perjantai 28. tammikuuta 2011

Viimeistä viedään

Yhdeltä alkaa tämän tytön viimeinen rutistus yliopistolle -estetiikan tentti. Se tutkinto olisi sitten paperihärdelliä vaille siinä. Silmät lupsahtelee eikä yhtään jaksaisi lukea enää sivuakaan, vaikka kyllähän sieltä vähintään yksi kysymys lukematta jääneestä alueesta tulee. Tässä vaiheessa ihan sama, kunhan menee läpi ja pääsen hiivattiin sieltä.

Tentistä suoraan menen kuvaamaan koulun studiolle AMK:in oparia varten :) Onneksi illalla on srk:lla nuortenilta, siellä lepää niin henki kuin sielukin. Jospa sitä malttaisi lähteä vielä teebussillekin aamuyöksi istumaan. Sieltäkin tullessa on aina niin siunattu ja hyvä olo, vaikka lähteminen onkin sellaista itsensä kieltämistä melkein joka kerta.

Kuulostaa aika työntäyteiseltä perjantailta, mutta kaikesta tekemisestä sopii kiittää Taivaan Isää. Opiskelumahdollisuudesta yliopistossa ja että homma on pulkassa; opiskelupaikasta AMK:issa, kamerasta jota käyttää, studiosta ja vapaaehtoisista jotka tulevat auttamaan; hienosta seurakunnasta ja ihanista ihmisistä; vapaudesta evankelioida keskellä Joensuun toria ilman pidättämistä ja kidutusrangaistusta. Kiitos Herralle kodista ja ruoasta, jota mies tuolla meille laittaa.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Pari lyijykynätyötä



Oparia suunnitellessa on tullut luonnosteltua kaikenlaista. Nämä olisivat kokonsa puolesta jo ihan käypää tavaraa (molemmat A1, eli 8 x tavallinen A4-arkki), mutta hyllytin ne. Päätin pystyä parempaan. Teema on silti pysynyt samana:

Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. (1. Johanneksen kirje 1: 5- 8.)


maanantai 24. tammikuuta 2011

Kortti poikavauvalle


Ysätävälleni syntyi perjantaina poikavauva. En muista vielä nähneeni siniseen tai vaaleanpunaiseen värimaailmaan sijoittuvaa vauvaonnittelukorttia, joka olisi miellyttänyt omaa silmääni täysin. Vauvan äiti pitää ruskeasta, joten rakensin kortin väriin sopivaksi. Minulla on myös iso kasa vanhoja kiiltokuvia, joita löysin kotitaloni pölyisistä varastoista. Varsinaisia aarteita! Askarteluvinkkinä: sydämen sisällä oleva kuva on leikattu vanhasta Marjatta Wendelinin kalenterista. Nostalginen kiiltokuva ei ole sen kanssa ristiriidassa ja näyttää siltä, kuin vauva nukkuisi kirsikkapuun alla. Kortin sisälle liimasin tavallisen valkoisen kopiopaperin, jonka reunat viimeistelin kuviosaksilla, siitä kiva pitsireuna.

Kortin sisälle kirjoitin perusonnittelujen lisäksi seuraavan Psalmitekstin:

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.
(Ps. 139: 13 - 14)


J.K. Tämä teksti koskee jokaista meistä, Jumala ei tunne termiä "vahinko". Hän on tehnyt jokaisen meistä huolella, ja tuntee ihan oikeasti meidät sisimpäämme myöten.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Loppurutisteluja

"Peput rusinaksi," komensi ohjaaja tehojumpassa. Semmoisen harrasteen sain aloitettua, ja onhan se hirmu mukavaa. Veri maistui suussa kotiin polkiessa. Hyvä.

Sain palautettua tiistaina graduni, siinä sivussa vierähti about Joensuun kokoinen kivi sydämeltä. Nyt se on tehty!!! Tällä hetkellä keskityn viimeisen tentin suorittamiseen kunnialla, jätin herkullisimman ja mukavimman viimeiseksi. Estetiikkaa ja taideteoriaa luvassa. Tentinjälkeisenä maanantaina alkavatkin taas opetushommelit. Siinä ohessa pitää tehdä AMK:un oparin taidenäyttely.

