Sivut

perjantai 30. joulukuuta 2011

Valoa kohti


Tässä muutama (ennen synnytystä) askartelemani kortti. Hyödynsin niissä luonnoksia, joita olin tehnyt ajat sitten opinnäytetyötäni varten. Luonnokset on säilyttämisen kannalta vähän ristiriitainen juttu: toisaalta niitä olisi tärkeää säilyttää, teoriassa onnistuneita kappaleita voisi myydäkin, ja toisaalta ne ovat monesti vain viemässä tilaa. Sellaisia vain osittain onnistuneita luonnoksia kun on kamalasti. Osa on pakko heittää kylmästi pois.



Tällaisia kortteja ei voi lähettää ihan miten sattuu, vastaanottajan on oltava jollakin tapaa "kartalla", että ei vetäisi herneksiä nenään. Eikä näiden teema ole mikään häpi häpi pörthdei.

Mutta valoa kohti on asenne - kuitenkin. Jopa näissä korteissa, voimakkaissa varjoissa on kirkas valo. Valon lähdettä kohti kelpaa kääntää katse.

"[A]nna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme." (Ps. 80: 20)

Ai kuka? Äiti? Ai minäkö?!

Ai miten niin pieni?! Kuppihan on lähempänä kameraa, kuin pää...

Vauva on ollut kuvioissa mukana nyt 9 vrk. Alan pikkuhiljaa tottua hänen olemassaoloonsa, mutta on tässä vielä työstämistä. Mutta kyllä on kaunis ja hurmaava lapsi, tämän kerran saa omaansa kehua :) Syö ja nukkuu paljon, osoittaa spartalaista asennetta, mitä itkemisen määrään tulee. Pitää sen minimissä. Kunpa pysyisi tuollaisena luonnostaan helppona! Vielä kun itse osaisin ottaa rennommin: kun se nukkuu, pelkään että jotakin on vialla. Kun se ei nuku, väsähdän itse ja toivon että se simahtaisi. Ja syyllinen olo tulee siitäkin, kun totean hänen olevan niin kultainen kuin on. Mutta kun hän on! Olin varautunut NIIN pessimistisesti tähän kaikkeen, että tilanteen hienot puolet eivät oikein tahdo mennä jakeluun. En ole ansainnut näin hienoa lasta. En.


Luontainen epäilys nousee takaraivosta: onko kaikki liian hyvin? Ja on se kumma, miten umpikristitty ihminen löytää itsestään taikauskoisia vaikutteita: jos sanon lastani unelmapojaksi, niin se varmasti sairastuu koliikkiin ja ties mihin ja huutaa seuraavat kymmenen vuotta läpeensä. On se kumma, miten vähissä oma luottamus voikaan olla niin itseeni kuin Jumalaankin uudessa elämäntilanteessa. Väitän, että korkeakoulututkintonikin ovat syntyneet helpommin, kuin tämä äitinä olemisen opetteleminen. Nostan hattuani kymmenen kertaa korkeammalle kaikille kotiäideille kuin aikaisemmin!


Osaan jo MELKEIN sanoa itseäni äidiksi. Onneksi tässä on loppuelämä aikaa opetella! Herra minut varjelkoon, ettei minusta tulisi hysteeristä äitiä. Tuntuu etten osaa hoitaa vauvaa, vaikka järki sanoo, että osaan.


Kiitos vielä kaikille onnitteluista :) Meitä saa muistaa rukouksin, opittavaa on niin paljon. Onneksi on aikaa. Sitä ei vain tämä tohottaja oikein ymmärrä.

Tässä kuvassa Malakias tasan viikon vanhana.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulukäärö


Pikkukimalaisen poikanen.


Vain puhelin puuttuu!

Mitäs sieltä pukinkontista löytyykään?!


Tässä kuvia joukääröstä. Pääsimme jouluksi kotiin. Melkoista opettelua tämä kyllä on. En taida luontojani olla mikään kanaemo. Synnytys meni hyvin ja vauva on terve ja pyöreäpäinen :)

maanantai 19. joulukuuta 2011

Hamsterin vikaa?



Liekö miussa hamsterin vikaa? Ohessa osa vauvanvaatteista, joita olen saanut tai hankkinut itse. No worries! On niitä enemmänkin, ainakin kassillinen. Uutena olen ostanut vain yhden...kimalaisasun.

