tiistai 30. marraskuuta 2010

Hassu päivä

Eilen yksi opiskelija toi pallogrillin luokkahuoneeseen. Kohotin kulmiani, sama oppilas on aikaisemmin tuonut luokkaan myös lumisen polkupyörän ja toisinaan suuren pomelon. Yllätyin siinä vaiheessa, kun hän kaivoi esiin yli kilon jauhelihaa ja kananmunapaketin, sekä kokoontaitettavan kulhon. Hän alkoi tehdä pihvejä siinä luokan perällä! Kopautti kananmunasta kuoren rikki pulpetin pintaan ja iski paljaat kätensä lihamassaan. Pyysi viereistä opiskelijaa "lisäämään hieman pippuria". Sitten hän kävi lounastauolla pihalla -20 asteessa liekittämässä ne kypsiksi, tarjosi muillekin. Mikä jottei, "kiva kun varoitettiin etukäteen".

lauantai 27. marraskuuta 2010

Kinuskiresepti lauantain kunniaksi

Sain ihan mielettömän hyvän kinuskireseptin tässä joitakin vuosia takaperin. Olin töissä puutarhalla ja mullassa mönkimisen väliajalla sain työkaverilta tämän mainion ohjeen. Olen tehnyt tätä "tsinuskia" jo monesti, ja se soveltuu tosi hyvin jätskin kanssa, ja kuten kuvassa, vahvaan kahviin varovasti lisättynä. Mutta myös jähmettyneenä kinuskikakkuun.


1 dl sokeria
2 dl kermaa
1 dl siirappia
50 g + 50 g (yht. 100 g) voita / margariinia

Pistä ainekset kattilaan ( voita 50 g) ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää loppuvaiheessa loput voit. Kannattaa hämmennellä ahkerasti, ettei kärähdä pohjaan. Hyvä on vilkuilla aina sivusilmällä, että keitos ei innostu kuohumaan levylle. Se tykkää vaahdota liian kovassa lämpötilassa. Kinuskista tulee jähmeähköä, kun se on jääkaapissa tarpeeksi kauan. Kinuskikakkua varten kannattaa jähmettää kinuskia ainakin yön yli. Karkkeja tästä ei saa tehtyä.

Herkullista viikonloppua :)

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Kiljusen herrasväki kolarissa

Miun perhe se on sellainen kiljusen herrasväki, kuten jo myydyn lapsuudenkodin naapurit totesivat. Äitini totesivat olevan "sellaisen höyrypierun". Pakkohan tosiasiat on allekirjoittaa. Isukki-kultakin ajaa mosautti komean kolarin eilissäpäivänä. Kukaan ei onneksi ruvennut uhriksi, peltiä vaan meni ruttuun isot määrät. On varmaan se miun Taivaallinen isä katsellut, että jahas, tohon risteykseen enkelilegioona noin niinkuin pehmusteeksi, kiljusen isäntä lähtee kylille. Ja hyvä näin, kyllä tässä on porukkaa lakoontunut kuin heinää jo ihan tarpeeksi. Herralle kiitos ja ylistys siitä, että saamme edelleen elää.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Vauvaonnittelu ja synttärikortti



Tässäpä pari korttia, joista toinen tuli 28 vuotta täyttäneelle karvaiselle miehelle ja toinen ihan pikkuruiselle miehenalulle.

Tämän aamun kuvasatoa



Jos hyvä kuvaaja on sellainen, että pitää ottaa sata kuvaa yhtä hyvää varten, niin miulla se tarvittavien otosten määrä lienee siinä parinsadan pintaan ;) Mutta kun ulkona on niin KAUNISTA, niin halusin jakaa sen blogissakin...



Kohtahan tässä tulee jo joulumieli. Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas. Ihana on sielujen toiviotie.



Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.



torstai 18. marraskuuta 2010

tuprutusta ja kuvia





Tupruttaa,tupruttaa! Tässä kuvia tältä aamulta ENNEN myräkkää. Lähdin ajoissa töihin, jotta ehtisin kuvailla matkalla. Myös lounastauko meni kameran kanssa rämpiessä. Posket punoittaen kelpasi palata takaisin iltapäivätunneille. Nyt siellä viskoo lunta sen verran, että huomenna kaikki on lumen peitossa. Aaah. Tykkään.