Tämä kuulostaa varmaan ihan joltakin suorittajan päiväkirjalta, mutta ei suinkaan. Olen toki suorittaja (tapa, josta opettelen koko ajan ulos), mutta nyt on kyllä ollu LEPPOISAA! Aah.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Pohdintoja: Päivän provo (?)

Niin miehän en ole ollut aina uskovainen. Teini-iässä vaiensin pikkisiskoni, joille oli koulussa kerrottu Jeesuksesta. Puuskahtelin, että älkääkä nyt tuollaiseen hömppään uskoko. Hulluja kaikenmaailman Jeesus-hihhulit! En tosin ollut koskaan tuntenut ketään uskovaista :D

Yhtenä vappuna kävin perinteisesti Joensuun keskustassa ystävän kanssa. Silmämunat pullistuivat päästä, kun paikallinen nuorten tanssiryhmä JesusWaySteppers piti tanssiesityksen keskellä toria. Mietin, että noilla viiraa aika pahasti. Oli siellä yksi tuttukin kasvo. Mietin että ai tuokin on tuolla, niin fiksun oloinen muuten...

Ihastuin samana kesänä yhteen 15-vee poikaan. Itse olin 14. Oli taas päässä pyörittelemistä, kun kävi ilmi että jätkähän on täyshihhuli, umpiuskovainen. Joku HELLUNTALAINEN, mitähän ne semmoset on?! Mutta miten fiksu ja kypsä ja kaikin puolin ihan järjissään. Pojan perhekin oli normaali, olohuoneessa ei ollut edes uhrialttaria tai verta oven pielissä ;)

Siitä se ajatus sitten lähti. Puoli vuotta hiillostin tätä miehen alkua, kunnes yhtenä päivänä tajusin, että ei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla itsekin uskoon. Olin yksin huoneessani ja yötä myöten rukoilin Jumalaa. Sanoin, että jos kerran olet olemassa, niin ota minun elämäni ja anna minulle USKO, koska mie en voi uskoa sinuun jos et auta. Ja Jeesushan auttoi. Usko tuli ns. lahjana, ja se on vain vahvistunut tähän päivään asti. Se on sen verran yliluonnollinen juttu, että en voi siitä kyllä ottaa itselleni mitään kunniaa, tai edes väittää aivopesseeni itseni. Elämässäni on ollut sen verran paljon kolhuja, että aivopesuna saatu usko ei olisi kestänyt. Aivopesty usko ei myöskään paranna sairaita, mitä on myöskin tapahtunut monta kertaa. No tietysti - uskoo ken tahtoo. Mie uskon.

Jeesuksen seuraamisen aloittamista en ole katunut koskaan. Siinä tapahtui jotain outoa, kun tyhjyys sisällä täyttyi. Koko todellisuus alkoi näyttää ihan toiselta, kuin mihin olin tottunut. Ihan kuin silmät olisi auenneet ensimmäistä kertaa.

Kun viikatemies osuu omalle kohdalle, tiedän pääseväni Taivaaseen. En siksi, että olisin (muka) hyvä ihminen, vaan siksi kun sinne päästään vain ja ainoastaan Jeesuksen käsikynkässä. Ei kannata silti odottaa kuolinvuoteelle asti uskonratkaisun tekemistä. Jeesus nimittäin auttaa tässä jokapäiväisessä elämässäkin ihan valtavasti.

Että semmosta! Nythän vaikkapa voit yön unettomina tunteina miettiä, miksi sinäkin ET voisi ruveta uskovaiseksi. Siinä olis ilmainen taivaspaikka ja uusi elämä siullekin, kun vaan ottaisit vastaan.



P.S. Jos olet uskovainen, niin tässä heitän siulle haasteen kirjoittaa oma uskoontulokertomus blogissasi :D


P.P.S. Usko on luja luottamus sen mukaan, mitä ei voi nähdä, ja koko elämän elämistä sen mukaan (tinkimättä).

perjantai 14. tammikuuta 2011

Ristipääruuvimeisseli


Tässä päivän Fingerpori Hesarin sivuilta :) Oli taas vaihteeksi niin symppis, että piti laittaa se tännekin.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Maalaus ja riuhtomista sohvalla & lenkillä


Juoksutan tässä vähän ajatusta, tosin vähän umpihanki-meiningillä.

