Sivut

lauantai 5. helmikuuta 2011

Pohdintoja: Erilaisen rakkauden todistaja

Oho, vähän tuppasi taukoa tähän kirjoitteluun. Sitä se teettää, kun pitää totutella uuteen työrytmiin. Oparikin edistyy! laitan tänne maistiaisia, kunhan niitä valmistuu.

Mutta tänään ajatuksia rakkaudesta. Se taitaa olla vähän muuta, kuin imelletyissä jenkkikomedioissa. Tosirakkaus ei ehkä ole niinkään syvimmältään romanttista (romanttinen rakkaus on oikeastaan aika itsekästä, jos tosissaan miettii?), vaan itsensä uhraavaa ilman takeita vastarakkaudesta. Tai marttyyrin elkeistä.


(Pentti Jarla: Fingerpori, www.hs.fi)

Raamatun mukaan rakkaus ei koskaan katoa, täydellisessä rakkaudessa ei ole pelkoa, ja että me ihmiset ylipäänsä rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Tulvavesien massatkaan eivät voi temmata rakkautta mennessään, eikä rakkautta voi ostaa minkään valtakunnan valuutalla.

Jos en tuntisi Jeesusta ja tietäisi, että hänen rakkautensa minua (ja sinua) kohtaan on aina VAKIO, tuskin pystyisin allekirjoittamaan yllä olevia rakkauden määritelmiä - ylipäänsä Raamatun sanoman 100% allekirjoittaminen on mahdotonta, jos sitä lukee uskomatta Jeesukseen. Yllä olevissa rakkauden kuvauksissa puhutaan Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan - ne kuvaavat Jumalallista rakkautta, joka EI KOSKAAN KATOA.

Mutta ihmisen rakkaus on niin erilaista. Inhimillinen rakkaus vaatii ehtoja: rakastan sinua jos...(sinäkin rakastat minua/ muutut/pysyt samana/osoitat minulle enemmän huomiota/et särje sydäntäni, jne.) Jumalan rakkaus puolestaan on ehdotonta. Hän rakastaa sinua, vaikka sinä vihaisit häntä, tappaisit hänen ainoan Poikansa, sylkisit häntä tai olisit koko ikäsi täydellisen välinpitämätön häntä kohtaan. Tämä rakkaus on vakio, vaikka rypisit synnissä koko elämäsi.

Rakkaus, joka ei vaadi kohteeltaan mitään, voi todella muuttaa kohteensa aidolla ja kestävällä tavalla. Ihmisinä olemme oppineet, että rakkaus pitää aina ansaita (tai ainakin minä olen). Tällainen ansaittava rakkaus ei aiheuta meissä mitään muutosta, ainakaan hyvään suuntaan. Mutta Jumala ei toimi niin, vaan Hän toimii näin: Jumala on antanut ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

Jumala antaa omaa rakkauttaan ihmisille - jaettavaksi asti. Omassa parisuhteessakin sen huomaa, kun oma rakkaus ei aina kanna, niin Jeesus täyttää vajuvaa rakkauspankkia kun sitä vaan pyytää. On se vaan melkoista, kannattaa kokeilla.


Raamatunkohdat, joihin teksti viittaa:
1. Joh. 4:16,18,19
Laul. 8: 6-7

10 kommenttia:

  1. Talar sanningen! Fingerpori hymyilytti jälleen ^^

    VastaaPoista
  2. Niin. Meitä rakastetaan sellaisella rakkaudella, jolle ymmärrys ei taida edes riittää!
    Pyyteettömyys on piirre, johon ihmisen on vaikea kyetä. Missään. Jumalan rakkauden lahjan saimme/saamme ihan vain vastaanottamalla, ilman vaatimuksia, ehtoja tai lisähuomautuksia. Ilman toimitusmaksua tai toimistolisää.
    Huikea juttu.
    Ja miten kiitollinen olenkaan tämän rakkauden kantavasta voimasta!!
    Kiitos näistä riveistäsi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos rohkaisusta! Kyllähän tästä Jumalan rakkaudesta voi puhua oikein kauniistikin, mutta voi elämätä miten vaikeaa se on sisäistää jokapäiväisessä elämässä oman suorittamisen keskellä :D Herra onneksi muistuttaa, ja armahtaa loputtoman monesti.

