perjantai 31. joulukuuta 2010

Uudenvuoden lupaus (ja lisää tekosia)

Uudenvuodenlupaukset on tehty monesti rikottaviksi. Rimankin voi alittaa lupaamalla jotakin mikä on helppo pitää. Viime vuonna lupasin, että en tänäkään vuonna aloita tupakanpolttoa. Se päätös on ollut helppo pitää :D Idean sain Kramppeja ja nyrjähdyksiä-sarjakuvasta. Olenpa lahjakas. Mutta vakavasti puhuen, aion tänä vuonna luvata jatkaa suuni siivoamistalkoita. Jos kielensä pystyy pitämään kurissa, pystyy olemaan skarppi muissakin asioissa. Kieli on vaan pahuksen vaikea kesytettävä. Mutta aina voi pyrkiä siihen! Herra minua auttakoon...

Ja tässä lisää joululomalla tekemiäni tekosia.



Yllä pieniä, A6-kokoisia kirjasia; alla A5-kokoisia kirjasia. Lujat pahvikannet ja mukavasti sivuja. Ostin kirjat askarteluliikkeestä. Ruskealle pohjalle oli hyvä maalata.



Siunattua vuotta 2011 kaikille! Älkää pelätkö, vaan turvatkaa Jeesukseen. Hän auttaa.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Näpellyksiä

Tällaisia olen väkertänyt tässä joulun alla ja pyhinä :) Valokuvat ovat kyllä aika karseat tällä kertaa. Vauvatöppösiä olen opetellut tekemään isomahaisille kavereilleni.





sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Puuhavinkki tapsanpäivään


Pistäpä ne valokuvasi järjestykseen, jos olet jo ehtinyt kyllästyä makoilemiseen! Muistitikunkin siivoamiseen voi upota hyvä tovi. Itse ajattelin kehityttää taas vinon pinon paperikuvia netissä. Kuvien valikoimiseen uppoaa monta mukavaa hetkeä. Tosin edellisetkin paperikuvat vuoden takaa vielä odottavat kansioon pääsyä...

Kannattaa teettää paperikuvat. Kerran sanoin ystävälleni, että älä nyt liikkeessä teetätä, ovat niin kalliit. Seuraavalla viikolla hänen kovalevynsä kosahti ja kaikki kuvat myös jo edesmenneestä perheenjäsenestä tuhoutuivat. Huoookaus. Miun vika.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Onnellista joulua kaikille!


Onnellista joulua kaikille blogini lukijoille ja satunnaisille kävijöille!

Joulun paras lahja on rauha ihmisten ja Jumalan välillä. Hän antoi ainoan poikansa, ettei yksikään joka turvautuu häneen, joutuisi kadotukseen, vaan saisi ikuisen elämän Taivaassa. Minun hyvät tekoni eivät koskaan riitä pelastamaan minua ikuiselta kuolemalta, koska ne eivät tee minusta täydellistä. Pahat tekoni saan anteeksi luottamalla Jeesukseen, maailman valoon, joka kärsi minun syntieni rangaistuksen. Jeesus oli ja on täydellinen, se riittää taivaspaikan hinnaksi. Tämä lahja on teille kaikille, jotka vain haluatte ottaa sen uskomalla Jeesukseen ja seuraamalla häntä.

Syökäähän kupunne täyteen, varpaiden palelluttaminen kielletty <3>

tiistai 21. joulukuuta 2010

Masumaalaus




TARJOLLA TÄNÄÄN:

Tässä uusin mahamaalaus! Minusta se onnistui mukavasti. Ikävä kyllä luottokuvaajani (kuulostaa hienommalta, kuin "valokuvaajaystävä") ei päässyt dokumentoimaan sitä. Jouduin tarttumaan kameraan itse. Onneksi ostin jalustan männä viikolla, oli sen verran pimeät kuvausolosuhteet.

Jos haluat vilkaista muita mahamaalauksiani, katso sivupalkista hakusana "bodyart". Näistä pistän jossain vaiheessa näyttelyä pystyyn, kun aineistoa on tarpeeksi.

Pistin pystyyn myös joulukuusen tutulla teemalla "älä jätä neulasia näkyviin koristeiden alta".

lauantai 18. joulukuuta 2010

Tekosia

Tällaisia tekosia olen väsäillyt viime aikoina. Olen pikkuisen uskaltautunut maalailemaan ja olen ollut siitä helpottunut. Lukot alkavat siinä suhteissa aukeilla pikkuhiljaa. Varovasti tosin vasta tässä hissuttelen.


