Sivut

torstai 7. lokakuuta 2010

Parantavia kyyneleitä

Viime syksynä eräs ystävä rukoili puolestani ja sen ansiosta vuosia kestänyt atooppinen ihottumani parani. Ystävä siihen sanoi, että sitä mukaa kun Jumala parantaa sieluni vaurioita, ihokin paranee. Niinhän siinä kävi. Eikä millään lääkityksillä ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Aikasempina talvina jouduin juoksemaan valohoidoissa monesti viikossa ja hölväämään kortisonilla harva se päivä.

Tänä aamuna niskaa ja kaulaa kihelmöi, ihottumaahan sinne oli taas tullut. Iho oli rikki. Rukoilin turhautuneena, että mitenkäs se nyt noin, Sinähän olet parantanut minut. Asia unohtui ja aloin kirjoitttaa päiväkirjaa. Mielestä nousi monta vanhaa kipeää asiaa, joissa minulla on edelleen työstämistä. Siinä tuli itkeskeltyä ehjäksi tekeviä kyyneleitä. Kirjoitusprosessin jälkeen vilkaisin peiliin, ja huomasin ihottuman kadonneen taas kerran. Tällaisia arkipäivän ihmeitä meillä tänään. Jeesus on tosi kova jätkä, ja se tykkää miusta. Ja siusta myös!


3 kommenttia:

  1. No.. oi.
    Sulla on tuommonen konkreettinen hälytysnappi, mistä huomaat että jaha punasella palaa, täytyy tehä taas asialle jotain ja kiireesti. Se on hieno asia, lahja, ja tämä on hieno postaus.

    VastaaPoista
  2. Onkohan se hälytysnappi miun nenä, kun se aina paistaa kuin Napapiirin Petterillä...itkiessä etenkin ;)

    VastaaPoista
  3. No sit mullaki on semmonen! JEsh..

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)