Sivut

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kyllä suututti tänään! Pari teini-ikäistä oppilasta rupesi heti ensimmäisellä tunnilla tosi röyhkeiksi. Oli äikän koe ja olin kantanut oppilaille kirjaimellisesti selkä kierossa kävellen kassillisen hyviä sarjakuvia ajanvietteeksi kokeen jälkeen (jos on nopea tekemään). No, pari jätkää haukkuivat sarjakuvani tyhmiksi, minut viittä vaille natsiksi ja jopa viskasivat yhden sarjakuvista mielenosoituksellisesti lattialle (grrrrrr!!! ja mie kun kotona mietin, että uskallanko viedä omia aarteitani kouluun ensinkään)...heidän mielestään minun olisi pitänyt päästää heidät ulos luokasta. Mutta eihän se käy, opettaja on vastuussa oppilaista ja jos he olisivat tehneet jotain luokan ulkopuolella, syy olisi ollut minun. Ja minua raivostuttaa ajatus, että antaisin periksi huonoimmin käyttäytyville, silloinhan se saisivat palkinnon hölmöilystään. Sanoinkin sille törkeämmälle oppilaalle suorat sanat. Mutta hänhän latasi takaisin, koska hänestä hänen öykkäröimisensä taisi olla täysin oikeutettua. Toinen vandaali komppasi vieressä.

Mutta miksi MINÄ tunnen itseni ääliöksi? Minä tein kaiken niin oikein kuin mahdollista, vaikka miten asiaa päässäni pyörittelisin ja kyseenalaistaisin omaa toimintaani...

No, välitunnilla pari luokan herrasmiestä pyysivät miulta epäsuorasti anteeksi luokkalaistensa käytöstä. Sydämeni kyllä suli kerrasta! Toinen näistä nuorista herroista kysyi ihan vilpittömästi, että oliko minun kouluaikani "nuoriso" yhtä huonosti käyttäytyvää ja huonosti kasvatettua. Mie aloin tuntea itseni jo aika vanhaksi ja totesin, että eihän siitä ole kuin päälle 10 vuotta kun olin itse yläasteella...mutta törkimyksiä on ollut aina.

Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä mieli siitä, että ajatteleviakin yläasteelaisia on, ja vieläpä empatiakyvyllä varustettuja! Sen sijaan en voi olla ihmettelemättä sitä läpitunkematonta itsekkyyttä ja minä-keskeisyyttä, jonka pohjalta jotkut tyypit toimivat täysin häikäilemättömästi pahoittaen toisten mielen yhtään siitä piittaamatta.

Sori tällainen avautuminen, mutta jollain tavalla tuollaisesta pikkujutusta jäi paha mieli koko päiväksi. Luojan kiitos tilannetta oli pelastamassa ne pari muuta herrasmies-oppilasta!

Onneksi on viikonloppu, oon aika poikki. Sen huomaa siitä, kun ei osaa olla rennosti vaan pitää tekemällä tehdä töitä koko ajan vaikka vapaalle pitäis heittää. Ja siihen liittyy myös kokemus jostain menneisyydestä, yläasteajoilta, oman ihmisarvon puutteesta. Kai sitä tiedostamattaan yrittää ansaita olemassaoloaan työllä, mikä pitäisi lopettaa NYT ja uskoa olevansa arvokas vaikka ei laittaisi koskaan rikkaa ristiin ja vaikka murrosikäiset jätkät sanoisivat mitä...

2 kommenttia:

  1. Yläaste on karu paikka, mua hirvittäis, joten pidän sua tosi rohkeena.
    Mutta vaikka ei noita idiotteja joka puun oksalla istukaan, niin vielä harvemmassa on tommoset herrasmiehet, vielä YLÄASTEELLA :o Kyllä kuule helmiä sait luokkaasi, otetaan se siltä kannalta :)

    VastaaPoista
  2. Voi,yläasteel kyl just kaikkein pahinta:/

    Mut seki auttaa kyl (ainaki miuta) jos/kun tietää syyn siihe vaikean oppilaan käyttäytymiseen. Mein luokalla sillo yläasteella yks poika toi haulikon kouluun! Ei se sillä ketään osotellu,sano vaan jotta sillä on ongelmia kotona. Ja kyl muutenkin,ku kattoo niitä muitaki jotka käyttäytyy huonosti luokalla,niin monesti se on just se,että niil ittellään on ongelmia,ei oo saanu tarpeeks huomioo ja rakkautta kotona,ni sit ne purkaa sen pahan olon tolleen,väärällä tavalla. Ja sekin vain kertoo,miten ne ihmiset tarttee rakkautta ja välinpitoa. Että ei vaan niin jotta ne aina huvikseen käyttäytyy huonosti. Toki voihan niitäki tapauksia olla...mutta tuli tuosta tapauksesta vaan mieleen ni oli pakko laukaista tää tänne:D

    Jumalan rakkautta ja voimia sinne!:)<3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)