Sivut

maanantai 30. elokuuta 2010

Kerronpa salaisuuden!

Hengailin tässä aamulla koululla ja kävimme läpi kaverini tekemiä maalauksia. Hänellä on näyttely tulossa (kaikki Harhan Galleriaan alkaen 1.9.!) Jouduin taas toteamaan oman vajavaisuuteni. Olisipa helppoa unohtaa se joskus ja antaa palaa.


Ei salaisuudestani ehkä mitään sensaatiota saa, mutta itsensä repimisen aineksia ainakin. Paljastan siis ongelman, joka minua on vaivannut jo vuosia ja se on entisestään pahentunut kuvisopintojen myötä. Nimittäin. Maalaaminen pelottaa minua ihan vietävästi. Ja nykyisellään piirtäminenkin. Olen asettanut itselleni ihan kahelinkorkuisia rimoja, joita ei pysty oikein ylittämään. Aloittaminen on hirveintä, ja siksi se jääkin usein. Varmasti kymmeniä ja kymmeniä töitä on jäänyt syntymättä. Nytkin polttelee pari ideaa, mutta kun ne mukamas ovat niin huonoja ja VOE VOE ehän mie edes maalata osaa. Piirtäisin edes, kun se sujuu! Mutta kun ei ei ei, kun pitäisi muka tehdä nyt gradua ja tekis niin mieli maalata ettei se kynäkään pysy kädessä. Niin että tällaista tämä luomisen tuska miulla on. Nytpä tiedän senkin typerän termin merkityksen. Hoh, Herra armahtakoon minua. Jos ja kun tänne blogiin tulee joskus näyttelykutsu OMAAN näyttelyyni, niin se on Jumalan ihme. Ja koska meillä on ihmeitä tekevä Jumala, niin eiköhän sekin ilmiö täällä vielä jonain päivänä nähdä :) Aamen, tää lähtis nyt kuoroharkkoihin.


"Horisontti vinossa bla bla"

4 kommenttia:

  1. Amen! Jään odottelemaan kutsua ;) Kyllä se sitten syntyy Satu, kaikelle on aikansa, niin luomisen tuskallekin :)
    Siunauksia sinne ♥

    VastaaPoista
  2. Luominen on kuin puro, josta tulee iso joki tekemällä paljon.

    VastaaPoista
  3. Marjaisa, niin se voipi olla. Välillä puro vaan häviää maan alle ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)