Toivottavasti pääsen pian synnärille, eihän kukaan näitä kärsimättömän odottajan juttuja jaksa lukea! Hyvä jos itsekään!

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Mitäs tiiät, Maria?

Sattuneesta syystä tämä joululaulu on tällä hetkellä lähellä sydäntäni. "Mary did you know" on miusta passeli mihin vuodenaikaan hyvänsä, mutta nyt kun jouluun on alle viikko ja oma laskettu aikakin ohitettu, niin yhtälö on valmis. Tässä paras löytämäni versio; tällä mammalla on niin tumma ääni jotta aijai. Vielä kun joku tekisi tästä sellaisen heavy metal- sovituksen, niin kyllä oisin mielissäni!

Hassua odottaa itsekin jouluista poikavauvaa. Vaikka tällä muksulla onkin ihan luonnollinen alkuperä... joskin senkin taustalla on rukousvastaus. Ettei menisi liian herkäksi, niin voitte nyt kuvitella miun sanovan tähän muka-kyynisellä päiväkodintäti-äänellä : Jokainen meistä on ihme! (se on silti aito mielipiteeni, mutta enpä nyt sortunut lässyttämiseen).




Laulun sanat on tässä:

Mary, did you know
that your Baby Boy would one day walk on water?
Mary, did you know
that your Baby Boy would save our sons and daughters?
Did you know
that your Baby Boy has come to make you new?
This Child that you delivered will soon deliver you.

Mary, did you know
that your Baby Boy will give sight to a blind man?
Mary, did you know
that your Baby Boy will calm the storm with His hand?
Did you know
that your Baby Boy has walked where angels trod?
When you kiss your little Baby you kissed the face of God?

Mary did you know.. Ooo Ooo Ooo

The blind will see.
The deaf will hear.
The dead will live again.
The lame will leap.
The dumb will speak
The praises of The Lamb.

Mary, did you know
that your Baby Boy is Lord of all creation?
Mary, did you know
that your Baby Boy would one day rule the nations?
Did you know
that your Baby Boy is heaven's perfect Lamb?
The sleeping Child you're holding is the Great, I Am.

perjantai 16. joulukuuta 2011

Ei tullu vauva vielä, mutta sukat joo.

Ei synny mittään, ainakaan vauvaa, ainakaan just nyt. Mikä loistava tilaisuus päivittää blogia jo toisen kerran samana päivänä! Mie oon neulonut sukat ja tumput. Tumput on tehty huopanen-langasta, oranssi ja vihree aika hyvin nuhjaantuivat pesukoneessa.



Laskettu aika

Tänään on laskettu aika. Ei tunnu missään. Lähden tästä kaupungillle kävelemään. Miten mie olenkin näin kärsimätön?! Hyvä jos muutaman päivän on malttanut loikoilla kaiken valmistumissotkun jälkeen, niin heti on TYLSÄÄ!

tiistai 13. joulukuuta 2011

Lissee joulukorttiloita

Niin, niitä korttiloita tulj vielä vähän lissee.






Ja tein mie piparkakkujakin, tosin vain valmistaikinasta. Kyllä teki tiukkaa pitää mielessä, ettei raakaa taikinaa saa tässä tilassa syödä!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tutkinto on pussissaan :D


Jee, sain tehtyä kuvataiteilijan (amk) tutkinnon valmiiksi! Viime hetkillä!

Mitenköhän sitten jatkossa, suapi nähdä.

Oon ollut koulun penkillä nyt 20,5 vuotta yhteen putkeen. Maisterin paprut ja nämä kuvataiteidesysteemit ovat vieneet viimeiset 8 vuotta. Miun koko elämä on ollut siis opiskelua 7-vuotiaasta asti, ilman välivuosia. EN OLE ENÄÄ OPISKELIJA! En tiedä, onko se kivaa, pelottavaa, vai mitä. Uutta ja outoa ainakin. On tässä siis uudella identiteetillä hakemista.



Nyt on kai pakko ruveta aikuiseksi (vai onko...tai mikä se aikuinen edes on)? Opiskelija en enää ole, mutta äidin rooli pamahtaa päälle päivänä minä hyvänsä. Mitenköhän sitä sitten osaa olla...

