Sivut

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Kumma kun ovet aukee vaikken niihin itse koske!

Torstaina löysin itseni istumasta seurakunnan lähetystiimin kokouksesta. En kuulu kyseiseen tiimiin, mutta minut oli pyydetty sinne. Kokouksessa käsiteltiin asiaa, josta olen haaveillut jo useamman vuoden. Haaveestani löytyy päiväkirjamerkintöjä ja jotkut ystäväni muistavat kuinka olen heille kertonut haaveestani itkun tirahduksen säestyksellä. Nyt sitten näyttää siltä, että haaveeni toteutuu kuin itsestään, vaikka en suomeksi sanottuna ole laittanut rikkaa ristiin asian puoelsta. En ole ensinnäkään jaksanut, koska nykyisistä srk:n hommista ja kaksinkertaisesta opiskelusta selviäminenkin on tuottanut päänvaivaa. Toisekseen en ole tehnyt asian eteen mitään siksi, että sen toteutuminen tuntui mahdottomalta monestakin syystä, ei vähiten ajan ja rahan puutteen takia.

Nyt haaveeni sitten näyttää toteutuvan jo ensi kesänä!!! Ja täysin ilman omaa ansiotani! Homman nimi on tämä: olen kokenut vuosia vahvaa kutsumusta maahanmuutajatyöhön. Ja nimenomaan kuvataideopetuksen ja draamaopetuksen kentällä. Nyt olemme laittamassa srk:sta kootun tiimin kanssa hakemusta Opetusministeriölle rahoituspuolesta, jotta saisin käyttööni tilat ja ... palkkaa! Uskomatonta! Siitä en uskaltanut edes haaveilla! Haaveilin silloin joskus vain jotta minulla olisi aikaa ja resursseja kurssien pitämiseen... ja nyt saan näköjään vielä rahojakin. Voin maksaa kesällä vuokran! Ja syödä! Ja ostaa kursseille maaleja, kyniä ja kaikkea, vauuuuu!!! Näin ratkesi nekin ongelmat joita en ollut aikaisemmin tiedostanut, kuten se, että opintotukeni loppuu keväällä. Rahantulo katkeaa kuin seinään, koska en ole oikeutettu työmarkkinatukeenkaan, koska olen edelleen kirjoilla AMK:ssa vaikka valmistunkin kesällä yliopistosta. Niin että ensi kesän rahahuoli taisi ratketa samalla kun pitkäaikainen haaveeni toteutuu. Ihan törkeää :D !!!

Hakemukset pitää vielä lähettää opetusministöriölle, ja apurahan saamiseen liittyy aina epävarmuustekijöitä. Mutta koska tämä asia on mennyt eteen päin ihan kuin itsestään, niin en voi olla uskomatta etteikö meille näytettäisi rahoitustaholtakin vihreää valoa.

Koko prosessi lähti liikkeelle täysin odottamatta: kaverini lakkiaisissa joulukuun lopulla eräs rakastettava rouva, jonka kanssa olen muutaman kerran jutellut srk:ssa, sanoi minulle vaivihkaa kakkukahvien lomassa, että hän saattaa pystyä järkkäämään miulle kesätöitä opetusministeriön rahoituksella. Olin jo tästä ihan äimänä. Ja sitten seurasi vasta paras juttu, eli se, että kyseessä olisi nimenomaan tällainen prokkis, joka vastaa pitkäaikaista haavettani (josta tämä rouva ei edes tiennyt). Ihan uskomatonta, olen tosi iloinen! Kiitos, Jeesus!

"Kaikki mistä uskalsinkaan unelmoida on niin pientä sen rinnalla, mitä annat" kirjoittaa lauluntekijä Jumalalle. Voin kyllä yhtyä tähän entistäkin painokkaammin!

Tasaa kaikki

2 kommenttia:

  1. Uskomattoman hienolta kuulostaa, niin johdatetulta! Luin ihan tippa linssissä sun tekstiäsi ja jään oottamaann jännityksellä kuinka tämä tarina päättyy! :´)

    VastaaPoista
  2. VAaauuu siinä oli tommonen tausta tällä jutulla. Oi!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)