lauantai 27. helmikuuta 2010

Rankka päivä

Huh, kävin eilen putsaamassa isän talon katon lumesta. Putosin kaksi kertaa puolen tunnin sisällä katolta :) Hymiö tässä on siksi, että varjelus oli matkassa isosti. Mössähdin paksuun hankeen turvallisesti kainaloita myöten molemmilla kerroilla. Ainoa riski oli lumikola, joka putosi edelläni ja joka olisi tehnyt pahaa jälkeä, jos olisin pudonnut pahki sitä. Molemmilla kerroilla meni 20 cm päästä, eli läheltä liippasi. Onneks ei käynyt kuinkaan ja katon sortumisriski on nyt kuitattu.

Kivaa ja leppoisaa viikonloppua kaikille! Itse paneudun tuntisuunnitelmiin ja illan olen lastentapahtumassa kasvomaalauksia tekemässä ja Talents-tuomaristossa.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Voi iloa !

Kävin eilen sopimassa alkavan työn yksityiskohdista. Kävi ilmi, ettei minun tarvitse edes mennä bussilla tulevaan työhöni, sillä minulle varattiin oma työtila keskustasta! Voi iloa! Kyseessä on siis luokkahuone, joka on vain ja ainoastaan tätä kurssia varten, jota opetan. Ikioma luokka! Ihanaa! Mitkähän verhot laittaisin, ja ostaisinko amppelikukan...voisikohan aikuisia opiskelijoita pyytää askartelemaan ikkunoihin koristeita...

Niin että on hyvä mieli. Homma vaikuttaa vielä paremmalta kuin aluksi ymmärsin. Vaikka se jo silloin tuntui parhaalta mahdolliselta.

Kylläpä joidenkin verhojen ripustamisesta saa paljon iloa irti! Vaikka sehän on oikeasti tosi pieni juttu, arki tulevassa työssä lienee aikamoista puurtamista. Mutta niinhän se on aina kun haluaa tehdä työnsä hyvin. Mutta on jotenkin vaan niin ihanaa saada oma pöytä, oma luokka...kun kuitenkin tähän mennessä on itse ollut oppilaana yhtäällä sun toisaalla ja on tehnyt kaikenlaista muuta työtä kuin niitä oman alan hommia. Olo alkaa tuntua aika aikuiselta. Toivottavasti kurssin loputtua en tunne itseäni vielä eläkekypsäksi ;)

Aurinkoista päivää kaikille lukijoille!





lauantai 20. helmikuuta 2010

Näyttää siltä...

...että sain oman alani töitä.


JEEEEEEEEEEEEEEEEEE
EEEEEEEEEEEEEEEEEEE
EEEEEEEEEEEEEEEEEEE
EEEEEEEEEEEEEEEEEEE
EEEEEEEEEEEEEEEEEE!!

Kolmeksi kuukaudeksi, mutta silti. Unelmahomma, kaikenlisäksi.

Eikä siinä vielä kaikki: minulle soitettiin kotiin ja TARJOTTIIN sitä!

Pakko uskoa johdatukseen, koska se suorastaan räjähtää silmille aina aika ajoin. Kuten nyt.

Tässä olen huomannut viime aikoina, että kun ensisijaisesti pyrkii parempaan Jumalan tuntemiseen ja jättää joidenkin perusasioista kitisemisen rukouksessa vähemmälle (tarkoitan sellaista ostoslista-tyyliä, jossa Jumalle puhutaan kuin kaupan tädille: anna sitä, tätä ja tuota...), niin tällaiset "maalliset" asiat, kuten työ, opiskelu ja raha-asiat järjestyvät kuin itsestään. Ei meinaa oikein istua minun järkeeni, joka olen tottunut puurtamaan aina kuin pieni eläin. Mutta näin se silti käytännössä näyttää menevän. Lieneekin siis tärkeämpää etsiä TOTUUTTA kuin pitää kiinni omasta oikeassa olemisesta (koska se ei välttämättä olekaan oikeassa olemista).


On kyllä kieltämättä hyvä mieli. Varmasti on TYÖTELIÄS kevät tulossa, koska aion hoitaa maisterin tutkinnon loppuun syksyksi työn ohessa. Ja ne AMK opinnot on siinä vielä lisäksi. Jumala auttaa näissä kaikissa, kuten tähänkin asti. Työ ei tekemällä lopu, mutta sen tekeminen ei myöskään ole elämän tarkoitus. Sen tekemisellä ei voi ostaa ihmisarvoaan, sillä ihmisarvo on vakio, oli sitten työtön tai ylityöllistetty. Mutta mie olen tästä työpaikasta nyt TOSI iloinen.

Siunattua päivää kaikille!

P.S. Jos nyt joku kokee kateuden piston, niin ei kannata. Tuskin kukaan teistä oikeasti haluaisi vaihtaa osia kanssani (varsinkaan jos tietää elämästäni ne puolet, joita en hyvän mielen blogiin kirjoittele.) Itse olen tyytyväinen kuitenkin: elämään mahtuu monenlaista paskaa ja myös tosi paljon ihania juttuja. Pitää vaan itse päättää, kumpaa osa-aluetta haluaa enemmän tuijotella.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Pohdintpja: Turkoosi meri ja päivän kielikuva


Turkoosi, tyyni vesi ja miun uusi pipa :) Neuloin tämän männä viikolla. Onnittelen itseäni uudesta kikasta jonka opin. Se on vähän niin kuin letin tekoa, mutta siitä tuloksena onkin tällainen vohvelikuvio. Tämä on aasinsiltana tämän päivän tekstiin:

Turkoosi on sellaisen veden väri, josta moni talven pimeydessä haaveilee. Kuitenkin oikea elämä muistuttaa enemmänkin suomalaista järveä: tyyni turkoosi on kumma luonnonilmiö näillä leveyksillä, sen sijaan lyijynharmaat vaahtopäät ovat meille tutumpaa katsottavaa. Jos elämä on vesistö, se on todennäköisesti suomalainen järvi, joka eri vuoden- ja vuorokauden aikoina näyttää eri puolensa. Ja se osaa myös myrskytä niin, että heikompia ja vahvempiakin hirvittää. En usko, että kenenkään elämä on alusta loppuun asti yhtä autuasta Välimeren turkoosia.