Kierrevihkojen kannet hoidin gessolla, musteella ja akryyliväreillä.



Nämä lapaset sai eräs hyvin rakas ihminen. Hassulta tuntuu se fakta, että Taivaan Isä rakastaa häntä vielä sata miljoonaa kertaa enemmän kuin minä. Ja samainen Luoja rakastaa minua vielä sata miljoonaa kertaa enemmän kuin minä itse itseäni. On se vaan kumma. Miten Hän jaksaa?!

lauantai 11. joulukuuta 2010

Joulukortti kavereineen 2


Joulukorteissahan voi olla hyvin monenlaisia tekstejä, yksi tekstiehdotus on edellisen postauksen lopussa. Tympeintä on saada kortti, joka on velvollisuudesta ostettu yhtään vastaanottajaa miettimättä, ja sitten painetun "Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta"- tekstin alle on sutaistu oma nimi. Omasta puolestani voin sanoa, että kortteja on aina kiva saada, mutta on kurjaa jos kortista käy välittömästi ilmi, ettei lähettäjää oikein kiinnosta. Joskus tulee mieleen ajatus, että olisi sekin ihminen voinut vaivojaan säästää ja olla lähettämättä kortit kokonaan. Mitä iloa on siitä kellekään, jos asioita tehdään vain muodon vuoksi ja syyllisyyden motivoimina?



Vaativathan nämä tällaiset väkerrykset vaivaa, mutta itsestäni niitä on kiva tehdä. Vaikka pieni stressi ehtisikin niiden kanssa tulla. Kaikille tämä homma ei sovi, eikä tarvitsekaan. Minusta ei olisi tekemään sellaisia asioita, joihin taas jotkut anti-askartelijat pystyvät (kuten tiskaamaan ajoissa).


Tämä kortti on kaunis variaatio edellisen postauksen kukkakortista.



Tässä taas yksi mahdollinen teksti sisäsivulle:

Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk. 1: 78-79)

Ei hullumpi teksti näin Jeesuksen syntymäpäivänä (hänestähän teksti kertoo), kun Suomessakin on niin hurjan pimeetä monella tapaa.

perjantai 10. joulukuuta 2010

Joulukortti kavereineen

Tässä joulukorttimalleja ryöstöviljeltäväksi :)



Tässä olen hyödyntänyt Marimekon servettiä. Näitä tällaisia tuli vain muutama, oli sen verran työläs...


...enkä muutenkaan malta tehdä kaikista korteista samanlaisia.



Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.
- Jeesus (Joh.8:12)

Kuinkahan moni muistaa, että joulu on Jeesuksen - eikä suinkaan joulupukin - syntymäpäivä...

torstai 2. joulukuuta 2010

Kauheeta miten kehtuuttaa...

...töiden jälkeen olen vain muhistellut kotosalla ja lukenut "Lakkilukea" ja muita leppoisan viihdyttäviä sarjakuvia. Gradu kirkuu loppuunsaattajaansa, ei ois enää paljon jäljellä tekemistä. Nyt olisi työhuonekin sitä varten... mutta EI, kun mie vain köllötelen ja virkkailen, pistän maapähkinää ja kuivahedelmiä poskeen ihan hamsterina ja mietin, kuinka Lakkilukelle seuraavaksi käy. Saamatonta, vaikka oonkin jo käynyt töissä, kaupassa ja lenkillä.

C.S. Lewisin kirjassa "Paholaisen kirjeopisto" isompi piru neuvoo pienempäänsä, että uskovaista kannattaa kiusata seuraavalla tavalla: pitää aiheuttaa sellainen pysyvä tila, jossa ihminen ei tee sitä mitä pitäisi, mutta ei myöskään sitä mitä haluaisi. Vaan jää roikkumaan esim. facebookkiin (OK, tämä oli oma lisäys). Pitää varmaan pistää dead line pystyyn tai pyytää yliopistosta joku seisomaan ruoskan kanssa työhuoneen oven pieleen.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Hassu päivä

Eilen yksi opiskelija toi pallogrillin luokkahuoneeseen. Kohotin kulmiani, sama oppilas on aikaisemmin tuonut luokkaan myös lumisen polkupyörän ja toisinaan suuren pomelon. Yllätyin siinä vaiheessa, kun hän kaivoi esiin yli kilon jauhelihaa ja kananmunapaketin, sekä kokoontaitettavan kulhon. Hän alkoi tehdä pihvejä siinä luokan perällä! Kopautti kananmunasta kuoren rikki pulpetin pintaan ja iski paljaat kätensä lihamassaan. Pyysi viereistä opiskelijaa "lisäämään hieman pippuria". Sitten hän kävi lounastauolla pihalla -20 asteessa liekittämässä ne kypsiksi, tarjosi muillekin. Mikä jottei, "kiva kun varoitettiin etukäteen".

