Sivut

keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Pieni tai iso ihme, hienoa kuitenkin :)

Lääkäri soitti. Olipas se mukavaa.

Miulla oli kilpirauhasarvot inhottavasti koholla, kun kävin joulukussa testeissä. Nyt se lääkäri soitti, että viime viikolla otetun testin mukaan kilpirauhasarvot ovat "romahtaneet" normaaleiksi ihan itsestään :) Jumala näköjään kuuli niin lukumäärältään kuin laadultaankin vähäiset rukoukseni ja hoiti ainakin tämän yhden asian kuntoon.

Jumala voi siunata tsiljoonalla tavalla, ja paraneminen on niistä yksi. Uskon asiaksi jää, pitääkö paranemista minun tapauksessani Jumalan aikaansaannoksena vai hyvänä sattumana. Itse uskon ensin mainittuun. Myös siinä asiassa, että astmani parani kun tulin uskoon 14-vuotiaana. Ennen sitä en pystynyt juoksemaan ollenkaan (oli sää mikä hyvänsä) tai olemaan ulkona ollenkaan jos oli enemmän kuin -15 astetta pakkasta. Nykyisin pystyn juoksemaan (koska olen usein myöhässä) vaikka -25 C pakkasessa. Vaikka Jumala sallii kaikenlaista ikävää tapahtua, niin kyllä Hän silti huolen pitää. Vaikka ei olekaan minulle mitään velkaa, päin vastoin! Ihme tai ei, kiitos kuuluu yläkertaan!

Joskus kuulee jonkun sanovan, että Jumala on epäoikeudenmukainen parantaessaan jonkun ja jättäessään jonkun toisen sairaaksi. Minusta tämä vastakkainasettelu kertoo enemmänkin jotain valittajasta itsestään kuin Jumalasta. Jos Jumala armonsa takia parantaa jonkun, niin eihän se ole keneltäkään muulta pois. Riippuu ihmisen omasta näkökulmasta, näkeekö hän Jumalan päivittäisen avun jokaisen ihmisen elämässä. Ja kadehtiiko, jos kaveri saa pahaan oloonsa helpotuksen.




Tämän tekstin kuvitukseksi otin Levels-lehteen tekemäni kuvan, joka liittyi alunperiin tekstiin "Olen arvokas".

1 kommentti:

  1. Minua alkaa aivan itkettää, tällaista keski-ikäistä naisihmistä, kun luen sinun, sekä toisten nuorten naisten blogeja. Jo etukuvasi, nuo vaaleanpunaiset ikkunat sekä teksti, että Jumala huolehtii kaikesta, on suloinen!
    Myös tuo "pieni ihmeesi" ja paranemisesi astmasta, ovat ylistystä Jumalalle, joka sinua on koskettanut. Itsekin olen monia kertoja perheessämme kokenut Jumalan parantavia kosketuksia. Siitä huolimatta perheessämme sairastetaan niin paljon, ettei kaikkea voi edes kertoa.
    Mutta "kaikissa näissä me saamme jalon voiton Hänen kauttaan, joka on meitä rakastanut". Olen yhä vakuuttuneempi, että kaikki kurjatkin minua kohtaavat asiat kääntyvät parhaakseni, kuten myös lähimmäisteni parhaaksi.
    Rohkaisen siis sinua, pikkukimalainen Satu, jatkamaan kaikkia noita satoja harrastuksiasi ;D sekä elämään täydesti Jumalan kanssa. Se on tosi elämää, jännittävää seikkailua1
    Iloa ja siunausta elämääsi!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)