maanantai 28. helmikuuta 2011

Kesää nyt ei kaipaa kukaan, mutta silti...

Nämä ei nyt sitten ole mitään valokuvaustaidon mestarinäytteitä, vaan tavallisia räpsyjä viime kesältä.






Muistoja viime kesältä.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Suunnanmuutoksessa: eteenpäin!


Oparistani tulee sitten tämän tyyppinen, eli ei sellainen valokuvantarkkuuteen pyrkivä hifistely, eikä liikoja synkistelevä kontrastivyörytys. Oma ääni on, kun sitä vaan uskaltaa käyttää. Tässä työssä tajusin ruveta tekemään niin, ja työ syntyy mustalla mustekynällä söhertämisestä ilman luonnostelua. Ah! Helpottipa elämä kummasti, kun ei tarvitsekaan olla jotakin muuta kuin olen.

Tässä kuvassa on vain pieni osa työstä, ja se on siis vielä KESKEN :) En vain malttanut olla ripottelematta jotain tännekin...

Touhukas vkonloppu edessä, pitää tehdä pienen kuvitushomman lisäksi tiedote taidegalleria Ahjoon tästä meidän tulevasta näyttelystä.

Toiveeni on, että viikonloppuna ehtisin levätä ja rauhoittua. Sunnuntai on joka tapauksessa pyhäpäivä, silloin en säädä yhtään mitään, maksimissaan lämmitän sähkösaunan ;)

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pohdintoja: Ihteensä väsyny


Nämä on näitä päiviä, kun on aikas kyllästynyt omaan itseensä. Ei vain naamaansa ja muuhun fyysiseen puoleen, vaan myös siihen halvatun vajavaisuuteen, kuten tuntuu, joka asiassa. On niin vaikeaa kyetä olemaan hyvä ihminen...ja vaikeaa edes yrittää. Halua riittää, mutta näinä hetkinä se tahtokin on vähän kateissa.

Välillä voi tuntua pidempiäkin ajanjaksoja, että HEI, mie oon oikeesti aika hyvä tyyppi, mutta sitten tulee näitä hetkiä, kun totuus katsoo silmiin joka nurkan takaa. Ai tällainenko mie olinkin, syntinen ihminen, no voihan peräervasti.

Nämä ovat valinnan paikkoja, joissa voi lähteä pariinkin eri suuntaan. Toinen tie on väärä ja toinen oikea. Väärä tie jatkaa samaan malliin oman hikisen napanöyhdän kaivelua ja vajoaa niin maan makoisaan itsesääliin. Oikea tie on vilpitön ja rehellinen: tunnustan, että oon hyvin pitkälti täysi torvi ja sitten jätän koko syntisen paketin Jeesuksen hoidettavaksi. Niin että tässä oon, Herra. Kiitos armostasi, joka riittää. Auta minua olemaan katumuksessani vilpitön, nostamaan katseeni omasta kuvusta sinun kirkkauteesi. Aamen.


Ja nyt kun olen oksentanut koko angstin tänne blogiin, niin jopas on parempi mieli. Varokaa itsesäälin rapakkoa, siellä voi olla möhnän alla juoksuhiekkaa! Ja sieltäpä ei enää noustakaan noin vain. Loppukaneettina hieman yliampuvaa kuvitusta.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Työlki ellää

Ihan ensimmäiseksi: TERVETULOA uusille lukijoille. Pysykää vaan rohkeasti kyydissä!


Töitä tarjosivat Lappeenrannasta, tosin vaan kolmeksi viikoksi, huhti - toukokuussa. Taidan suostua. Vähän kyllä jänskättää. Mutta miksipä ei?

P.S. Opari edistyy hurjaa vauhtia, onneksi tein suunnanmuutoksen :D
P.P.S. Kuva on luonnos, jonka hyllytin vanhan oparisuunnitelman myötä.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Kortteja läjällinen



Nonniiiin! Teinpä nyt kortteja varastoon, ettei tämänvuotinen ystävänpäivämoka toistuisi. Muistin ko. päivän vasta perjantaina, ja silloin olikin myöhäistä. Pitää jatkossakin askarrella aina monta kerrallaan.