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kinuskiresepti lauantain kunniaksi

Sain ihan mielettömän hyvän kinuskireseptin tässä joitakin vuosia takaperin. Olin töissä puutarhalla ja mullassa mönkimisen väliajalla sain työkaverilta tämän mainion ohjeen. Olen tehnyt tätä "tsinuskia" jo monesti, ja se soveltuu tosi hyvin jätskin kanssa, ja kuten kuvassa, vahvaan kahviin varovasti lisättynä. Mutta myös jähmettyneenä kinuskikakkuun.


1 dl sokeria
2 dl kermaa
1 dl siirappia
50 g + 50 g (yht. 100 g) voita / margariinia

Pistä ainekset kattilaan ( voita 50 g) ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää loppuvaiheessa loput voit. Kannattaa hämmennellä ahkerasti, ettei kärähdä pohjaan. Hyvä on vilkuilla aina sivusilmällä, että keitos ei innostu kuohumaan levylle. Se tykkää vaahdota liian kovassa lämpötilassa. Kinuskista tulee jähmeähköä, kun se on jääkaapissa tarpeeksi kauan. Kinuskikakkua varten kannattaa jähmettää kinuskia ainakin yön yli. Karkkeja tästä ei saa tehtyä.

Herkullista viikonloppua :)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kiljusen herrasväki kolarissa

Miun perhe se on sellainen kiljusen herrasväki, kuten jo myydyn lapsuudenkodin naapurit totesivat. Äitini totesivat olevan "sellaisen höyrypierun". Pakkohan tosiasiat on allekirjoittaa. Isukki-kultakin ajaa mosautti komean kolarin eilissäpäivänä. Kukaan ei onneksi ruvennut uhriksi, peltiä vaan meni ruttuun isot määrät. On varmaan se miun Taivaallinen isä katsellut, että jahas, tohon risteykseen enkelilegioona noin niinkuin pehmusteeksi, kiljusen isäntä lähtee kylille. Ja hyvä näin, kyllä tässä on porukkaa lakoontunut kuin heinää jo ihan tarpeeksi. Herralle kiitos ja ylistys siitä, että saamme edelleen elää.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Vauvaonnittelu ja synttärikortti



Tässäpä pari korttia, joista toinen tuli 28 vuotta täyttäneelle karvaiselle miehelle ja toinen ihan pikkuruiselle miehenalulle.

Tämän aamun kuvasatoa



Jos hyvä kuvaaja on sellainen, että pitää ottaa sata kuvaa yhtä hyvää varten, niin miulla se tarvittavien otosten määrä lienee siinä parinsadan pintaan ;) Mutta kun ulkona on niin KAUNISTA, niin halusin jakaa sen blogissakin...



Kohtahan tässä tulee jo joulumieli. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.



Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.



torstai 18. marraskuuta 2010

tuprutusta ja kuvia





Tupruttaa,tupruttaa! Tässä kuvia tältä aamulta ENNEN myräkkää. Lähdin ajoissa töihin, jotta ehtisin kuvailla matkalla. Myös lounastauko meni kameran kanssa rämpiessä. Posket punoittaen kelpasi palata takaisin iltapäivätunneille. Nyt siellä viskoo lunta sen verran, että huomenna kaikki on lumen peitossa. Aaah. Tykkään.




Sisällä olisi lämmintä ja lopoisaa, mutta nyt pitääkin jo tästä lähteä soluun.



Huom! Uusi koti - uudet verhot <3

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kodin tuntua hitusen lisää.