Olen tänään riuhtonut menemään pienillä hankisilla poluilla pitkin Pielisjokivartta. Kyllä siellä onkin kaunista! Kotona sitten kulmat kurtussa istuin sohvalle ja podin (luomisen)tuskaa, niin paljon kuin koko käsitettä inhoankin (se on ihan kuin jonkun wannabe-töhertelijän angstia.)

Välillä on vaan niin kovat suorituspaineet, että ei saa tehtyä mitään fiksua (= maalattua, piirrettyä, tms). Purin sitten luovuuttani lapioimalla lumet isoksi kasaksi oven viereen! Haa! Mutta en ihmettele, miksi monet tämän alan ihmiset maalaavat kännissä. Itse en pulloon tartu, vaan käyn ns. polvitietä. Kaiken voin Hänessä, joka minua vahvistaa! Kiitos Jeesukselle tästä maalauksesta, johon olen jopa TYYTYVÄINEN!

perjantai 7. tammikuuta 2011

maanantai 3. tammikuuta 2011

Aktiivista hiljentymistä

Työrupeama on ohi, ja seuraava työpätkä käynnistynee kuun lopussa. On ollut paljon tohotusta vielä joulun jälkeenkin, mukavissa merkeissä tosin, mutta tohotusta kuitenkin. On ollut uudenvuoden häppeninkiä draamoineen ja kuoroesiintymistä ja kaikenlaista sellaista joka päivä. Nyt olen "vapaalla" koko kuukauden. Hommia on kyllä luvassa paljon opiskelupuolelta.

Tänään päätin pysähtyä. En tee "mitään". Mieltä en kuitenkaan jätä passiiviseksi; aivojen narikkaan laittaminen on aika paha juttu, vaikka siihen monesti ajattelemattomasti kehotetaankin. Monesti aivot laitetaan narikkaan juuri silloin, kun ei etenkään pitäisi (esimerkiksi töllöä katsottaessa), jolloin toisin sanoen annetaan suostumus tulla aivopestyiksi. Yleensä väsyneenä tähän on iso kiusaus, ja se tekee tilanteen vielä pahemmaksi: väsyneenä kaiken maailman kakkavaikutteet pääsevät jylläämään varomattomassa pääkopassa erityisen helposti.



Mielen aktiivisuus on vaikea pitää yllä omin voimin, paljon helpompaa olisi vaan antaa mennä ja iskeä aivot lomalle. Nämä ovat niitä juttuja, joihin tarvitsemme Jumalan apua, meistä itsestämme ei ole edes kunnolla yrittämään. Meidän erinomaiset yritelmämme ovat Jumalan edessä lähinnä onnettomia viritelmiä, tehdäksemme asiat oikein ja kunnolla tarvitsemme aina häntä - niin motiiviksi kuin toteutukseenkin.

Itse hiljennyn tänään ihan vasiten, jotta osaisin toimia tammikuussa oikein. En halua tämänkään kuukauden menevän elämästäni hukkaan.

"Ilman minua te ette saa aikaan mitään. -- Minun tahtoni on, että lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy."
- Jeesus (Joh. 15: 5, 16)

Tänään siis lepään ja käytän aivojani. Onneksi nämä eivät sulje toisiaan pois. Lepääminen on vielä ihan eri asia kuin velttoilu ja passiivisuus. Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon - älä uhraa sitä kaikenmaailman roskalle.

lauantai 1. tammikuuta 2011

Teretulemast uusille lukijoille!


Oon vähän hidasälyinen, mutta hoksasin tänne tulleen kokonaista kolme vakituista uutta lukijaa. Voi tätä ilon päivää (huom. ei sisällä sarkastista sävyä). Tervetuloa kovasti paljon! Kiva jatkaa kirjoittelua, kun tietää että joku täälläkin välillä käy. Tilastojen mukaan päivittäin sivuilla käy aina 15 - 75 ihmistä. Ehkä luku joskus nousee. Nousi tai ei, iloitsen teistä kaikista uusista ja vanhoista ihmisistä ja toivotan ...hmm... RIEMUN VUOTTA 2011. Joo! Just sitä.