Sivut

tiistai 8. joulukuuta 2009

Pohdintoja: Tuhansien murheellisten laulujen maa

Mikä suomalaisia vaivaa? Kadulla, kouluissa ja kaupoissa vastaani matelee toinen toistaan onnettomampaa sakkia. Suurin osa on normaaleja "kunnon kansalaisia" lapsineen ja koirineen. Itsestäni näyttää siltä kuin jokainen vastaantulija olisi tyhjä aukko, äidit pienten somien mukuloidensa kanssa siinä missä ruokoton "rantojen mieskin" huutavat tyhjyyttään.

Tämä joukko tarvitsee sisällön siihen valtavaan tyhjyyteen, joka pistää ainakin minun silmääni kuin mikäkin heinäseiväs. Tajuavatko nämä ihmiset, millainen jättiläismäinen tyhjiö heissä on??? Eivät he vaikuta tajuavan sitä. Ihmetellään vain kun vähän väsyttää ja pikkuisen masentaa tämä pimeys. Mutta ei se talven pimeydestä johdu, vaan sisäisestä pimeydetsä. Nämä rakkaat kanssaihmiseni yrittävät täyttää sisäistä aukkoaan kaikenmaailman laastareilla: hankkimalla lapsia, koiran, sisustamalla, valmistamalla kaunista mutta tyhjää joulua, juomalla, terapialla.

Jumalalla olisi vastaus näiden ihmisten onnettomaan (monesti pinnalta siistiin) elämään. Se aukko, joka näissä ihmisissä on, on Jumalan muotoinen. Ainoastaan ääretön Jumala tekee tämän tyhjiön täydeksi rakkaudellaan, toivolla ja horjumattomalla onnella. Kaikki hyvätkin asiat, kuten lapset, ovat vain laastareita tämän tyhjyyden päällä, ne lennähtävät tuulen mukana ja aukko paljastuu heti vastoinkäymisten tullessa. Vain Jumala pysyy! Häneltä tämä tuhansien murheellisten laulujen kansa saisi halutessaan tuhannet ilon laulut suuhunsa. Mutta kuka ottaa Jeesuksen vastaan? Kuka? Yksinkö mie täällä kiitosta laulan? Ei oo kivaa sekään, hirveä suru ja sääli tulee kun joka paikassa vastaan tulevat vain tyhjät kasvot. Jeesus haluaisi niin kovasti parantaa tämän murheellisen maan haavat. Antaa ilon, rakkauden ja toivon jokaiselle joka sitä pyytää.

Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk.1:78-79)

Jeesus on maailman valo, joka tuli tänne varta vasten meitä varten, jotta voisimme elää elämämme luottaen häneen, rakastaen ja eläen täyttä elämää. Se on elämää, joka ei tarvitse laastareita tyhjyyden päälle, koska Jeesus on täyttänyt koko tyhjiön: sitä ei enää ole. Oma tankkini on täysi, kiitos siitä rakastavalle Jumalalle, joka ei tartu virheisiini vaan pesee nekin pois.

11 kommenttia:

  1. Entäs Hindut? Buddhalaiset? Tuleeko tässä nyt ilmi taas että muita ei hyväksytä...
    On sääli että uskonto heikentää näkökykyä.
    Ja järkyttävintä on se että tiedän että ihan oikeasti kuvittelet että ilman jumalaa ei voi olla onnellinen. Et ehkä sinä voi olla mutta on ihmisiä jotka pystyvät siihen.

    VastaaPoista
  2. Nooooo, olen kokeillut elämää ilman Jumalaa sekä Hänen kanssaan ja ainakin omakohtaisesti on pakko todeta, että seison sanojeni takana. Näkökykynikin on melkolailla laajentunut uskossa oloni aikana. Ja kuten tiedät, olen erittäin paljon tekemisissä erittäin monien ihmisten kanssa. Jostain syystä vain ero uskovaisten ja ei-uskovaisten onnellisuuden välillä on silminnähtävä. Ei se tee kummastakaan ihmisryhmästä parempaa tai huonompaa. Tässä vain itse huomaa sen, että elämä on vakaalla pohjalla kun on jokin mihin luottaa vuorenvarmasti, ja se joku on oman itsen ulkopuolinen. Mitä omaan perheeseenikin tulee, niin suurimmat murheeni liittyvät heihin: he eivät ole uskossa ja näin lähietäisyydeltä katseen ei tarvitse olla kovinkaan laaja nähdäkseen heidän tilansa, joka koskee minuun enemmän kuin mikään muu, niin huonoilla eväillä liikenteessä siellä ollaan.

