Sivut

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kepeähkö teksti

Kiireinen kuukausi on ollut ja se on tosi syvältä, ihan sieltä suolen mutkasta asti. Ihan tulee mämmi mieleen. Nyt pääsiäisen tienoilla kuvittelen homman helpottuvan, ainakaan töihin tai kouluun ei tartte mennä neljään päivään. Sen sijaan jätti-leipominen on edessä, kun laitetaan Hilla-ystäväsisen kanssa pääsiäismyyjäiset srk:lle pystyyn. Tuotto menee siihen kesän mamu-lasten taideleiri-prokkikseen. Niin että tulkaa ostamaan! Tulkaa ostamaan! Taidekäsityökoruja! Kakkuja! Rahkapiirokoita! Pikkuleipäsiä!

Tasaa kaikki
Voisinpa nyt tällä kertaa olla kuin ellun kanat ja laittaa tänne jotain pehmeäpäistä <3 ihan tällainen sydän tässä nyt varsin.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kyllä suututti tänään! Pari teini-ikäistä oppilasta rupesi heti ensimmäisellä tunnilla tosi röyhkeiksi. Oli äikän koe ja olin kantanut oppilaille kirjaimellisesti selkä kierossa kävellen kassillisen hyviä sarjakuvia ajanvietteeksi kokeen jälkeen (jos on nopea tekemään). No, pari jätkää haukkuivat sarjakuvani tyhmiksi, minut viittä vaille natsiksi ja jopa viskasivat yhden sarjakuvista mielenosoituksellisesti lattialle (grrrrrr!!! ja mie kun kotona mietin, että uskallanko viedä omia aarteitani kouluun ensinkään)...heidän mielestään minun olisi pitänyt päästää heidät ulos luokasta. Mutta eihän se käy, opettaja on vastuussa oppilaista ja jos he olisivat tehneet jotain luokan ulkopuolella, syy olisi ollut minun. Ja minua raivostuttaa ajatus, että antaisin periksi huonoimmin käyttäytyville, silloinhan se saisivat palkinnon hölmöilystään. Sanoinkin sille törkeämmälle oppilaalle suorat sanat. Mutta hänhän latasi takaisin, koska hänestä hänen öykkäröimisensä taisi olla täysin oikeutettua. Toinen vandaali komppasi vieressä.

Mutta miksi MINÄ tunnen itseni ääliöksi? Minä tein kaiken niin oikein kuin mahdollista, vaikka miten asiaa päässäni pyörittelisin ja kyseenalaistaisin omaa toimintaani...

No, välitunnilla pari luokan herrasmiestä pyysivät miulta epäsuorasti anteeksi luokkalaistensa käytöstä. Sydämeni kyllä suli kerrasta! Toinen näistä nuorista herroista kysyi ihan vilpittömästi, että oliko minun kouluaikani "nuoriso" yhtä huonosti käyttäytyvää ja huonosti kasvatettua. Mie aloin tuntea itseni jo aika vanhaksi ja totesin, että eihän siitä ole kuin päälle 10 vuotta kun olin itse yläasteella...mutta törkimyksiä on ollut aina.

Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä mieli siitä, että ajatteleviakin yläasteelaisia on, ja vieläpä empatiakyvyllä varustettuja! Sen sijaan en voi olla ihmettelemättä sitä läpitunkematonta itsekkyyttä ja minä-keskeisyyttä, jonka pohjalta jotkut tyypit toimivat täysin häikäilemättömästi pahoittaen toisten mielen yhtään siitä piittaamatta.

Sori tällainen avautuminen, mutta jollain tavalla tuollaisesta pikkujutusta jäi paha mieli koko päiväksi. Luojan kiitos tilannetta oli pelastamassa ne pari muuta herrasmies-oppilasta!

Onneksi on viikonloppu, oon aika poikki. Sen huomaa siitä, kun ei osaa olla rennosti vaan pitää tekemällä tehdä töitä koko ajan vaikka vapaalle pitäis heittää. Ja siihen liittyy myös kokemus jostain menneisyydestä, yläasteajoilta, oman ihmisarvon puutteesta. Kai sitä tiedostamattaan yrittää ansaita olemassaoloaan työllä, mikä pitäisi lopettaa NYT ja uskoa olevansa arvokas vaikka ei laittaisi koskaan rikkaa ristiin ja vaikka murrosikäiset jätkät sanoisivat mitä...

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Ei jokainen, joka omistaa öljyvärit, ole taiteilija...

....mutta siitä en aio avautua nyt vaan joskus toiste.

Vaan nyt blogi on saanut yhden lukijan lisää, hurraa ja jejejee! Tervetuloa suuresti isosti paljon. Kiitos myös vanhoille uskollisille.

Tänään tarjoan teille lauantai-palan huomisen sunnuntain kunniaksi. On nimittäin jumalanpalvelus tuloillaan ja olen siellä jälleen kerran Kylli-tädin jalanjäljissä pitämässä pienehkön, mutta toivottavasti tärkeän, opetussession. Niin että tervetuloa huomenna klo 11 Niinivaarantie 26:een! Ja Herra minua auttakoon, sillä en vielä tiedä mistä puhun. Viime kerralla oli sama juttu, ja kaikki meni silti nappiin. Suosionosoitukset yläkertaan siitä hyvästä!

