Sivut

lauantai 24. lokakuuta 2009

Hetken hyrinöitä

Kaunis ja kalpea loppusyksyn aamu. Valo on hauras valkoinen. Välillä vaaleankeltainen auringonsäde arasti koskettaa rakennusten seiniä. Maisema on rauhallinen, värimaailma on harmonisen maanläheinen. Horisontin pinnanmuodot ohjaavat katseen itseensä, auer tekee etäisistä kohoumista vaaleanharmaita, jotka auringon osuessa niihin saavat monia uusia, varovaisia sävyjä. Noljakan suunnassa monen kilometrin päässä erottuu modernin kirkon torni. Sokeripala erisävyisten kumpujen keskellä. Kiintopisteenä se loistaa Niinivaralle asti aamuaurinkoa.

Saan olla aamun kotona yksin. Mistään ei kuulu progekomppia, eikä pianon kaikenkattavaa ääntä. Kodinkoneet hurisevat matalasti, rauhoittaen ja turvallisesti. Tekninen versio kesäisen joutomaan hyönteiskannan hypnotisoivasta hyrinästä. Tämä on koti.Olen levännyt hyvin, suorastaan yltäkylläisesti, enkä tänään koe siitä syyllisyyttä. Minun ei tarvitse korvata lepoaikaani kenellekään. Jumala suo lapsilleen kaikenlaista hyvää, rauhan hän on antanut meille. Oman rauhansa, ei sellaista jonka maailma antaa.

Sininen taivas on kaunis, mutta tämän syksynvaiheen väriharmoniaa vasten se tuntuu lähes brutaalilta. Ystävä, yhtä kaikki, jota minun ei tarvitse pelätä.

Valo tekee vinoneliöitä lattiaan, tai aavistuksia, mutta pyytelemättä anteeksi.

Tänään on vielä armon ja pelastuksen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo :)