torstai 28. lokakuuta 2010

Vanhuus ei tuu yksin kun selkää kolottaa

Enpä millään muistanut, miten syvältä muuttaminen onkaan. Aina ajattelen olevani niin reipas että pyh ja pah jos joutuu seikkailemaan päivät laatikoiden seassa. Nyt olen hoksannut, että käyhän tuo sittenkin hermoille :) Mies joutuu välillä katoamaan varjoihin, etten saisi itkupotkuraivaria (hän kun on siinä sopivasti hollilla, niin kiukku purkautuu luonnollisesti häneen - tosi kristillistä...) Tänään ei ollu itku kaukana kun tulin väsyneenä töistä ja kämppä oli kuin räjähdyksen jäljiltä ja tekemistä loputtomasti. Siinä miehen kanssa laitettiin käsiä ristiin jo, kun meinasi vallan päivä olla pilalla ja meikäläinen kanveesissa parkumassa. Eipä aikaakaan, kun ovikello soi, ja poikamies kaverimme lampsi sisään. "Pyhä henki käski miun tulla tänne auttamaan". Ja niin hän sitten tuli, tiskasi astiat (!) ja pakkasi kaikki astiat nätisti ja huolellisesti laatikoihin. Oi joi. Kyllä tämä muutto vielä tästä lutviutuu :) Sen kunniaksi täysin asiaan kuulumaton valokuva kehiin.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Pohdintoja: Elämänlangat


Minulla on näköjään aika paljon lankoja! Ihan kiva juttu, koska niitä voi käyttää toisten iloksi esimerkiksi itsetehtyjen lapasien muodossa. Syksyn eka lapaspari lähtee silmukkakierroksille tänään.


Peruskoulun käsitöissä olin tosi huono, ei mennyt puupäähän neulontaohjeet. Lukiossa jokin päässäni naksahti ja homma loksahti ns. kohdilleen. Olin köyhä (enkä edelleenkään rikas), joten neulomishimossani purin kaiken löytämäni ja poimin kaikki langanpätkät talteen - teen niin nykyisinkin, mutta purkamisen jätän hamstereille. He tekevät epäonnistuineista neuloksista ihan omaa sisustusdesignea.


Olen hamstrannut lankoja kirppareilta, erikoisliikkeistä pitkin mualimmoo, sekä ihanilta kavereilta, joista eräs kiikutti minulle keränjämiä toiselta puolen Suomea ja toinen taas antoi minulle ns. kymmenykset itse ostamistaan keristä.


Kaiken kaikkiaan kyse on siitä, että kaikki "elämäni langat" ovat Jumalan kädessä. Minne menenkin, missä olenkin, missä tunne- tai rahatilanteessa tahansa, Hän on minun kanssani. Tuntee minut paremmin kuin kukaan (tai minä itsekään) ja rakastaa minua siitä huolimatta enemmän kuin kukaan koskaan voi. Sama Jumala haluaa olla myös sinun elämässäsi, rakastaa sinut ehjäksi ja lopulta ottaa sinut luokseen taivaaseen asumaan. Ehkä siellä saa neuloakin, eikä karkaa silmukka miloinkaan :D

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kör :) Eli kuorossa on kivaa!

Tulin just kuoroharkoista ja on niin kovin hyvä mieli. Mukaan mahtuu muutkin! Nuottini ovat hävinneet...jo kolmannen kerran. Nuottikorva ei ole kadoksissa, mutta joskus epäilen sitä puolikuuroksi. Onneksi minulla on kova ja läpitunkeva ääni kompensoimassa :D !

Ei oo vaikea arvata, mihin hahmoon samastun. Tänäänkin ois pitänyt olla vähintään kudinpuikot käsissä että olisin malttanut pysyä paikallani. Kun ei ollut, niin vispasinpa sitten jalkaa, käsiä, tökin vahingossa naapurisopraanoja...pitää lähteä näköjään vielä toiselle lenkille, kun energiaa tuntuu riittävän. Miten maltan odottaa ensi viikon treenejä?

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Homoryöpytyksestä 2

Tässä pari ehdottomasti katsomisen arvoista videota homoseksuaalisuuteen liittyen. Ohjelmat ovat TV7:n ohjelma-arkistosta löydettyjä. Ohjelman nimi on Cafe Raamattu, haastattelijana Leif Nummela ja haastateltavana Aslan ry:stä Ari Puonto. Hyvää ja asiallista settiä, with love.

VIDEO 1

VIDEO 2

lauantai 23. lokakuuta 2010

Muuttoa pukkaa

Viikon päästä muutamme! Tuntuu haikealta ja hassulta, olishan tässä vielä kuhninut vaikka loppuelämän. Hyvä opiskelija-asunto, 5. kerros, kaupunkinäkymä (ilotulitukset) ja synkällä säällä näki aina horisontissa valoviirun sadan kilsan päässä...ellei yllä ollut koko Euraasian kokoinen pilvivalli. Nyt menemme rivitaloon kaiken maailman tirkistelijöiden kytättäviksi :D pitää totutella pitämään verhoja ikkuinoissa.


Sisustamiseen hurahtaneet kaverini ovat varmasti halunneet lukuisia kertoja oksentaa meidän vessan oveen. Se kun ei ole mitenkään sisustuslehtikelpoinen. Mutta minä pidin siitä, kuvat on leikattu vuosien varrella kaamosmasennuksessa stressilääkkeeksi matkaesitteistä. Tosin, nykyisin viihdyn Suomessa vallan hyvin. Matkustaminen ei koskaan ole niin kivaa kuin kuvittelee. Ja mikä parasta, olen opetellut tykkäämään talvesta!


Nyt näistä on jäljellä vain roskapussin täytettä:


Myös siilimme muuttavat (tietenkin meidän KANSSAMME):


Hamstraajalla on paljon pakattavaa. Seinätkin ovat nyt tyhjät, niillä olikin yli 60 taulua. Ihan hyvä lukumäärä kaksioon.

torstai 21. lokakuuta 2010

Tää pistäis nyt tanssiks

Jes, nyt on gradu siinä vaiheessa, että se lähtee esitarkastajille. Käytännössä valmis paketti. Lähden kohta ovesta ulos. Onnistuin tosin sössimään ihan kunnolla yhden toistuvan lähteen kanssa, jota ei näköjään ole olemassakaan. Huokaus. Se juttu varmasti pitää vielä korjata. Mutta se on sen ajan murhe, nyt ei enää ehdi.

Keli on muuten nyt tosi syvältä, kostea ja tummanharmaa. Onneksi olen oppinut sen, ettei sään tarvitse olla analogia tunnetilalle. Nyt tosin on viriketaso aikas matala kaiken puurtamisen jälkeen. Pitää lähteä tädin luo juomaan kuppi kahvia palautusoperaation jälkeen. Hävettää, kun ei ole sielläkään tullut käytyä sitten kesän. No, tuleepahan nyt mentyä, kun kerran hän itse pyysi.


Ihan uhallani laitan tähän nyt oikein ihanan elokuisen auringonkukkapellon. Se on protesti kaikkea synkistelyä vastaan. Kuva on räpätty junan ikkunasta jossain Budapestin esikaupunkialueiden välimaastossa.

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Homoryöpytyksestä

Klikkaa tästä > blogiteksti

Viime viikosta lähtien on tätä aihetta ryöpytetty mediassa kuin kuningaspelleä karnevaaleissa. Itseä on median toimintatapa kismittänyt siinä määrin, että olen ollut aikeissa kirjoittaa tänne aiheesta tänään tai huomenna. Äsken löysin kuitenkin sattumalta erään mielipiteen, joka vastaa omaani niin pitkälti, että säästän paljon vaivaa ohjaamalla teidät suoraan sen pariin. Lukekaa siis, mitä Leijona-nimimerkki aiheesta kirjoittaa blogissaan, ja suosittelen myös ehdottomasti lukemaan siitä syntyneen hedelmällisen kommenttiketjun. Asiaa, sanon minä.