    Jos joku pystyy olemaan ilman Jumalaa onnellinen, niin se on aina hyvä asia. En vain oikein tunne kovin montaa tällaista ihmistä, muutaman tietysti. Mutta suurin osa näyttäisi kärsivän kroonisesta merkityskadosta elämässään. Ja puheenihan ei suinkaan tuomitse, haluan täällä blogissakin muistuttaa ihmisiä TOIVOSTA, jonka ulkopuolelle Jumala ei halua jättää ketään.

    Mitä buddhalaisiin, hinduihin, ym. muiden uskontojen eroihin tulee, niin kyseessä on ikuisuuskysymys johon ei kenelläkään ole todistettavia kantoja puolesta tai vastaan. Itsekin voin puhua yksinomaan omasta puolestani. Kristinusko poikkeaa näistä muista siinä, että se lupaa ihmisille toivon riippumatta heidän hyvistä teoistaan: taivaaseen pääsee uskomalla Jeesukseen, ei omalla yrittämisellä. Kaikissa muissa maailmanuskonnoissa ihmiseltä vaaditaan loputtomasti erilaisia suorituksia jumalan miellyttämiseksi ja esim. Nirvanaan pääsemiseksi.

    Niin että toivosta täällä vain muistuttelen ihmisiä, joilta se puuttuu. Jos se on sinusta kapeakatseista, niin pahoittelen vilpittömästi aiheuttamaani mielipahaa.

    VastaaPoista
  3. Mä en nyt oikein hoksannut, miten Satu tässä muista huolehtiessaan on ehtinyt antaa ymmärtää, että buddhalaisia ja hinduja ei hyväksytä.

    Näkökyvyn heikkenemisen sijaan uskovaista ahdistaa se, miten hän joutuu seuraamaan läheistensä ja tuttujensa kulkevan ilman Jumalaa kuolemaan ja kadotukseen, jossa ihmisellä on jano, nälkä ja tuska, joka ei helpota. On läheisten ihmisten kaipuu, mutta ikuinen ero heistä ja Jumalasta.

    Tällaista ei kukaan toivo edes pahimmalle vihamiehelleen, vaan pistää ittensä peliin ja huutelee ympäri internetiä (tai ainakin blogissaan), että ihmiset voisivat tietää paremmasta! Että ei kukaan tulisi sanomaan, että miksi pidit tätä asiaa omana tietonasi, vaikka olisit sen kertomalla voinut säästää edes jonkun! Ja tämän kirjoituksen pointti: antaa jollekin mahdollisuuden merkityksellisempään elämään.

    Tai niinkuin meidän sanat tai kirjaimet nyt ketään pelastaisi, eiköhän se oo Jeesus, joka pelastaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitti neuvosta,mut en ny jaksa ruveta sumplimaan ja pelaileen nuitten kanssa xD Kyl toi väri on ihan jees:)

    VastaaPoista
  5. Kiitti tuosta kirjavinkistä,kuulostaa nii sopivalta!;D

    Miun mielestä se on vaa hyvä asia jos miun itsetunto on parantunu ja voin sanoo itteni nätiks. Emmie oo mitenkää kokenu syyllisyyttä siitä jos ajattelen positiivisesti omasta pärstäkertoimesta. Tietenkää en piä itteeni täydellisenä,mutta se minkä oon Jumalalta saanu,en piä sitä pahana asiana.

    Ja jos joku pitää minuu rumana ni se on_hänen_ mielipiteensä.

    VastaaPoista
  6. Tämä oli puhutteleva kirjoitus. Tämä on niitä tekstejä, jotka laskevat ihmisen ärsytyskynnyksen matalalle. En usko, että tekstin tarkoituksena oli tehdä kenenkään onnellisuutta tyhjäksi, mutta ehkä kyseenalaistaa sen todellisuuden ja kestävyyden. Ja onhan niin, että niin uskova kuin uskosta osatonkin haluaa jakaa sen, mistä on löytänyt avun tai ratkaisun oman elämänsä kipuihin ja karikoihin.
    Pikku Silppu on oikeassa siinä, että joskus uskonto hämärtää näkökykyä. Uskonnollisuus saa aikaan helposti tuomitsevia mielipiteitä ja asenteita. Näemme tätä paljon esim. islamin uskossa, ortodoksijuutalaisuudessa jne.
    Kuitenkin elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen olevat pääsääntöisesti ovat hyvin erilaisuuden hyväksyviä ja ymmärtäväisiä.
    Minä henk.koht en pois sulje ketään uskoni tähden, en hindua enkä buddhalaista, mutta pidän kiinni siitä totuudesta, jonka minä olen löytänyt. Se totuus on Jeesus ja minä olen löytänyt siitä itselleni vakaan pohjan ja sisällön elämääni, joka niin pitkään oli särkynyt ja tuuliajolla.
    Siunausta kaikille ♥

