Sivut

torstai 12. marraskuuta 2009

Pohdintoja: Talenttiloesta

Talents-ohjelmaa voisi olla mielenkiintoista seurata aina välillä, mutta ei ehkä tarpeeksi mielenkiintoista. Onneksi ei ole telkkaria niin ei tule jumahdettua sen ääreen.

Mutta talentti. Jeesus kertoi vertauksen, jossa palvelijat saivat isännältään näitä talentiksi kutsuttuja rahoja käyttöönsä. Yhden talentin arvo oli 6000 denaaria, ja koska yhden päivän palkka oli yksi denaari, on helppo laskea kuinka järjettömän suuresta summasta oli kysymys. Palvelijoita oli kolme, ja kaksi heistä pistivät talentit poikimaan siten, että isännän palattua reissusta hänen omaisuutensa määrä oli kasvanut näiden palvelijoiden uskollisuuden ansiosta. Isäntä palkitsi nämä palvelijat isolla kädellä. Kolmas palvelija ei ollut tehnyt talentilla mitään, vaan pistänyt sen jemmaan. Järkeä tai viitseliäisyyttä hänellä ei ollut sen vertaa, että hän olisi vienyt talenttinsa pankkiin säästötilille kasvamaan korkoa. Sen sijaan hän pisti talentin piiloon. Tämä palvelija jäi loppujen lopuksi tyhjin käsin ja sai isännän vihat niskoilleen.

Jumala on meidän isäntämme, joka on antanut kullekin talentteja oman harkintansa mukaan. Raamatusta voi tulkita talenttien vertauskuvallisen merkityksen monella tavalla: ne voivat kuvata ihmisen saamia lahjoja. Ne voivat tarkoittaa myös sitä ilosanomaa, jonka uskovaiset ovat saaneet oman elämänsä tukipilariksi: onhan Jeesukseen uskominen ainoa tapa päästä taivaaseen.

Jotka minua tuntevat, tietävät, että minulla on "monta palloa ilmassa" saman aikaisesti. Rukoukseni onkin usein, että Jumala antaisi minulle viisautta käyttää aikani oikein jotta kaikki talentit tulisivat optimaaliseen käyttöön ja tuottaisivat hyvän saldon. (Saldo ei tarkoita nyt siis rahaa, huom! vaan kaikkea hyvää jota Jumala haluaa välittää ihmisille). Joskus omat talentit tekisi mieli laittaa piiloon, ja syynä tähän on monesti pelko (kuten se oli huonolla palvelijallakin). Jumala on armahtanut minua siinä mielessä, että en kärsi juurikaan esiintymispelosta. Sen sijaan kärsin ylpistymisen pelosta. Joskus pelottaa tehdä niitä hienoja asioita, joihin Jumala on kutsunut minut, koska pelkään olevani liian itseriittoinen ja ylpistyväni onnistuessani. Sielunvihollinen haluaa kääntää tämän rehellisyyden itseäni kohtaan minua vastaan, jotta piilottaisin talenttini. Mutta mie en siihen suostu! Uskon Jumalan suojelevan minua ylpistymiseltä, koska jo ylpistymisen pelkääminen ehkäisee sitä.

Niinpä niin. Kannattaa pitää kätensä tyhjinä itseriittoisuudesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etta saisimme väheksyä Jumalan meille antamia lahjoja ja ikuista elämää. Kun omat kätemme ovat tyhjät omista viritelmistämme, on niissä enemmän tilaa Jumalan voimalle. Se on tsiljoona kertaa parempaa "polttoainetta" kuin oma, inhimillinen energiamme. Se, mitä ihmisinä voimme tehdä, on antaa kätemme Jumalan käyttöön.

3 kommenttia:

  1. Mua on aina vähä häirinny tuo vertaus. Kyllä tajuan sen vertauksen merkityksen, mutta tuon voi kyllä käsittää toisinkin. Mun mielestä ne pari palvelijaa olivat vain rahanahneita ja semmosia kylmiä bisneshenkisiä, jotka haluaa vaan lisää rahaa. Kieltämättä se yksikin oli tyhmä, kun vain kätki sen. KUKAAN EI KÄYTTÄNYT SITÄ RAHAA!! Kamaan pojat hei, kerran täällä vain eletään ja jos Jumala tai pomo antaa sulle rahaa, niin käytä se! Anna köyhille tai osta itelles ruokaa tai rakenna sairaala tai rahoita kaivonrakennusprojektia Afrikkaan. Argh, korkoa kasvamaan pankkiin vaan. Kertakaikkiaan sanon ma jotta kylmää on sellainen.

    Tosin.. antoiko se isäntä ne rahat niille omaksi, vai palkkasko se niistä talousministereitä? Eli eikö ne saanutkaan niitä rahoja, pitikö ne antaa takaisin, kun kerran oli niin uskollisia ne kaksi, jotka oli niitä pankkiin pistänyt? Mä aina pienenä hämmästyin tästä lopputuloksesta, että se olikin vihainen sille, joka oli sitä rahaa pitäny tallessa. Julma sentään.

    P.S. Talentteja voi katella ilimaaseksi tuolta www.ruutu.fi =) Älä pelkää koukuttumista, ei niitä taida enää tulla kuin pari kertaa. Semifinaali ja sit se itse finaali. Sitä paitsi siellä on mieletön tanssiryhmä, semmonen ku Will Funk For Food :)

    VastaaPoista
  2. Amen! Ihan tässä tuntuu, että oletkohan rukousvastaus minulle! Minä kärsin ihan samasta ylpistymisen pelosta. Voi kuinka helposti se käykään meille ihmisille. Varsinkin tällaiselle ekstrovertille luonteelle, joka nauttii huomiosta ja esilläolosta. Vähän kehuja ja jo sitä kylpee kaikkivoipaisessa olotilassa ja miettii, kuinka nerokas taas olinkaan, kun osasin sanoa juuri oikeat sanat oikeassa paikassa ja vielä oikeaan aikaan. Mutta omalla kohdallani ainakin Jumalan varjelus on tämä: iskee ihmeellinen syyllisyyden ja häpeän olotila, kauhea kaipuu Jumalan syliin ja ymmärrys siitä, että ilman Jumalaa, minä en ole mitään. Ja Isä sanoo: Rakas lapseni, Minä en jaa Kunniaani.
    Meidän tulee valvoa sydämemme tilaa alati. Sielunvihollinen on nopea ja kavala käänteissään. Yksin armosta me varjellumme hänen verkoistaan!
    Olipas mukava yllätys löytää täältä blogimaailmasta toinenkin hihhuli, umpiuskovainen ja kärsimätönkin vielä :) Taidetaan olla samasta puusta veistetty ♥
    Siunausta!

    VastaaPoista
  3. Ja johanna: jee, mie jo ajattelin että kaikki jotka miun vuodatuksen lukevat pitävät minua ihan kahelina ("Ai miten niin muka joku jättää asioita tekemättä ylpistymisen pelosta?")...jes :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)