P.S. Siltä varalta, että joku ei vielä sitä tiedä, niin Jumala rakastaa yhtä lailla homoja, heteroita, narkkareita kuin punavihervärisokeitakin. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yhtä lailla epätäydellisiä kukin omalla tavallaan. Siksi joka ikinen ihminen tarvitsee Jeesuksen apua, jotta voisi päästä Taivaaseen. Mutta menkää jo tuonne toiseen blogiin.


Ja tässä asiannälkäisille vielä toinen linkki Pasi Turusen blogiin: PASI TURUSEN BLOGI.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Kiukuttelupäivää


Kiukku ja ärrimurripäivä. Onneksi se parani iltaa kohden. Onnistuin käyttämään 300 e päivän aikana yhteen sun toiseen, kuten laskujen maksuun ja apteekkireissuun. Siinä pihistessäni ja kihistessäni tajusin, että mitä mie tässä marmatan. Välttämättämiä menoeriä, joihin Herra järjesti rahat! Hassua, miten Jumala tietää jo ennakolta kaikki rahareiät...olin saanut viime kuun sijaisuuksista juuri sopivan määrän rahaa. Niin että anteeksi tämä kiittämättömyys, ja kiitos nyt sitten sille, jolle se kuuluu, Jeesukselle.

torstai 14. lokakuuta 2010

Kortti

Tein kamraatille / toverille = kaverille synttärikortin. Tässä on valkoinen kartonki pohjalla, sinisävyinen samettikuvioinen koristepaperi ja yhdestä akvarellista revitty pala keskellä. Väritöntä, mutta vaaleanvihreänä heijastavaa kimalleliimaa hieman. Hyvä syvyysvaikutelma ja yksi onnistuneimmista korteistani, vaikka valokuva ei annakaan oikeaa käsitystä. Eli askarteluvinkkinä, tehkää akvarelleja ja jos ne menevät pieleen, repikää onnistuneet kohdat talteen.



Tekstinä sisällä: Herra pitää huolen omiensa jokaisesta päivästä. Ps.37: 18. Ei vain syntymäpäivistä (tosin myös niistä).

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

maanantai 11. lokakuuta 2010

Hermeettistä puuroa

Huh, kylläpä tieteellinen teksti voi olla sekopäistä. Ilmeisesti professorit ovat jo siinä asemassa, että he voivat kirjoittaa mitä tahansa. Melkoista hermeettistä puuroa, meinaan. Ja vielä englanniksi. Käännä siinä sitten, ei siihen tule päätä tai häntää millään kielellä! Tässä esimerkkivirke, jonka olen SELVENTÄNYT ja kääntänyt alkuperäisestä.

Kerrottu aika on kuin silta, joka ylittää spekulaatiot yhdistäen ilmiöihin sidotun ajan kosmologiseen aikaan (Ricoeur 1985: 244).

Eli näillä mennään.

Meidän isäntä piirsi minulle kannustuskuvan, jossa opiskelen perheen karvainen eläimistö apunani.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Melkein valmista

Kyllä tuli hyvä mieli! Vein viime viikolla gradukässärin ohjaajalle (koska hän hätyytteli). Ajattelin, että vielä on tekemättä parikymmentä sivua vähintään ja rapiat päälle. Äsken sitten tulin lyödyksi ällikällä, kun ohjaaja kässärin luettuaan totesi sen olevan viilausta vaille valmista kamaa. Huh ja oh. Nyt pitää oikeasti panostaa pari viikkoa ja viilata kokonaisuus kuosiinsa. Mainio juttu, haluan jo pois yliopistosta. Roikun siellä jo kahdeksatta vuotta. Uudet opiskelijat käytävillä näyttävät NIIN pieniltä, vaikka kokoni puolesta heille häviänkin. Mutta nyt hommiin ja Herralle kiitos. Ehkäpä ehdin valmistua AMK:stakin jo keväällä? Olisi kyllä niin parasta.