Sisällä olisi lämmintä ja lopoisaa, mutta nyt pitääkin jo tästä lähteä soluun.



Huom! Uusi koti - uudet verhot <3

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Kodin tuntua hitusen lisää.

Nyt vasta hoksasin, miksi koti ei näytä vielä millään mieleiseltä. No kun ne yli 60 taulua entisestä kämpästä puuttuvat seiniltä! Ilimankos. Vielä äsken naputtelin seinälle päivän viimeisiä tauluja. Onhan niitä vielä, enkä aio heittää seinälle samanlaista taulukaaosta kuin elellisessä asunnossa. Opettelen tässä malttia samalla ja mätsäilen vähän värejä ja sen sellaista. Tuli äiti-vainaankin originaaleille tilausta, ne ovat oikeastaan hirmu kivoja. Aiemmin dissasin niitä, mutta nyt kun niitä katsoo, niin on niissä ainakin...kivat kehykset ;)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Kyllitäteilyä ja geokätköilyä

Kävin eilen kaverini Pikkusilpun siivellä kokeilemassa geokätköilyä. Olen kuullut lajista monesti ennenkin, ja se on kuulostanut jotenkin tosi mälsältä. Mutta annapas olla, kun kaveri kertoi vähän enemmän - enpä enää malttanut istua sohvalla, vaan anelin että lähdettäisiin aarrejahtiin. Ja sitten me menimme, ja olipas kivaa. Kaksi aarretta löytyi! Pistää harkitsemaan, josko rupeaisi harrastajaksi itsekin :D

Sunnuntaina olin Kylli-täti-esiintymistä pitämässä seurakunnalla. Siellä oli pari isoa kihoa Beninistä, ja esityksen jälkeen se toinen niistä tuli antamaan kunnon rohkaisut. Itkuhan siinä tuli, olin nimittäin miettinyt vähän taidehommien lopettamista. Nyt en sitten lopeta. Kun kerran Jumalan pitää lähettää sieltä asti ihmisiä puhumaan miulle järkeä päähän. Snif :) ! Niin että siunausta vaan Beniniin...


Muun kuvituksen puuttuessa laitan tähän luonnoksen keskeneräisestä työstä. Kokoa tällä on ihan kivasti, olikos se nyt A1? Eli sama jos olisi kahdeksan tavallista kopiopaperiarkkia vierekkäin. Mutta siis KESKEN on...olipa muuten vaikea saada hyvää valokuvaa tästä!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Pohdintoja: Pakko tunnustaa...


...
että inhoan kaikenmaailman isän- ja äitienpäiviä. Tuntuu kuin ne olisi keksitty vain ruokkimaan ihmisten syyllisyyttä. Yhden viikonlopun aikana pitäisi kiertää ties miten monta paikkaa ja ostaa isälle se 10. parranajokone, jota hän ei edes halua. Muistan lapsuudesta ne hiillostavan kitkerät hetket kaikenmaailman juhlapäivinä, kun kaiken piti mennä jonkun toisen tekemän käsikirjoituksen mukaan ja jokaisella oli pinna kireällä, varsinkin äiti-vainaalla. Minusta olisi oikein, että isän- ja äitienpäivät olisivat tarpeettomia. Läheisien kanssa voi olla yhteydessä muutenkin, ilman ulkopuolista syyllistävää jankkausta.