Nyt vasta hoksasin, miksi koti ei näytä vielä millään mieleiseltä. No kun ne yli 60 taulua entisestä kämpästä puuttuvat seiniltä! Ilimankos. Vielä äsken naputtelin seinälle päivän viimeisiä tauluja. Onhan niitä vielä, enkä aio heittää seinälle samanlaista taulukaaosta kuin elellisessä asunnossa. Opettelen tässä malttia samalla ja mätsäilen vähän värejä ja sen sellaista. Tuli äiti-vainaankin originaaleille tilausta, ne ovat oikeastaan hirmu kivoja. Aiemmin dissasin niitä, mutta nyt kun niitä katsoo, niin on niissä ainakin...kivat kehykset ;)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kyllitäteilyä ja geokätköilyä

Kävin eilen kaverini Pikkusilpun siivellä kokeilemassa geokätköilyä. Olen kuullut lajista monesti ennenkin, ja se on kuulostanut jotenkin tosi mälsältä. Mutta annapas olla, kun kaveri kertoi vähän enemmän - enpä enää malttanut istua sohvalla, vaan anelin että lähdettäisiin aarrejahtiin. Ja sitten me menimme, ja olipas kivaa. Kaksi aarretta löytyi! Pistää harkitsemaan, josko rupeaisi harrastajaksi itsekin :D

Sunnuntaina olin Kylli-täti-esiintymistä pitämässä seurakunnalla. Siellä oli pari isoa kihoa Beninistä, ja esityksen jälkeen se toinen niistä tuli antamaan kunnon rohkaisut. Itkuhan siinä tuli, olin nimittäin miettinyt vähän taidehommien lopettamista. Nyt en sitten lopeta. Kun kerran Jumalan pitää lähettää sieltä asti ihmisiä puhumaan miulle järkeä päähän. Snif :) ! Niin että siunausta vaan Beniniin...


Muun kuvituksen puuttuessa laitan tähän luonnoksen keskeneräisestä työstä. Kokoa tällä on ihan kivasti, olikos se nyt A1? Eli sama jos olisi kahdeksan tavallista kopiopaperiarkkia vierekkäin. Mutta siis KESKEN on...olipa muuten vaikea saada hyvää valokuvaa tästä!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Pohdintoja: Pakko tunnustaa...


...
että inhoan kaikenmaailman isän- ja äitienpäiviä. Tuntuu kuin ne olisi keksitty vain ruokkimaan ihmisten syyllisyyttä. Yhden viikonlopun aikana pitäisi kiertää ties miten monta paikkaa ja ostaa isälle se 10. parranajokone, jota hän ei edes halua. Muistan lapsuudesta ne hiillostavan kitkerät hetket kaikenmaailman juhlapäivinä, kun kaiken piti mennä jonkun toisen tekemän käsikirjoituksen mukaan ja jokaisella oli pinna kireällä, varsinkin äiti-vainaalla. Minusta olisi oikein, että isän- ja äitienpäivät olisivat tarpeettomia. Läheisien kanssa voi olla yhteydessä muutenkin, ilman ulkopuolista syyllistävää jankkausta.

Sääliksi käy myös niitä, keillä ei ole omia lapsia ja omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Varmaan ihan halvatun kiva kuulla markkinamiesten isänpäiväjauhamista jo monta viikkoa itse kauan pelättyä h-hetkeä. Tässä pitää kyllä sanoa, että nykyisellään isän ja äitienpäivät ovat omalla kohdallani ihan mukavia, anoppilassa on rento tunnelma, eikä oma boheemi-isänikään mitään suorituksia vaadi. Ukki on vanhainkodissa, eli ainoa harmi on se että pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa. Se on samassa kaupungissa asumisen etu ja samalla haitta. Mutta kyllä tässä kaikessa vähän turhan paljon velvollisuuden makua on...ja se on ihan oma vika, velvoitteet tulevat omien korvien välistä. Kai edes pikuisen saan syyttää markkinavoimia, pliis ;) ?

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pohdintoja: Sekalaisia kuvia







Sain väliaikaisen netin kotiin :) Sen kunniaksi läjä KUVIA!





Lumet on jo tulleet, mutta siitä huolimatta pistän tänne nyt tällaisia lumettomia juttusia. Osa kuvista on kesältä ja osa syksyltä. Yleinen teema näissä näyttää olevan näennäinen synkkyys, mikä ei ole töilleni kovinkaan ominaista. Tai riippunee katsojasta, miten nämä kokee.





Itse tykkään.






