Sivut

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Lisää strippejä :)




Yritin parhaani resoluution kanssa, voit klikata stripit suuremmiksi jos ja kun haluat lukea tekstitkin ;)

Paljon iloa päivääsi!


torstai 11. kesäkuuta 2009

Sarjakuvia!

Teinpä piiiiiiiiiiitkästä aikaa sarjakuvia. Olen halunnut tehdä niitä jo monta vuotta, mutta en ole saanut aloitettua, kai olen pelännyt epäonnistumista. Nyt koulussa oli lyhyt sarjakuvakurssi, joten sain tehtyä jotakin! Tarvittiin ulkopuolelta tuleva kannustin. En tosin tiedä, opinko mitään uutta kurssilla, koska teoria on ollut hallussani jo iät ja ajat. Teenhän mie sarjakuva-aiheesta graduakin yliopistolle. Mutta kurssin ansiosta TEIN muutaman stripin, en vain puhunut että "pitäis ja pitäis".

Mukavaa kuitenkin huomata, että osaan nämä sarjishommat paremmin kuin yläasteella, vaikka en olekaan niitä tehnyt vuosiin. Onhan sitä tietysti rutinoitunut piirtäjänä, sarjakuvien suurkuluttajana ja tätä nykyä jopa tutkimusmielessä gradun vuoksi. Ja kai se jonkinlainen draamankaaren vainukin on kehittynyt. Luulisin. Oma tyyli on kyllä ihan hukassa, mutta tekemällä se löytyy. Mitäköhän tekisin, että homma ei nyt kuivuisi heti kasaan? Tämä on just tätä: innostun jostakin, ja sitten koko homma rupsahtaa kun alkuviehätys menee. Mutta ehkä se ei tällä kertaa rupsahda. Vai? Pistän tähän nyt maistiaiset kaikille, olkaa hyvä. Jos ei naurata, niin teeskennelkää että ette ole niitä nähneetkään ;). Yritän tässä olla lannistamatta itseäni.




Olen yrittänyt keräillä näitä idiksiä kaikilta sellaisilta, jotka tekevät hoitotyötä. Tuo hevosia huoneessa-juttu on muuten sanasta sanaan tosijuttu, kiitos Marikalle tästä valaisevasta kertomuksesta tosielämästä. Bussia odotteleva mummo onkin jo sitten ihan omasta päästä. Tein usemmankin stripin, mutta laitan niitä sitten myöhemmin lisää :)

torstai 4. kesäkuuta 2009


Toivottavasti kenenkään elämä ei oikeasti ole saippuaoopperaa. Tosielämässä parisuhteessa parhaimmillaan pidetään huolta toisesta, ja ollaan toinen toiselleen sitä kiltimpiä mitä vähemmän toinen osapuoli sitä käytöksellään ansaitee :). Rakkaus ei ole fiiliskysymys, vaan päätös. Päätöstä seuraavat teot, jotka ruokkivat myös rakkauden tunnetta. Suosittelen.

Ko. kuva tulee nyt sitten sinne Kolin maisemahissikuiluun, jonne rakennamme sen ympäristötaidenäyttelyn ensi maanantaina. Tämä tulee osaksi teosta "Menetetty yhteys", jossa 50 pääkalloa katsoo telkkareita :) Teos on minusta aika alleviivaava, eli sen viesti on helposti tulkittavissa. Ryhmämme kokoontumisessa asia kiteytettiin näin: Ihmiset ovat menettäneeet yhteyden todellisuuteen (keskellä luontoakin he möllöttävät telkkaria) ja toisiinsa. Televisioita on monta, ja tätä suurinta taulutelevisiota tuijottaa yksi yksinäinen pääkallo. Pähkinänkuoressa sanottuna: olis hyvä tehdä valintoja, jotka estävät yksin jäämisen. Ja miun oma lisäykseni: heittäkää ne telkkarinne hevon kuuseen! Käyttäkää sekin aika parisuhteen tai ystävyyssuhteiden hyväksi. Tai tehkää edes rästihommia. Tai menkää kirkkoon. Jos aivot ovat narikassa, ne kuivettuvat.

Tervetuloa Kolin hissigallerian avajaisiin lauantaina 13.6.!

Arvaa, ketkä! Vinkki: Morsiamella on nykyisin musta tukka, sulhasella pitkä ponkkari ja kunnon parta.

Häistä puheen ollen. Makken veljen häät ovat tulevana lauantaina Seinäjoella, sinne alkaa nokkamme osoittaa huomenna. Tämä on toinen kerta kun käyn Pohjanmaalla häiden merkeissä. Edellisissä häissä valssina tanssittiin "Mikki Hiiri merihädässä".

Eräät ystäväni inhoavat häitä syvästi. Monesti saan kuulla häissä sattuneista jutuista, jotka ovat NIIN tyypillisiä, mutta tosi ärsyttäviä :) Hauskahan tällaisia juttuja on kuunnella, koska tilanteet kuulostavat itsellekin tutuilta, mutta mie tykkään häistä silti! Paljon!

Tuskin kenenkään ihmisen hääpäivä on hänen elämänsä onnellisin päivä. Olisi muutoin aika kurja loppuelämä tiedossa. Omat häämme elokuussa 2003 olivat ainakin "ihan jees", mutta siihen se sitten jäikin. Itsehän tietysti - kun olen tällainen sosiaalipallero joka salaa tykkää olla prinsessa - tykkäsin kovasti siitä kun oli sievä mekko ja tiarakin ja kaikki kynsistä hiuksiin oli kerrankin viimeisen päälle. Aika harvinaista minun tapauksessani, yleensä jokin kohta aina repsottaa.

Makkellehan hääpäivä oli lähinnä kärsimystä, hän ei vieläkään suostu katsomaan edes häistä otettuja valokuvia :D Makkea puku ahdisti ja kiristi ja hänen hermonsa olivat katkeamispisteessä, kun piti olla koko ajan näyttelyeläimenä. Koko ajan oli joku nykimässä johonkin suuntaan ja "hymyile, otetaan kuva", "otetaan vielä viidessadaskuudeskymmeneskahdeksas kuva", "otetaan yhteiskuva siusta ja anopista", "otetaan yhteiskuva siusta ja Sadun kumminkaiman koirasta" jne. Itsestänihän on mukavaa olla linssiluteena. Mutta Makke ei yleensä suostu valokuviin missään olosuhteissa. Omissa häissään hänen vain oli pakko. Miesrukka. Niille, jotka eivät ole hääalbumiamme nähneet, voin kertoa, että Makkesta on tasan 4 valokuvaa joissa hän hymyilee. Muissa hän irvistelee tuskaisesti, näyttää kieltä, tai on muuten vain sen näköinen että "voi kun pääsis piiloon".

Tulevissa häissä Makkella on varmaankin mukavampaa, koska hän saa soittaa häämarssin. Mies kun pääsee (valkoisen) flyygelin taakse niin kyllä kelpaa. (Ehkä jotkut uhkarohkeat saavat hänet tallennettua kamerallaan, kesken häämarssin soittamisen ei ainakaan pinkaista karkuun tuosta vain.)

ONNEA AKILLE <3 ANNIKALLE!