    VastaaPoista
  7. Ja vielä kun tuli mieleeni niin laukasempa senkin ilmoille, että ehkä onnellisuus ei ole kovin hyvä mittari sille, kenen elämä on parempilaatuisempi tai kuinka totuudellista jokin on. Uskaltaisin sanoa kuitenkin, että toivo sen sijaan on se, joka usein erottaa uskovan ei-uskovasta. Varsinkin niissä elämän vaikeissa tilanteissa, sairauden kanssa kipuiluissa ja eritoten elämän loppumetreillä. Uskovakin ihminen voi ja saakin olla onneton ja tuntea surua ja kaihoa, se on elämää. Mutta uskovalla ihmisellä on usein toivo, joka kannattelee silloinkin, kun on tosi vaikeaa.

    VastaaPoista
  8. Tästä kirjoituksesta heräsi muutamia ajatuksia, kysymyksiä... Mikä Sinä olet arvioimaan ihmisten onnellisuutta ? Miten Sinä voit arvioida päällisin puolin muita ihmisiä, tuntematta heidän taustojaan/tarinaansa. Olet aivan samanlainen kuin muutkin "uskovat", nostat itsesi muita paremmaksi, koska uskot Jumalaan/Jeesukseen. Viittaat "rantojen miehiin", todennäköisesti olet sitä porukkaa, joka nokka pystyssä juoksee karkuun nähtyään tällaisen "rantojen miehen". Muutama vuosi sitten Helsingin Sompasaaressa tapasin tällaisen rantojen miehen, keskustelin hänen kanssaan varmaan tunnin, ehkä puolitoista.
    Sinun onnesi on jotain abstraktia, utopista, usko Jumalaan. Tämän rantojen miehen, olkoon hänen nimensä nyt vaikka Matti, hänen onnensa on paljon konkreettisempaa, esim. katettu bussipysäkki, jossa voi nukkua vesisateella.
    Kirjoituksestasi huokuu suvaitsemattomuus, uskovana ihmisenä Sinun ainoa oikea totuus on Jeesus/Jumala. Koska itse uskon vain ja ainoastaan kaikkeen konreettiseen, voin myöntää sen, että joku muukin kuin Minä voi olla onnellinen. Ihminen voi sisimmässään uskoa ihan mihin vaan, se on minulle aivan sama, mutta jos sitä omaa uskomustaan ruvetaan absoluuttisena totuunena julistamaan muulle maailmalle se on väärin!
    Minkään muun takia ei ole tapettu maailmassa niin paljon ihmisiä kuin uskonnon !

    Kommentissasi sanot, että elämä on paljon vakaammalla pohjalla, kun on joku johon uskoa vuoren varmasti (eli viittaat Jumalaan). Asia on päin vastoin, olet epävarma itsestäsi, niinkin julmassa paikkaa, kuin maailma, tärkeintä on luottaa Itseensä, ei Jumalaan. Olet kuin kaikki muutkin uskovat, sysäät vastuun Jumalan tai Jeesuksen piikkiin, koska et pysty itse ottamaan vastuuta tekemisistäsi! On asioita joihin pystyy itse vaikuttamaan, jos asiat menee pieleen, täytyy pystyä myöntämään itselleen ja muille, että pieleen meni... Ei vedota Jumalan tahtoon...

    Sitten on asioita joihin ei pysty itse vaikuttamaan, esim. onnettomuudet tai sairaudet, siinä vaiheessa kun menee päin persettä täytyy vain myöntää, että elämän pokerissa sai huonon käden, eikä vedota Jumalan tahtoon.
    Esim. koululainen jää suojatiellä rattijuopon yliajamaksi ja kuolee. Uskovat sanovat, se on Jumalan tahto. Vanhemmille selitetään että Jumala vain koettelee heitä.. Jos Jumala on niin kaikkivaltias kuin Te uskovat annatte ymmärtää, niin siinä tapauksessa Jumalalla on sairas ja sadistinen huumorintaju, johon en edes halua uskoa!
    Koska työssäni tapaan monenlaisia ihmisiä, myös uskovaisia, olen huomannut että kaikkein tekopyhimpiä ihmisiä on juuri himouskovaiset! Uskon varjolla voidaan toista ihmistä kusettaa aivan vapaasti! Tällä viittaan työntekijä/työnantaja-suhteeseen. Moni työantaja, joka julistaa julkisesti uskoaan ja on kansan silmissä ns. reilu jätkä. Tosiasiassa riistää työntekijältään kaiken mahdollisen... Reiluako ?? ...Taas yksi syy miksi en usko Jumalaan, tekopyhyys!