torstai 7. lokakuuta 2010

Parantavia kyyneleitä

Viime syksynä eräs ystävä rukoili puolestani ja sen ansiosta vuosia kestänyt atooppinen ihottumani parani. Ystävä siihen sanoi, että sitä mukaa kun Jumala parantaa sieluni vaurioita, ihokin paranee. Niinhän siinä kävi. Eikä millään lääkityksillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Aikasempina talvina jouduin juoksemaan valohoidoissa monesti viikossa ja hölväämään kortisonilla harva se päivä.

Tänä aamuna niskaa ja kaulaa kihelmöi, ihottumaahan sinne oli taas tullut. Iho oli rikki. Rukoilin turhautuneena, että mitenkäs se nyt noin, Sinähän olet parantanut minut. Asia unohtui ja aloin kirjoitttaa päiväkirjaa. Mielestä nousi monta vanhaa kipeää asiaa, joissa minulla on edelleen työstämistä. Siinä tuli itkeskeltyä ehjäksi tekeviä kyyneleitä. Kirjoitusprosessin jälkeen vilkaisin peiliin, ja huomasin ihottuman kadonneen taas kerran. Tällaisia arkipäivän ihmeitä meillä tänään. Jeesus on tosi kova jätkä, ja se tykkää miusta. Ja siusta myös!


keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Vielä lisää kiireestä


Pakko vielä tehdä tällainen lisäys kiireen luonteesta. Olen piirtänyt itselleni oheisen kuvan kalenterin etusivulle varoittavaksi esimerkiksi. Eli ei näin!

Kiireestä

Tänään teen opinnäytetyön suunnitelmaa. Samaan aikaa gradu kiskoo hihasta, ohjaajan tapaaminen on ylihuomenna. Hassua, miten montaa asiaa ihminen voi tehdä yhtäaikaa. Vai voiko? Päivittäinen rukoukseni on, että osaisin käyttää aikani oikein. Tähän sisältyy niin paljon enemmän kuin kouluhommista selviäminen. Mikä on Jumalan tahto ajankäyttöni suhteen? En usko, että hän haluaa minun olevan kiireinen. Aikaisemmin oikeutin olemassaoloni kiireellä. Totaalinen uupumus ei ole ollut montakaan kertaa kaukana. Mutta se ei ole se, mitä Jumala haluaa. Vaikka olisin kiireinen tekemäni vapaaehtoistyön tms. hyvän asian takia, se ei olisi oikein. Jumala haluaa minut, ei tekojani. Jumala haluaa sinut, ei tekojasi. Hän haluaa olla kanssamme. Kohdata joka päivä, niin kuin se, joka Rakastaa.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Aikuinen nainen?


Tänään liityin ammattiliittoon. Tein osoitteenmuutosilmoituksen. Vertailin kotivakuutuksien hintoja. Suunnittelin sähkösopimusta. Silppusin saksilla kamalia vanhoja päiväkirjoja, joissa keskityn valittamaan ja itselleni sokeana suorittamaan yksityiselämäni pienimpiäkin piirteitä. Raportoimaan, syyllistämään. Onneksi se on mennyttä. Lausettakaan ei voinut lukea ilman kuvotusta. Onneksi armo riittää. Olen ollut hirveä. Nyt toivottavasti vähemmän, tai en ainakaan samoissa asioissa. Huh. Pikkusormeen tuli rakkula kaikesta silppuamisesta. Kohta palaveriin...

perjantai 1. lokakuuta 2010

Katsokaa, mitä aarteita! osa 2


No niin, mikäs näistä on suosikkisi :) ? Nämäkin postimerkit ovat äidin jäämistöstä 60 - 70-luvuilta.

Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! Matt. 6: 28,30

Me vähäuskoiset meinataan olla vähän sellaisia jääräpäitä.