Sivut

torstai 29. heinäkuuta 2010

Kyllä ihmiset on pimeetä porukkaa!


Ihmiset on kyllä ihan pimeitä välillä. Minä olen ihminen. Minä olen välillä ihan pimeä. Tämä jo lukiossa opittu deduktiivinen päättelykehä osoittautui todeksi äsken. Koko aamupäivän oli tosi hyvä mieli ja kiittelin Jumalaa kolmen päiväkirjasivun verran ja tuntui, ettei sanat riitä ylistämään Jumalaa hänen erinomaisuudestaan. Äsken tulikin sitten tosi paha mieli yhdestä ihan nolosta pikkujutusta. Nyt on sitten yrmy olo ja kaikki kiitollisuus hävisi jonnekin, tilalle tuli naurettava KATEUS ihan tyhmistä asioista. Kaikki tämä parin tunnin sisällä. Ja vasta olin niin kiitollinen omalle kohdalleni annetuista siunauksista ettei mitään rajaa. Nauretaan itsellemme, se on terveellistä ja saa pimeyden näyttämään oikean kokoluokkansa. Eli ei se nyt niin vakavaa ollutkaan. On näköjään taas se aika kuukaudesta.

perjantai 23. heinäkuuta 2010

Kortti ja sen kaverit

On hyvä mieli! Pitkästä aikaa (kahteen viikkoon?) pääsin srk:aan käymään ja olo on onnellinen. Omat surut unohtuvat omassa hengellisessä kodissa. Kun onnistuu keskittymään vain Jeesukseen, laulaa hänelle tai on vain pyhässä hiljaisuudessa tavoittaa jotakin totuudellista.

Surunaiheeni ovat aika isojakin välillä, itseni hallitsemattomissa. Mutta jos tietoisesti käännän katseeni pois niistä ja "suuntaan silmäni" täydelliseen Jumalaan, joka rakastaa minua p***skuudestani huolimatta ja pystyy kaikkeen, on luvannut auttaa, niin turha siinä on jatkaa oman napanöyhdän kaivelemista. Jumalan edessä oleminen aidosti ilman suojavarustusta antaa totuudesta aivan poikkeuksellisen lujan otteen. Ongelmat alkavat tuntua pölyhiukkasiin verrattavilta asioilta kun taas samaan aikaan Jumalan suuruus pyyhkii läpi tavalla, jota ei voi kielellä ilmaista.

Paha juttu taas on se, että ongelmien tuijottaminen on vain luvattoman helppoa ja itsesääli niin kauheen kivaa, että ongelmista voi tulla jopa epäjumalia: kavereita, joiden kanssa sitten ollaan pääsemättömissä kun Jumalan apu ei enää kelpaakaan. On niin paljon kivempi valittaa ja olla naama väärinpäin, omaan napanöyhtään katse käännettynä. Mutta Jumala haluaa auttaa, ja monesti hän on AINOA joka siihen pystyy. Toivottavasti sinä (enkä minä) et ole liian ylpeä pyytääksesi Jumalalta apua vilpittömästi.

Ai niin ne kortit...tässä siis tämän päivän sipellyksen tulokset:


Mie tykkään niin kauheasti kakkupaperista, en ole varmaan sitä kovin paljon alkuperäiseen tarkoitukseen käyttänytkään:


Hääkortti tämän päivän hääparille. Taitoksen takana oleva valkoinen paperi on kortin sisään liimattu, eli sen kääntöpuolelle on kirjoitettu onnentoivotukset. Ympyrän keskellä on polyesterikangasta, se maksoi liinana 50 snt Tiimarin ale-korista, kai se oli tarkoitettu pöytäliinaksi :


Ja vielä pari yksinkertaista ja pientä pakettikorttia, joista tuli kaikessa simppeliydessään aika symppiksiä:

keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Mökkeilyä

Kiitos Herralle Suomen kesästä ja mökkikulttuurista. Viime viikonloppuna olin kyllä niin onnellinen kun pääsin harjoittamaan kyseistä kulttuurin muotoa mieheni siivellä.


"Kärähti kuin basistin Nissan." Sekä meno- että tulomatkalla. Basisti pysyi jäätävän tyynenä, vaikka missasi futiksen MM:n ekan puoliajan. "Nyt on aikaa käydä poimimassa vaikka noita kukkia tuosta", hän totesi viilipyttynä. Ja minähän poimin.

Opettelin ampumaan siltä varalta, että esim. saareen uisi yöllä laumallinen hirviä.


Halvalla pokkarilla oli mukava kikkailla nuotion ääressä, juustowilhelmi poskessa.

Mukavaa, kun elämä näyttää välillä valoisaa puoltaan näinkin isossa mittakaavassa.

Ps. Kiitos Juhalle kuvista!