    Tällaisilla ajatuksilla
    - Sundman -

    VastaaPoista
  9. Sundman!

    Minä olisin kirjoittanut juuri samanlaisen kommentin ennen uskoontuloani! Tänä päivänä olen joutunut nielemään monia sanojani uskovista ja luopumaan monista mielipiteistäni ja asenteistani heitä kohtaan. Ehkä olet kohdannut tekopyhyyttä ja uskonnollisuutta, mutta mielestäni on tärkeää kuitenkin erottaa usko ja uskonnollisuus toisistaan. Sillä oikeasti niillä ei ole mitään tekemistä keskenään.
    Ateistina sodin kaikkea mainitsemaasi vastaan myös, mutta koska et ole itse kokenut uskon tuomaa sisäistä rauhaa ja sisältöä, olet hieman jäävi myöskään sitä arvostelemaan.
    Emme me uskovatkaan tiedä huomista, emmekä päiviemme määrää, jos puhutaan esimerkiksi siitä, että lapsi jää rattijuopon alle. Jumala ei jätä uskovaa yksin näissäkään tapauksissa. Eikö ole parempi se, että vanhempi voi löytää rauhan asiasta Jumalan avulla, kun viettää ehkä loppuelämänsä miettien, jos vain en olisi lähettänyt häntä koulutielle tänä aamuna. Jos hän olisi lähtenyt 5 minuuttia myöhemmin, ehkä tätä ei olisi koskaan tapahtunut. Olisinko voinut tehdä jotain toisin. Pahimmassa tapauksessa vanhempi katkeroituu koko elämänsä kestävään suruun ja vihaan, mikä on hirvittävä tila ihmisellä. En kuitenkaan henkilökohtaisesti voisi koskaan sanoa kenellekään, että sellainen on Jumalan tahto, emmehän me sitä voi tietää. Se on paljon sanottu ja voi rikkoa ihmisen vielä pienempiin pirstaleisiin. Mutta Jumala voi vapauttaa ihmisen katkeruudesta ja vihasta ja auttaa antamaan anteeksi. Nämä ovat asioita, joita tässä itsekeskeisessä kulttuurissa ei arvosteta, anteeksianto ja vapaus. Vapaus on saanut hieman erilaisen merkityksen tänä päivänä ja tarkoittaa sitä, että ihminen on oman itsensä Herra. Kuitenkin maamme mielenterveystilastot näyttävät, että tässä maassa moni ei kestä sitä, mitä tämä yksilökulttuuri ja "vapaus" on tuonut tullessaan.
    Kyllä se on ihan totta, mitä sanoit, että uskova sysää vastuun Jumalalle. Luojalla on vastuu luodustaan, pidämmehän mekin omista lapsistamme huolen ja kannamme heistä vastuuta. Mutta ajattele, mikä sisäinen vapaus, kun todella kohtaat asioita, joihin et itse voi vaikuttaa, voit uskovana todeta: Herra, tapahtukoon Sinun tahtosi. Se ei tarkoita sitä, ettei meillä uskovina olisi mitään vastuuta mistään, tottakai on, itseasiassa hyvin usein vielä enemmän, kuin uskosta osattomalla, mutta viime kädessä Jumala on se, joka kantaa vastuun kaikesta.
    Näissä merkeissä,

    Johanna

    VastaaPoista
  10. Kun ihminen putoaa juoksuhiekkaan, hän ei voi auttaa itseään, vaikka luottaisi kuinka paljon itseensä.
    Mutta jos ihmisen luottamus on Jumalassa, itsensä ulkopuolella, hänellä on Pelastaja, kun vaikeudet kohtaavat.
    Juuri samanlaisia ajatuksia jokaisella on varmaan ennen uskoon tuloaan uskovista, kuin kommentteja jättäneillä. Uskoon tulo oli viho viimeinen asia, jota halusin! Mutta kun Jumalan rakkaus alkoi vetää, ymmärsin, että viimein uskallan tulla siksi, millaiseksi Jumala minut tarkoitti. Jumalan rakkaus poisti pelon.
    On hyvä kysellä, etsiä, kyseenalaistaa ja sitten valita se, mikä on totta ja kestävää. Sen talo kestää, joka rakentaa Kristus-kalliolle.
    Siunausta lukijoille, jatketaan jokainen etsimistä, Raamatusta hän puhuu eläviä sanoja, ja Jeesus on se elävä sana. Joh 1. luku.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)