Sivut

tiistai 29. syyskuuta 2009

Aurinko ja oranssit lehdet

Aamulla aikaisin aurinko kun nousi, niin laaksosta laulua kuulla mä sain. Oikeastaan ei laulua kuulunut, mutta pienen vaivannäön jälkeen kahvinkeittimen porina ajoi saman asian paljon miellyttävämmin, ilman myötähäpeän efektiä. Myötähäpeä tulee silloin, kun joku yrittää boostata egoaan "laulamalla kauniisti" mukamas "huomaamattaan" väkijoukossa niin että kaikki ympärilläolijat kuulisivat ja huokailisivat ""Oooooh, kuinka kaunis ääni hänellä onkaan! Salli minun nuolla kenkäsi."

Mutta mitäpä tuosta. Aamukahvi on juotu ja koulussa istuttu pari tuntia. Voisin tästä lähteä toiselle kupilliselle tuonne ruokalan puolelle.

maanantai 28. syyskuuta 2009

No jopas!

No jopas on! Neljä vuotta odottelin, että milloinkahan nuo luhtikäytävän lasit pestään. Blogia seuranneet hoksaavat, että otin vasta pieni tovi sitten lain omiin käsiini ja pesin itse kyseiset akkunat. Vaan kuinkas sitten kävikään! Tänä aamuna kun heräsin ja istuin kahviani nautiskelemaan (marianne-karkkien kera), niin ikkunan takana pyöri siivousmylly! Ne pesivät meidän luhtikäytävän ikkunoita! Ajattelin siinä että no jopas, toivottavasti huomaavat kuinka siistit lasit MEIDÄN asuntomme kohdalla on :)

Tänään meni koko päivä taideapurahan hakemiseen. Älkää innostuko! Minä vasta HAIN sitä. Heillä on varmasti noin 567 ja puoli syytä kieltäytyä antamasta hakemaani summaa. Mutta ehkä saan euron? Voisin ostaa sillä söpön pyyhkärin Tiimarista. Vaikkapa.

Sitten menin lenkille sateeseen ja löysin auringonkukan.

Harmaanmusta pilvivalli hehkui vaaleanpunaisena. Rankkasade kasteli maan, mutta itse säilyin kuivin jaloin. Tältäkö näyttää siunaus?

perjantai 18. syyskuuta 2009

Aah

Mie en muistanutkaan, että meiltä näkyy tällainen maisema! Kannatti pestä ikkunat! Aurinko paistaa ja ilma on kirpeä. Nenää kutittaa aivastus. Parvekkeella odottaa kolme kassillista suomalaisia omppuja perkaamistaan ja pakkaseen pääsyä. Ikkunalaudalla on talviteloille siirretty vaaleanpunainen pelargonia, jonka lehdet ovat ruskan oransseiksi värjäämät. Tässä miljöössä kelpaa istua kaikessa rauhassa ja tehdä ... opinnäytetyötä (en tahallaankaan puhu grrrrradusta mitään!)

Illalla olisi yhteiskristillinen nuokkari meillä helluntaikirkolla, tervetuloa sinne! Sieltä olen aikeissa lähteä Teetupabussille Joensuun torille, tervetuloa sinnekin.

Mukavaa ja leppoisaa.

Ihanaa, kun lattiassa on auringon maalama neliö!!!

torstai 17. syyskuuta 2009

Gradu on sellainen aika ärsyttävä sana, koska se kuulostaa snobilta.

Olen tänään tehnyt KOKO PÄIVÄN grrrrrradua. Sanana se on aika ärsyttävä, se sisältää jonkinlaisen ylimielisen tai elitistisen vivahteen. Ihan kuin sanomalla "Joo, pitää mennä tekemään gradua" sanoisinkin rivien välistä jotain ihan muuta, kuten "Olen älykäs ja hyvinkoulutettu nainen, joka osaa olla kriittinen ja tehdä tieteellistä tutkimusta yliopistossa, olen siis aika lailla parempi kuin kaiken maailman jyväjemmarit ja insinöörit." Hyiiiii! En kyllä tiedä, kuulostaako se muiden ihmisten korvaan ihan tuolta, mutta itseä on alkanut kyllä jo ellottaa! Se on vaan niin snobia. Sana-raukka, eihän se ole itse tehnyt mitään pahaa, vaan sen ympärillä höyryävä akateeminen löyhkä saa sen sisällönkin vääristymään. Mutta mitä miun pitäisi vastata ihmisille, kun he kysyvät mitä päivisin teen, jos haluan välttää gradu-sanan käyttöä?