Siskoni näki painajaista, jossa hän oli veneessä pikkuveljen kanssa. Vene oli juuri tällaisella järvellä ja oli jarkuvasti uppoamaisillaan ja heilui kiikkerästi puolelta toiselle. Hörppäsi välillä vettä. Päivän kielikuva on tässä: jokaisen meidän elämä on vene, joka kiikkerästi etenee järvellä. Jokaisessa veneessä on yhden sun toisenlaista reikää, halkeamaa ja kulumaa, ja äyskäriä pitää käytellä tiheään, jos haluaa viivyttää vääjäämätöntä uppoamista. Sillä jokaisen vene uppoaa jossain vaiheessa, viimeistään siinä vaiheessa kun viikatemies tulee poimimaan päivän saldon.

Mutta älkäähän nyt masentunko, koko jutun pointti tulee vasta tässä: ei se meidän vene yksin siellä järven aalloilla keiku. Siellä on nimittäin kunnon pelastusvene vesillä, joka ajaa tiiviisti jokaisen meidän veneemme vieressä. Tämä vene on täydellinen, ja se kestää minkä tahansa myrskyn. Kuinka voimme pelastua hukkumasta? Vastaus: nousemalla oman veneemme varasta siihen toiseen veneeseen. Ja jokainen maalaisjärjellä varustettu varmaan hoksaa, että siihen pelastusveneeseen kannattaa nousta ajoissa, eikä odottaa seuraavaa myrskyä tai oman veneen lopullista uppoamista. Ei se pelastusvene siitä kulu, vaan se toimii henkivakuutuksena ainoastaan silloin kun älyämme istua siinä. Oman veneen voi ripustaa sinne perään lillumaan köyden varassa siten, että pelastusveneestä tuleekin meille se ensisijainen paatti. Kyllä se oma elämä siellä perässä pysyy.

Joku noheva jo varmaan ratkaisikin tämän kielikuvan koodin.

Pelastusvene on Jeesus. Ainoa, jonka elämä on täydellinen. Jeesuksen kyytiin hyppäämällä voimme ainoastaan selvitä elämästä hengissä. Ainoastaan tämä vene seilaa taivaaseen asti. Niin kauan kuin möllötän omassa veneessäni luottaen omaan erinomaisuuteeni, on uppoaminen täysin varmaa.

Jeesus- veneeseen mahtuvat kaikki. Tulee siekii! Sitten ollaan samassa veneessä matkalla kohti rauhan satamaa.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Suomi - Savo - Suomi-sanakirja

Huomisaamulla lähden Kuopioon, melkein kuin menisi ulkomaille!

Käymme opiskelukavereiden kanssa kirkossa, sairaalassa, teatterissa yms. katselemassa julkista taidetta. Tosi mukavaa :) Varsinkin, kun illaksi menen pikkusiskon nurkkiin ja teemme jotain hyvvee syötävvee. Seuraavana päivänä kirpparikierros kuopiolaistuneen lapsuudenystävän kera. Eihän tässä tartte mihinkään barceloniin ja pariiseihin lähteä, kalakukkoeksotiikkaa löytyy lähempääkin.

Mukavvoo päevvee kaekille!!!

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Tervetuloa

Oi, taas uusi lukija. Malla, tervetuloa! Tässä tällainen kuva uusien lukijoiden Josun, Paulan ja Mallan (ja vanhojen uskollisten) kunniaksi!



Tässä on käytetty syväpainolaattaa (etsauksella ja akvatintalla) ja jälkivärjäystä.

perjantai 5. helmikuuta 2010

Aika jännä juttu, muuten.

Eilisiltana kävin kunnon hiet vetämässä sauvakävelylenkillä. Monesti rukoileminen on aika haastavaa touhua, kun keskittyminen harhailee koko ajan Rovaniemen ja Helsingin väliä. Sauvakävellessä on helpompi keskittyä, kun saa rusentaa fyysisesti samaan aikaan. Eilisiltana sitten päästin ilmoille ihan pikkuruisen rukouksen blogini puolesta. Oikeastaan rukousaihe oli aika lapsellinen. Mutta pyysin Jumalalta, että tähän miun blogin pitämiseen tulisi jokin järki, lisää lukijoita tai jotain, etten lähes yksikseni täällä höpöttelisi.

Niin. Äsken kun tulin tänne blogimaailmaan kurkkaamaan, niin...tännehän on tullut kaksi uutta lukijaa minulle :D Tervetuloa, molemmat Josu ja Paula!!! Hassua, että niin pieni ja mitätön ja "tuulesta temmattu" rukous tuotti tulosta alle 24 tunnissa. Sanokaa vain sattumaksi miun puolesta, mie en sano. Nyt on kiva taas kirjoitella tänne!

Siunauksen tuoksua jokaisen päivään! Eilen siunaus tuoksui talviselta lenkkipolulta, ehkä se tuoksuu jo huomenna pullalta (nammmmm)!

P.S. 7.2.10. Tänne on tullut kolmaskin uusi lukija, Malla! Jei!

Hihi