Eli askarteluvinkkinä: ota jemmaan kaikki vanhat, kauniisti kuvitetut seinäkalenterit. Niistä voi viipaloida kivoja osia kollaasi-kortteihin, mitä nämäkin kaikki ovat. Lisää mukaan mahdollisimman erilaisia materiaaleja, ettei kortin pintastruktuuri jää mitäänsanomattomaksi. Ensimmäisen kortin kuva on Fidan kalenterista 2010, ruo'ot, kivet ja kallion olen tehnyt jännittävistä jämämateriaaleista, joita on kertynyt askartelulipastooni. Pellavatilkut sain taiteilijakaveriltani vuosia sitten, kun hän siivosi huonettaan ja meinasi heittää ne pois.
Ylläolevan kortin kirjava pohja on Gustav Klimtin kalenterista, johon olen yhdistellyt tarrojen lisäksi samettipintaista koristepaperia.



Ylläolevassa kortissa olen käyttänyt kukkakaupan kuitukangas-jämäpalaa, pilalle mennyttä akvarellia, 3D-tarroja ja vuosia vanhoja paljetteja. Allaolevan kortin pohjana on Marimekon mainoksesta leikattu mattapintainen kuosi, ympyrä on pilalle menneestä monotypia-vedoksesta, tarra on ostettu ja "mansikat" ovat vuosia sitten hamstraamastani helmipaljoudesta peräisin.




Hassua, miten askartelu ei tuota yhtään stressiä, ja silti lopputulos on näin kiva!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Öisiä terveisiä

Ei, tää ei meekkään ny näin!

Krääh, mikä ilta! Omistin tämän illan oparin teolle, ja voi elämä, mitä tuskaa! Monta tuntia keräsin motivaatiota ja sain 5 tunnin pönöttämisen jälkeen tehtyä muutamia tunteja töitä. Sitten tajusin, että ei tää homma toimi. Koko konseptin on mentävä uusiksi. Kuukausi aikaa ennen näyttelyn pystytystä. Gettin' nervous! Herran haltuun.

Tämä on näitä kiltin tytön syndrooman oireita, että rupesin tekemään työtä tietyllä tekniikalla miellyttääkseni kuviteltua yleisöä. Äh.

Kriiseilin ja kierin lattialla. Kuitenkin pohjimmiltani luottavaisin mielin. Olis senkin marttyyrienergian voinut käyttää johonkin hyödylliseen. Joka tapauksessa suunta on tarkistettu ja toivottavasti nyt osaisin lähteä vielä viime tingassa oikealle reitille. Mikä se sitten onkaan.

torstai 17. helmikuuta 2011

Ties monen pisteen kuva


Elokuisella Unkarin reissulla kameran akku lopahti pahimmoilleen. Kuutamokävelyllä, auringon vielä hieman valaistessa, osuin maailman söpöimmän olkikattomökin kohdalle. Ja sitten loppui akku, ja harmitti kovasti. Tästä sisuuntuneena tein maisemasta piirroksen pikkuruisilla PISTEILLÄ, klikkaa kuva isommaksi niin näet. Eli oikeastaan tässä kävi loppujen lopuksi oikein hyvin, en olisi valokuvan saatuani alkanut tehdä kuvaa enää piirtämällä.

Aika monesti elämässä vastoinkäymiset voivat kääntyä todellisiksi voitoiksi! Monesti vastoinkäymisten positiiviset vaikutukset huomaa vasta rutkasti myöhempään.


lauantai 12. helmikuuta 2011

Herkullista lauantaita!

Tässä sellainen idioottivarma kakkuresepti, että syödessä lähtee taju (tekiessä ei). Resepti sopii jokaisen tehtäväksi, koska se on jopa minulle helppo.

Tarvitset:
purkin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
purkin vispikermaa
2 suklaalevyä

-> Vaahdota noi nestemäiset jutut,
-> leikkaa suklaalevyt murusiksi (yksi suklaapala noin 6:n osaan),
-> sekoita kaikki keskenään,
-> lado koko höskä kakkuvuokaan,
-> pistä pakkaseen yön yli,
-> nosta ajoissa (väh 30 min) sulamaan ennen tarjoilemista.