Sääliksi käy myös niitä, keillä ei ole omia lapsia ja omat vanhemmat ovat jo kuolleet. Varmaan ihan halvatun kiva kuulla markkinamiesten isänpäiväjauhamista jo monta viikkoa itse kauan pelättyä h-hetkeä. Tässä pitää kyllä sanoa, että nykyisellään isän ja äitienpäivät ovat omalla kohdallani ihan mukavia, anoppilassa on rento tunnelma, eikä oma boheemi-isänikään mitään suorituksia vaadi. Ukki on vanhainkodissa, eli ainoa harmi on se että pitäisi olla monessa paikassa yhtäaikaa. Se on samassa kaupungissa asumisen etu ja samalla haitta. Mutta kyllä tässä kaikessa vähän turhan paljon velvollisuuden makua on...ja se on ihan oma vika, velvoitteet tulevat omien korvien välistä. Kai edes pikuisen saan syyttää markkinavoimia, pliis ;) ?

tiistai 9. marraskuuta 2010

Pohdintoja: Sekalaisia kuvia







Sain väliaikaisen netin kotiin :) Sen kunniaksi läjä KUVIA!





Lumet on jo tulleet, mutta siitä huolimatta pistän tänne nyt tällaisia lumettomia juttusia. Osa kuvista on kesältä ja osa syksyltä. Yleinen teema näissä näyttää olevan näennäinen synkkyys, mikä ei ole töilleni kovinkaan ominaista. Tai riippunee katsojasta, miten nämä kokee.





Itse tykkään.






Vaikka ulkoisten olosuhteiden valottomuus saa joskus hämättyä meidät, niin ei silti saa mennä lankaan. Miten kauniita sävyjä onkaan harmaassa ja murretuissa väreissä! Niissä on niin paljon enemmän, kuin silmille räjähtävissä sävyissä, jotka "antavat mulle kaikki heti nyt". Vaikka eihän ne tietenkään sulje toisiaan pois. Täydentävät herkullisesti. Kai sitä on jotenkin oppinut katsomaan eri tavalla.


















maanantai 8. marraskuuta 2010

Minkähänlaista olisi, jos...


... jos saisi opettaa 14 hengen ryhmää, josta osa ei osaisi kirjoittaa länsimaisilla kirjaimilla ja osa taas pystyisi lukemaan esim. Tuntemattoman sotilaan ja tekemään siitä luennon sekä suullisessa että kirjallisessa muodossa. Niin, se olisi varmaan mielenkiinoista :D Varsinkin, kun ne tyypit olisi ihan loistavia ja ihan erilaisista taustoista. Ikähaitari 20 - 60v. Kiva ajatus. Ja toteutus.

Kuva on Helsingin Sanomien sivulta http://www.hs.fi/kuvakoosteet/maailmankuvia/

torstai 4. marraskuuta 2010

Välihuomatus

Kova hinku olisi kirjoittaa tänne paremmin ja pistää kuviakin. Nyt olen ollut netittömänä jonkin aikaa muuton vuoksi. Pitää tyytyä tällaisiin kahvitauon mittaisiin pikkukirjoituksiin. Päivän vähemmän syvällinen ajatus liittyy sellaiseen asiaan kuin vokaalisointu. Oletkos koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, ettei suomen kielessä ä,ö ja y voi olla samassa sanassa a:n, o:n ja u:n kanssa? Poikkeuksen tekevät yhdyssanat ja sellaiset sanat kuin TÄLLAINEN, joka on tavallaan yhdyssana sekin (tämän + lainen). Viro on hassu kieli, kun siellä vokaalit ovat sanoissa miten sattuu. Mongerra siinä sitten.

Olin muuten eilisiltana ihan kipeä ja kuumeessa. Makoilin sohvalla ihan räkäisenä ja palelevana, että paranisin, koska en halunnut jäädä tänään pois töistä. Ja sitten paranin :) Hyvin toimii!

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ohi on

Huhhuijakkaa, onneksi on muutto ohi. Oli se vaan kamalaa, mutta onneksi yllättäviäkin apujoukkoja tuli hätiin. Mieleen jäivät varsinkin herra PP, joka istui kolme tuntia raapimassa teipinjämiä vessamme ovesta. Ilman hänen apuaan olisi kaikki mennyt plörinäksi. Samoin SR oli sympaattinen tullessaan auttamaan vauva selkärepussaan. Kuin tetrispalikka hän pujotteli kantamuksineen laatikkopinojen läpi :)

Meillä mahtuu jo kävelemään. JEE :D