Pitäisi varmaan vastata totuudenmukaisesti (aion nyt paljastaa teille todellisen gradun teon vaiheet, esimerkkinä tämä nimenomainen päivä): "Tänään olen tehnyt koko päivän gradua. Aloitin aamuni oikeastaan kahvilla ja Raamatun lukemisella. Sitten kävin puolentoista tunnin lenkillä. Sitten menin Pizzapoikien kautta kotiin ja söin. Sitten vähän hengailin. Sitten päätin laittaa parvekkeelta kukat talviteloille, ja ruukutin ne uudelleen. Hoksasin myös pestä pyykkiä ja laittaa orkideat likoamaan. Menin vessaan ja huomasin, että paperi on loppu. Selvisin luovuudella. Sitten menin koneelle aloittaakseni GRRRRRADUN kirjoittamisen. Menin ensi töikseni lukemaan päivän uutiset, tsekkaamaan kaksi mailiosoitettani, selasin läpi puoli facebookkia ja youtubea. Sitten huomasin, että yksi kala on kuollut akvaariossa ja eliminoin sen ruumiin. Tajusin lähteä kauppaan ostamaan WC-paperia. Tulin takaisin kotiin ja avasin Wordin alkaakseni grrrradun kirjoittamisen. Virittelin kelpo tovin lähdekirjaa eteeni, jottei se rumpsahtaisi kiinni. Huomasin, että ikkunat ovat likaiset. Päätin pestä ne. Pesin makuuhuoneen ikkunat. Anoppi tuli kahville. Pesin olohuoneesta yhden ikkunan. Keksin soittaa isukille ja kysyä pitkästä aikaa kuulumisia. Sitten istahdin hetkeksi koneelle tekemään GRRRRRADUA, mutta huomasin, että aurinko laskee! Keittiön ikkunat pitää vielä pestä ennen pimeäntuloa. Pesin keittiön ikkunat. Sitten huomasin, että yleisen luhtikäytävän lasit ne vasta likaiset ovatkin! Menin luhtikäytävään ja pesin lasit. Sitten Hilla ilmestyi piipahtamaan. Hän houkutteli minut seurakunnalle hakemaan ruokaa. Mie menin. Oli jo niin pimeää, että laitoin pyörään valon. Kävin seurakunnalla ja tervehdin tuttaviani. Sitten jäin suustani kiinni ristyksessä. Kun tulin kotiin, minun piti pakastaa ja lajitella hakemani ruoat. Ja sitten huomasin, että hamsteri kaipaa huomiota. Leikitin hamsteria. Sitten aloin tyhjentää kuivaustelinettä, mutta se jäi kesken. Totesin nimittäin, että GRRRRADUAhan miun piti tehdä. Nyt istun tässä tekemässä GRRRRRADUANI", niin, paitsi että kirjoitan blogiani. Niinpä niin. On tämä OPINNÄYTETYÖN tekeminen työlästä puuhaa. En yhtään ihmettele, että joillakin grrrrradu roikkuu tekemättömänä 20 vuotta.

Oikeesti oon tehny gradua tänään yhteensä puoli tuntia, mutta siihen on tosiaan kulunut koko päivä.

tiistai 15. syyskuuta 2009


Ajattelinpa nostaa esille muutaman tekemäni kortin, eli kesän TOP2. Aika vähän olen askarrellut viime kuukausina, mutta nämä olivat sellaisia juhlanaiheita joihin oli pakko tehdä kortti omin käsin :) Ylemmän kortin aihepiirin varmaan arvaa sanomattakin (mutta sanon silti): vauvaonnitteluhan se. Mutta en halunnut siihen mitään sinisiä härpäkkeitä, vaan halusin pysytyllä "hellusella" linjalla harmaan ja liilan sävyillä.

Alempi kortti on hääonnittelu. Pylpyrän olen leikannut pilalle menneestä monotypiavedoksesta, eli värit ja kaikki on ihan alusta asti itse sekoitetut, telatut, hinkatut ja prässätyt. Ja ympärillä on muhkea kerros helmiä. Slurps, vaikka itse sanonkin! Olisi ihanaa saada itsekin helmikortti joskus :D Vaikka sitten kun eläköidyn (tai valmistun maisteriksi). Tääääämmöttiis!

Oon kyllä aika kova

Nyt kerrankin pitää oikein kehaista itseään: osasin muokata uutta, upeaa blogipohjaani sohimalla sen html-kieltä. Jee!

Macilla tässä istun

Eivät nämä Macintoshit niin järkyttäviä olekaan, jos niissä on Windowsin käyttöjärjestelmä! Suotta olen näitä peljännyt. Älkääs silti hämmästykö! En ole vaihtanut pc:täni mihinkään, kunhan istun koulussa. Teemme täällä itsellemme kotisivuja, tosin toistaiseksi vain koodaamme kaikista simppeleimmillä komennoilla. Kai me saadaan tehdä ne lopulliset sivut jollain OHJELMALLA??? Pliis :)

Vähänkö tämä vaikuttaa nörtiltä touhulta. Höh.