emppu vetää toiseen suuntaan ja minä toiseen. Ja kun Kristiinan huomio on Empussa, vilahdan hänen jalkojensa välistä ja voi kuinka se onkaan hauskaa! Mutta Kristiina on ihan mälsä eikä ole yhtään innostunut minun ja Empun kaatoleikistä. Yksinäni olen oikein hyvää lenkkiseuraa, Satu voi todistaa sen (Satu huomauttaa tähän väliin toim.huom.: Patu haukkuu ulkona ollessaan autoja ja kaikkea liikkuvaa, mutta Kristiina on jo opettanut sitä tästä tavasta ulos sitruunavettä ruiskuttamalla. Patu oppii nopeasti, ja sen haukkuminen on jo tosi paljon vähentynyt lyhyessä ajassa).

Niin että tällainen Patu palleroinen minä olen. Laittakaa blogin lukijat sanaa kiertämään ja miettikää itsekin tahoillanne, haluaisitteko minut iki-iki-ikiomaksenne koko loppuelämi ajaksi. Lupaan olla uskollinen ystäväsi kuolemaan saakka. Olen erittäin empaattinen, ja rakastan valtavasti kilttejä ihmisiä. Mutta aluksi saatan olla arka, koska minulla on paljon traumoja entisestä elämästäni. Minua on lyöty ja hakattu paljon pentuna, ja siksi minua välillä pelottaa aika paljon esim. rappukäytävässä. Mutta olen silti sopeutuvainen. En ole yhtään vihainen, vaikka minua onkin kohdeltu kaltoin. Esimerkiksi toissa päivänä kimppuuni tuli halimaan ja pusimaan pienten lasten lauma, ja Kristiina ja Satu jo pelkäsivät, että minä näykkäisisin. Minäkö muka?! Korkeintaan hämmennyin saamastani hellyydestä.

Jos haluat minusta parhaan kaverisi, niin ota yhteyttä Satuun. Häneltä saat Kristiinan yhteystiedot. Kristiina voi tuoda minut Suomeen luoksesi. Mutta saa minua tulla hakemaankin. Kristiina on kiltti ja hyvä ihminen, ja hän ei salli minun joutua enää koskaan huolimattomiin käsiin. Minua on pidelty niin pahasti ja hyljätty niin tuskallisesti että haluan nyt päästä lopulliseen kotiin jossa minua rakastetaan ja jossa minä saan rakastaa. P.S. Olen aikas mustasukkainen. jos sinulla on jo muita koiria tai kissoja, niin tunnen itseni loukatuksi, olen sen verran herkkä ja haluan kaiken hellyyden itselleni. Sitä se kova lapsuus teettää. Hau!



keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Juliste

Tein tässä julisteen Sallalle, joka valmistuu nyt kohtapuoliin sairaanhoitajaksi. Tämä juliste siis liittyi hänen opinnäytetyönsä aiheeseen, joka käsitteli nuorten odotuksia sairaanhoitajaltaan. Kommentoikaa, mikä versio näistä väreistä on mielestänne paras :) Kaikki nämä kyllä ilmeisesti tulevat levitykseen.

Huomenna Tarttoon, jipii!