Vaikka ulkoisten olosuhteiden valottomuus saa joskus hämättyä meidät, niin ei silti saa mennä lankaan. Miten kauniita sävyjä onkaan harmaassa ja murretuissa väreissä! Niissä on niin paljon enemmän, kuin silmille räjähtävissä sävyissä, jotka "antavat mulle kaikki heti nyt". Vaikka eihän ne tietenkään sulje toisiaan pois. Täydentävät herkullisesti. Kai sitä on jotenkin oppinut katsomaan eri tavalla.


















maanantai 8. marraskuuta 2010

Minkähänlaista olisi, jos...


... jos saisi opettaa 14 hengen ryhmää, josta osa ei osaisi kirjoittaa länsimaisilla kirjaimilla ja osa taas pystyisi lukemaan esim. Tuntemattoman sotilaan ja tekemään siitä luennon sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa. Niin, se olisi varmaan mielenkiinoista :D Varsinkin, kun ne tyypit olisi ihan loistavia ja ihan erilaisista taustoista. Ikähaitari 20 - 60v. Kiva ajatus. Ja toteutus.

Kuva on Helsingin Sanomien sivulta http://www.hs.fi/kuvakoosteet/maailmankuvia/

torstai 4. marraskuuta 2010

Välihuomatus

Kova hinku olisi kirjoittaa tänne paremmin ja pistää kuviakin. Nyt olen ollut netittömänä jonkin aikaa muuton vuoksi. Pitää tyytyä tällaisiin kahvitauon mittaisiin pikkukirjoituksiin. Päivän vähemmän syvällinen ajatus liittyy sellaiseen asiaan kuin vokaalisointu. Oletkos koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei suomen kielessä ä,ö ja y voi olla samassa sanassa a:n, o:n ja u:n kanssa? Poikkeuksen tekevät yhdyssanat ja sellaiset sanat kuin TÄLLAINEN, joka on tavallaan yhdyssana sekin (tämän + lainen). Viro on hassu kieli, kun siellä vokaalit ovat sanoissa miten sattuu. Mongerra siinä sitten.

Olin muuten eilisiltana ihan kipeä ja kuumeessa. Makoilin sohvalla ihan räkäisenä ja palelevana, että paranisin, koska en halunnut jäädä tänään pois töistä. Ja sitten paranin :) Hyvin toimii!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ohi on

Huhhuijakkaa, onneksi on muutto ohi. Oli se vaan kamalaa, mutta onneksi yllättäviäkin apujoukkoja tuli hätiin. Mieleen jäivät varsinkin herra PP, joka istui kolme tuntia raapimassa teipinjämiä vessamme ovesta. Ilman hänen apuaan olisi kaikki mennyt plörinäksi. Samoin SR oli sympaattinen tullessaan auttamaan vauva selkärepussaan. Kuin tetrispalikka hän pujotteli kantamuksineen laatikkopinojen läpi :)

Meillä mahtuu jo kävelemään. JEE :D

torstai 28. lokakuuta 2010

Vanhuus ei tuu yksin kun selkää kolottaa

Enpä millään muistanut, miten syvältä muuttaminen onkaan. Aina ajattelen olevani niin reipas että pyh ja pah jos joutuu seikkailemaan päivät laatikoiden seassa. Nyt olen hoksannut, että käyhän tuo sittenkin hermoille :) Mies joutuu välillä katoamaan varjoihin, etten saisi itkupotkuraivaria (hän kun on siinä sopivasti hollilla, niin kiukku purkautuu luonnollisesti häneen - tosi kristillistä...) Tänään ei ollu itku kaukana kun tulin väsyneenä töistä ja kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja tekemistä loputtomasti. Siinä miehen kanssa laitettiin käsiä ristiin jo, kun meinasi vallan päivä olla pilalla ja meikäläinen kanveesissa parkumassa. Eipä aikaakaan, kun ovikello soi, ja poikamies kaverimme lampsi sisään. "Pyhä henki käski miun tulla tänne auttamaan". Ja niin hän sitten tuli, tiskasi astiat (!) ja pakkasi kaikki astiat nätisti ja huolellisesti laatikoihin. Oi joi. Kyllä tämä muutto vielä tästä lutviutuu :) Sen kunniaksi täysin asiaan kuulumaton valokuva kehiin.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pohdintoja: Elämänlangat


Minulla on näköjään aika paljon lankoja! Ihan kiva juttu, koska niitä voi käyttää toisten iloksi esimerkiksi itsetehtyjen lapasien muodossa. Syksyn eka lapaspari lähtee silmukkakierroksille tänään.