Herran haltuun jää kaikki sellaiset asiat kuin työpaikkavalinnat ja visioinnit, taidenäyttelyt ja mitä näitä kotkotuksia nyt on. Onneksi miulla on tässä syksyyn asti äitiyslomaa, niin joutaa ihmettelemään.

Jos jotakuta kiinnostaa opinnäytetyöni, se on luettavissa Internetissä ilmaiseksi (ilmeisesti tuohon palveluun ei tartte edes rekisteröitiyä). Miusta siitä tuli ihan hyvä opari, tai ainakin olisi voinut tulla huonompikin.

Sadun opari TÄÄLTÄ (jos tämä heittää Errorin, niin se johtuu palvelimesta: osoitteen pitää alkaa sanalla "urn", eli sitä ennen olevan tekstin voi pyyhkiä pois).

Mukavaa alkavaa viikkoa!!!

perjantai 9. joulukuuta 2011

Kortteja joulua (ja synnytystä) odotellessa

Tässäpä joulun inpsiroimia kortteja tukullinen. Ongelma on vain se, että ehdin lähettää korteista suurimman osan ilman, että otin niistä valokuvaa.











Ja kuten Raamatussakin todetaan, ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi: nämä viimeiset kortit ovat hienompia kuin ne ekat (joista ei ole kuvia) - nämä nyt lähtevät sitten joillekin onnekkaille. Pahoittelen, mikäli kuulut niihin jotka ovat saaneet ns. pettymyskortin.

Ja JOS mie lähden tästä vielä synnyttämäänkin kesken kaiken, niin jotkut jäävät kokonaan ilman korttia! Anteeksi jo valmiiksi! Laskettuun aikaan on...hmm...viikko!

Ja kaikillehan mie en valitettavasti ehdi tehdä korttia muutenkaan :*( Jos aikaa ja rahaa ja jaksamista olisi, niin saattaisinpa intoutuakin.

Mukavaa kirkkauden juhlan odotusta ihan jokaiselle!

P.S. Useissa korteissa esiintyy teksti: Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. (Apt- 4:12). Joku noheva varmaan hoksaakin mistä nimestä tässä on kyse ;)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Pohdintoja: Tyytymättömyys


Tyytymättömät ihmiset ovat raskasta seuraa. Vaikka kaikki olisi niin maan viimeisen päälle hyvin, niin aina jostakin nuristaan.

Olen nyt itse vähän syyllistynyt tällaiseen viime aikoina. Syitä nyt löytyy aina, stressiä ja rahahuolia jne. mutta ne eivät vapauta vastuusta valita omaa asennettaan. Raskaana olevilla on ilmeisesti enemmän liikkumavaraa tällä kiukutteluakselilla... Mutta onhan se, herttinen, miun itseni vastuulla istunko naama väärinpäin inisemässä pienistä tai isommista ongelmista tai pikemminkin huolenaiheista. Vai keskitynkö mieluummin mukaviin asioihin. Niitä on kuitenkin paljon enemmän.

Huolehtiminen on kuitenkin käytännössä turhaa, sen olen huomannut niin monesti monesti monesti. Huolehtimalla ja nurisemalla saa vietyä ilon normaalista arkipäivästä. Arkipäivät ovat oikeasti ihania, jos niihin suhtautuu lahjana, eikä pakkopullana.

No joo, tulikohan tästä nyt vähän tällainen turha moralistinen päivitys. Saattaa olla. Mutta kyllä se ipittäminen ja nurina ja huolehtiminen ovat ihmisen omia valintoja. Elämästään voi tehdä hankalaa niin monella tavalla. Tähän voisi laittaa vielä jotakin syyllistävää Afrikan nälkäänäkevistä, joiden henki on oikeasti löyhässä, mutta enpä laita. Hä hä!

Kuva on tehty kovalevylle (n.A3) akryyleillä ja musteella joskus viime talvena (muistaakseni).

lauantai 26. marraskuuta 2011

Tuholaisen tekosia

Tässä on tullut sipellettyä yhtä ja toista. Tässä pari korttia...(hyödynnetty mainoslehtisiä ja alemmassa omaa piirrosluonnosta)


Tässä pieni vetoketjullinen pussukka.