Lauantaipala tulee tässä. Siteeraan paria suluissa ilmoittamaani lähdettä:

Matalana kulkeminen on myrkkyä. Hän, subjekti, ei hyväksy olomuodokseen passiivia. "Se joka pelkää tulta saa palella ikuisesti."

(Matti Saurama Sinikka Vuolan runoteoksesta, Parnasso 3/2007, s. 80)


Ei riitä vaikka kuinka monta kynttilää, jos niillä täytyy ilman tulta lämmittää. Tarvimme tulta.
... Tuli puhdistaa, tuli valaisee, tuli vapauttaa, tuli rakkauden ja roihu taivainen voittaa pahan vallan ja on iankaikkinen. Ottakaa tuli vastaan Herralta, sillä kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja tulette olemaan Hänen todistajiaan.

(Lasse Heikkilä; Missa Concordiae: Tarvimme tulta)


Tulta minä olen tullut tuomaan maan päälle - ja kuinka toivonkaan, että se olisi jo syttynyt!

(Jeesus, Luuk. 12: 49)



tiistai 9. maaliskuuta 2010

Väsyttää ja naurattaa

Mua aina harmittaa se, että ihmiset (suomalaiset ainakin) tosi usein paljon naurettuaan selittelevät käytöstään: "sori, oon vähän väsynyt". No hahaa. Antais nauraa vaan ja olla selittelemättä, kyllä se mies kasvaa myös tyhjän naurajasta, ja hyvä mies kasvaakin. Ja nainen. Kuka nyt jotain hapannaamaa jaksaa nurkissaan katsella, mie ainakaan. Sen kunniaksi! Tässä päivän parhaat sananlaskut! Kyllä mua väsynyttä naurattaa (saa nähdä, naurattaako huomenna kun oon virkeä eikä väsymystä voi enää mitata "promilleissa") ...mutta mitä sitä selittelemään. Jos oon tyhmä siksi että nauran, niin oon sitten mieluummin iloinen tyhmä kuin naama väärinpäin mutta fiksu. Miten nauraminen liittyy fiksuuteen??? No niin, ne sananlaskut, arvoisat lukijat...Ilossa elää pitää, vaikka päivän vähemmän.

"Nyt", sano mummo ja pyörtyi.
Hyvää yötä sano mummo, kun silmä puhkes.
Edes joku tolkku pitää olla, sanoi hoitaja kun hullua elvytti.
Hei hulinaa, sano mummo, kun kirnuun pieras.
Jännittää, sano mummo kun kahvimerkkiä vaihto.
Hulluja on 99 eri lajia ja hulluin on se, joka paskalla ollessaan laulaa.
Ei paska punniten parane.
Itku pitkästä ilosta, pieru pitkään nauramisesta.
Kaikkea se sakemanni keksii, sanoi piika kun siilin näki.
Tulis kesä ja kärpäset ni olis köyhälläkin kavereita.
Vintillä ois leipää, mutta lapset söi portaat.



Tässä tämä miun akataamisuus sitten PUNNITTIIN, pieru se eniten naurattaa tähän aikaan illasta.

Kaikkia meitä hassuttaa mutta eri lailla kutakin.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Eka työviikko melkein takana

Hirmu mukava on tämä uusi työpaikka. Voi että!!! Opiskelijoiden taitotaso on tyrmäävän heterogeeninen. Eräs herttainen tapaus on täysin ummikko. Opiskelutaitojakaan ei oikein ole. Kyllä huomaa, miten kulttuuriero vaikuttaa siihen millaisia tehtäviä aikuisopiskelijat osaavat tehdä. Sanojen kirjoittaminen lauseen aukkoihin voi joillekin olla täysin absurdi juttu- vähän niikuin unessa jossa pitäisi sytyttää katulamppu liimaamalla sen kylkeen laastari. You know?

Toisessa ääripäässä on sujuvaa, tosin hjuvin khjorostjunutta, suomen kieltä puhuva tapaus, joka on asunut täällä jo 15 vuotta.

Ensimmäinen lause ei kuitenkaan ole ironiaa!!! Olen oikeasti ihan innoissani tästä hommasta. Voisi sanoa, että mamujen opettaminen ei ole vain sydäntäni lähellä vaan suorastaan sydämen asia. Into on riittänyt siitäkin huolimatta, että emme ole saaneet vielä kirjoja ja kaikki tehtävät on pitänyt keksiä itse. Monistus on pitänyt tehdä kahden korttelin päässä olevassa toimipisteessä, ja kaiken lisäksi kurssin toinen ope sairastui, joten olen pitänyt myös hänen tuntinsa. Ja ollut yliopistolla ja opettanut Norssilla opetusharjoittelussa. Ihan kuin mua vähän väsyttäis, silimät lupsahtelloo ;) Mutta mieli on kiitollinen ja hyvä! Kristus on niin ihana ja hyvä, ja hänen rakkautensa niin minua kuin oppilaitanikin kohtaan on jotensakin kouriintuntuvaa kaikista kulttuuri- ja uskontoeroista huolimatta. Siunaathan, Herra, kätteni työn ja nämä rakkaat opiskelijat.