Peruskoulun käsitöissä olin tosi huono, ei mennyt puupäähän neulontaohjeet. Lukiossa jokin päässäni naksahti ja homma loksahti ns. kohdilleen. Olin köyhä (enkä edelleenkään rikas), joten neulomishimossani purin kaiken löytämäni ja poimin kaikki langanpätkät talteen - teen niin nykyisinkin, mutta purkamisen jätän hamstereille. He tekevät epäonnistuineista neuloksista ihan omaa sisustusdesignea.


Olen hamstrannut lankoja kirppareilta, erikoisliikkeistä pitkin mualimmoo, sekä ihanilta kavereilta, joista eräs kiikutti minulle keränjämiä toiselta puolen Suomea ja toinen taas antoi minulle ns. kymmenykset itse ostamistaan keristä.


Kaiken kaikkiaan kyse on siitä, että kaikki "elämäni langat" ovat Jumalan kädessä. Minne menenkin, missä olenkin, missä tunne- tai rahatilanteessa tahansa, Hän on minun kanssani. Tuntee minut paremmin kuin kukaan (tai minä itsekään) ja rakastaa minua siitä huolimatta enemmän kuin kukaan koskaan voi. Sama Jumala haluaa olla myös sinun elämässäsi, rakastaa sinut ehjäksi ja lopulta ottaa sinut luokseen taivaaseen asumaan. Ehkä siellä saa neuloakin, eikä karkaa silmukka miloinkaan :D

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kör :) Eli kuorossa on kivaa!

Tulin just kuoroharkoista ja on niin kovin hyvä mieli. Mukaan mahtuu muutkin! Nuottini ovat hävinneet...jo kolmannen kerran. Nuottikorva ei ole kadoksissa, mutta joskus epäilen sitä puolikuuroksi. Onneksi minulla on kova ja läpitunkeva ääni kompensoimassa :D !

Ei oo vaikea arvata, mihin hahmoon samastun. Tänäänkin ois pitänyt olla vähintään kudinpuikot käsissä että olisin malttanut pysyä paikallani. Kun ei ollut, niin vispasinpa sitten jalkaa, käsiä, tökin vahingossa naapurisopraanoja...pitää lähteä näköjään vielä toiselle lenkille, kun energiaa tuntuu riittävän. Miten maltan odottaa ensi viikon treenejä?

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Homoryöpytyksestä 2

Tässä pari ehdottomasti katsomisen arvoista videota homoseksuaalisuuteen liittyen. Ohjelmat ovat TV7:n ohjelma-arkistosta löydettyjä. Ohjelman nimi on Cafe Raamattu, haastattelijana Leif Nummela ja haastateltavana Aslan ry:stä Ari Puonto. Hyvää ja asiallista settiä, with love.

VIDEO 1

VIDEO 2

lauantai 23. lokakuuta 2010

Muuttoa pukkaa

Viikon päästä muutamme! Tuntuu haikealta ja hassulta, olishan tässä vielä kuhninut vaikka loppuelämän. Hyvä opiskelija-asunto, 5. kerros, kaupunkinäkymä (ilotulitukset) ja synkällä säällä näki aina horisontissa valoviirun sadan kilsan päässä...ellei yllä ollut koko Euraasian kokoinen pilvivalli. Nyt menemme rivitaloon kaiken maailman tirkistelijöiden kytättäviksi :D pitää totutella pitämään verhoja ikkuinoissa.


Sisustamiseen hurahtaneet kaverini ovat varmasti halunneet lukuisia kertoja oksentaa meidän vessan oveen. Se kun ei ole mitenkään sisustuslehtikelpoinen. Mutta minä pidin siitä, kuvat on leikattu vuosien varrella kaamosmasennuksessa stressilääkkeeksi matkaesitteistä. Tosin, nykyisin viihdyn Suomessa vallan hyvin. Matkustaminen ei koskaan ole niin kivaa kuin kuvittelee. Ja mikä parasta, olen opetellut tykkäämään talvesta!


Nyt näistä on jäljellä vain roskapussin täytettä:


Myös siilimme muuttavat (tietenkin meidän KANSSAMME):


Hamstraajalla on paljon pakattavaa. Seinätkin ovat nyt tyhjät, niillä olikin yli 60 taulua. Ihan hyvä lukumäärä kaksioon.