Ja lapaset.


Miehän en ole mitenkään kamalan näppärä näpeistäni, teen lähinnä kokeilemalla ja maalaisjärjellä. Tosin se maalaisjärki ja vähäkin näppäryys ovat välillä hukassa:
Ja ei ollut edes eka kerta, kun unohdin laittaa kahvinkeittimeen pannun - isäntä tuossa huolestuneena totesi, että miten mie voin ollenkaan keittää kahvia sitten kun imetän (silloin kuulemma aivot ovat vielä normaaliakin enemmän narikassa)... Miten on, ystävät, voiko imettävä nainen keittää kahvia turvallisin mielin? Ehkä ei, jos kyseessä olen minä.

torstai 24. marraskuuta 2011

Valokuvia lumesta...kun oikea lumi suli

Voe että, kun lumi suli. Voe voe voe voe...

Muistokirjoitus: sulaneelle ensilumelle. Tässä muutama valokuva aikaisemmilta talvilta. Kyllä se vielä tännekin tupruttaa. Lunta tupaan, sanoi mummo kun silakan söi.







torstai 17. marraskuuta 2011

Tervetulloo!

Oi, uusia lukijoita! Kylläpäs lämmittää moinen, enemmän kuin esim. sukka. Isosti tervetuloa!


Miulla on aamukammassa enää yksi piikki! Opiskelijat pääsevät pitämään hienoja esitelmiä, ja mie vielä yritän keksiä jotakin hauskaa siihen lisäksi :) Kahvia ja pullaa ainakin luvassa! Yksin ei niin hienoa sketsiä oikein voi vetää kuin kaverin kanssa, lisäksi iso maha estää tilanteeseen heittäytymisen ainakin kirjaimellisessa mielessä. Katellaan!

maanantai 14. marraskuuta 2011

Joutavaa höpinää: mahan kanssa painimista


Nyt kun on näin paksussa kunnossa, niin ymmärtää sen, miksi raskaana olevilla on ns. etuajo-oikeuksia. Miten voi pelkän mahan kantaminen olla niin työlästä? mietin silloin kun itse en ollut kokeillut. Sehän siinä on, kun se ei ole vain massu, vaan itku-potku-parku-hormonit, nivelien uusi jännittävä järjestelmä ja ties mitkä uudet systeemit. Keuhkot vähän puristuksissa ja nivelet kipeinä turvotuksesta. Ymmärtäkää siis, jos tällaisia lyllertäjiä väsyttää. Ei se ole tyhjästä inisemistä. Miulla on kaikesta mainitusta huolimatta hyvä olo, paitsi jos riehun itseni yliväsyneeksi. Lääkkeitä olen saanut ison kasan, mutta kun ne ottaa kiltisti, niin mikäs tässä ollessa. Insuliinilta sentään säästyin, tosin ehkä vain toistaiseksi.

Miulla olisi alkanut mahaloma viime perjantaina. Tänään töissä ihmettelin, että voi kun olisin ymmärtänyt jäädä lomille ajoissa. No - luvattu, mikä luvattu. Onneksi meidän opiskelijat ovat ihania, samoin kuin työ ylipäänsä. Töiden jälkeen sitten maataan sohvalla ja kuolataan rinnuksille nätti uniläiskä. Sitäpaitsi mie vielä pyöräilen töihin! Tuumailin, josko synnyttämäänkin voisi kävellä :D Eihän tästä ole kuin kilometri (ylämäkeen).

torstai 10. marraskuuta 2011

Mahamaalaus joulua odotellessa


Tässä on uusin masu. Joulu on aiheena, kuten kuvasta näkyy.

Oma kupuni on jo saman kokoinen, joten kohta voin käydä senkin kimppuun. Iloa loppuviikkoosi!






sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Maalaus ja ajatusta ensi viikoksi

Tässä olisi tuorein maalaus (jos mahamaalauksia ei lasketa). Tämänkin tekemisestä on jo pari kuukautta. Tekisi mieli tehdä lisää, mutta jotenkin sitä nyt vain näkertää korttien, neulomusten ja muun pienemmän parissa.





Koko 33,5cm x 42cm akryyli, muste ja paperinpalat kovalevylle.