Tarvittaessa voit jelpata kuuman veden kanssa vuoan irtoamista, jos oot varma käsistäsi. Kakkua on tällä tavalla irrotettuna hieman hankala leikata, koska se on sisältä kivikova, ellei se saa sulaa vähän aikaa. Kunnon aseet käyttöön, leipäveitsi on hyvä. Kakkulapio ei tähän reseptiin tepsi.

Ja hyvää on! Ja sen verran tuhtia, että yhdestä kakusta riittää monelle syöjälle. Koska taju lähtee jo yhden palan jälkeen, on hyvä että kakun voi laittaa uudelleen pakkaseen :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Tää olis nyt maisteri

Oho, mie valmistuin O_o !!! Kävipä kaikki loppuhärdellit nopeasti.

Nyt olis kermamunkin paikka! Ja illalla rukouskokoukseen, ne on hyviä hetkiä, ne!



Tässäpä marraskuussa ostamani orkidea, joka näyttää nyt uusia piirteitä orastavan kevään valossa.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Pohdintoja: Erilaisen rakkauden todistaja

Oho, vähän tuppasi taukoa tähän kirjoitteluun. Sitä se teettää, kun pitää totutella uuteen työrytmiin. Oparikin edistyy! laitan tänne maistiaisia, kunhan niitä valmistuu.

Mutta tänään ajatuksia rakkaudesta. Se taitaa olla vähän muuta, kuin imelletyissä jenkkikomedioissa. Tosirakkaus ei ehkä ole niinkään syvimmältään romanttista (romanttinen rakkaus on oikeastaan aika itsekästä, jos tosissaan miettii?), vaan itsensä uhraavaa ilman takeita vastarakkaudesta. Tai marttyyrin elkeistä.


(Pentti Jarla: Fingerpori, www.hs.fi)

Raamatun mukaan rakkaus ei koskaan katoa, täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa, ja että me ihmiset ylipäänsä rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Tulvavesien massatkaan eivät voi temmata rakkautta mennessään, eikä rakkautta voi ostaa minkään valtakunnan valuutalla.

Jos en tuntisi Jeesusta ja tietäisi, että hänen rakkautensa minua (ja sinua) kohtaan on aina VAKIO, tuskin pystyisin allekirjoittamaan yllä olevia rakkauden määritelmiä - ylipäänsä Raamatun sanoman 100% allekirjoittaminen on mahdotonta, jos sitä lukee uskomatta Jeesukseen. Yllä olevissa rakkauden kuvauksissa puhutaan Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan - ne kuvaavat Jumalallista rakkautta, joka EI KOSKAAN KATOA.

Mutta ihmisen rakkaus on niin erilaista. Inhimillinen rakkaus vaatii ehtoja: rakastan sinua jos...(sinäkin rakastat minua/ muutut/pysyt samana/osoitat minulle enemmän huomiota/et särje sydäntäni, jne.) Jumalan rakkaus puolestaan on ehdotonta. Hän rakastaa sinua, vaikka sinä vihaisit häntä, tappaisit hänen ainoan Poikansa, sylkisit häntä tai olisit koko ikäsi täydellisen välinpitämätön häntä kohtaan. Tämä rakkaus on vakio, vaikka rypisit synnissä koko elämäsi.

Rakkaus, joka ei vaadi kohteeltaan mitään, voi todella muuttaa kohteensa aidolla ja kestävällä tavalla. Ihmisinä olemme oppineet, että rakkaus pitää aina ansaita (tai ainakin minä olen). Tällainen ansaittava rakkaus ei aiheuta meissä mitään muutosta, ainakaan hyvään suuntaan. Mutta Jumala ei toimi niin, vaan Hän toimii näin: Jumala on antanut ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jumala antaa omaa rakkauttaan ihmisille - jaettavaksi asti. Omassa parisuhteessakin sen huomaa, kun oma rakkaus ei aina kanna, niin Jeesus täyttää vajuvaa rakkauspankkia kun sitä vaan pyytää. On se vaan melkoista, kannattaa kokeilla.


Raamatunkohdat, joihin teksti viittaa:
1. Joh. 4:16,18,19
Laul. 8: 6-7