    VastaaPoista
  4. Onneksi muistuttaa läsnäolostaan...
    Kunhan me kiiruustikulkijat vain jaksamme seisahtaa kuulemaan:)
    Tulin justiinsa seurakunnasta ja taas puhe osui ja upposi. Onneksi. Sydän tuli täyteen hyviä päätöksiä enemmästä ajasta hyvään ja Jumalan läsnäolossa viipymiseen, sanansa ammentamiseen. Kiinni pitämisen vaikeus murtaa itselleen polkua niin salakavalan helposti.
    RAkkautensa voimalla eespäin taa, eiks je?!

    VastaaPoista
  5. Joskus se on painia, entä jos olenkin tehnyt jonkin erehdyksen, että Jumala odottaa minun ymmärtävän erehdykseni ja odottaa minun korjaavan jotakin ja on sen tähden hiljaa.... Pelkoa ei rakkaudessa ole. Pohdinta jatkuu. Kiitos tästä!

    VastaaPoista
  6. Uskontoihin uskomattomana henkilönä esitän sinulle tällaisen loogisen kysymyksen:
    Jos Jumalan rakkaus on ehdotonta ja hänen armonsa loppumatonta, miksi hän sitten asettaa ehtoja taivaaseen pääsylle ja armottomasti ikuisella tuomiolla rankaisee lapsiaan synneistä? Ehdottoman rakastava Jumala antaisi anteeksi ja päästäisi luokseen jokaisen. Samanlaisia paradokseja löytyy kaikista ihmisten kehittelemistä uskonnoista. Minua ihan oikeasti kiinnostaa kuinka uskovat selittävät itselleen näitä ilmiselviä ristiriitaisuuksia.

    Toisaalta puhut ehdottomasta rakkaudesta, ja siihen minäkin uskon. Suosittelen lämpimästi sinulle ja kaikille muillekin kirjatrilogiaa nimeltä Keskusteluja jumalan kanssa, kirjoittanut Neale Donald Walsch. Neale kysyy, jumala vastaa, arjen pienimmistä asioista suurimpiin kosmologisiin kysymyksiin. Kaunista, vapauttavaa, inspiroivaa!

    VastaaPoista
  7. lizen: Kiitos mainiosta kysymyksestä! Se onkin perustavanlaatuinen, koska jos Jumala on ns. ristiriidassa itsensä kanssa, ei uskoni eroa mistään ihmisten kehittelemästä järjestelmästä. Näkökulmastani katsottuna tässä kaikessa, mitä kutsut ristiriitaisuudeksi, on kysymys pikemminkin oikeudenmukaisuuden ja rakkauden tinkimättömästä yhteistyöstä. Jumala on näitä molempia: absoluuttinen oikeudenmukaisuus JA absoluuttinen rakkaus.

    Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon. Jos joku yrittää pakottaa sinut rakastamaan itseään, se ei taida "ihan onnistua". Jumalan logiikka on sama: hän sallii ihmisten valita, uskovatko he häneen, koska hän ei ole tehnyt meistä robotteja. Tämä valinnanvapaus myös mahdollistaa sinun pohdintasi- se perustuu päättää tekemisistään.

    Mutta ihmiset käyttävät tätä vapauttaan väärin. Tätä Raamattu kutsuu synniksi. Jokainen ihminen on syntinen; olemme mokanneet vähintään joskus, vaikka hipoisimmekin LÄHES täydellisyyttä (en mie oo lähelläkään).Ongelmaksi muodostuu se, että päästäkseen taivaaseen ihmisen pitäisi olla täydellinen. Mutta pienikin synti tekee meistä epätäydellisiä.

    Ihmisen on toisin sanoen mahdotonta "pelastaa" itseään. Hyvillä teoilla ei voi korvata pahoja tekoja, koska se olisi vähän sama jos yrittäisin tehdä munakkaan, johon laittaisin yhden pilaantuneen munan hyvien sekaan: epätäydellinen tulos ;))

    Syntisyydestämme huolimatta Jumala kuitenkin rakastaa meitä. Mutta hän on myös oikeudenmukainen. Oikeudenmukainen tuomari ei päästä rikollista kuin koiraa veräjästä. Jumalan on toisin sanoen rangaistava meidänkin syntimme. Synnin palkka on kuolema, kadotustuomio, ikuinen ero Jumalan rakkaudesta, kuten itsekin toteat. Mutta tässä vaiheessa Jumalan rakkaus tulee ilmi: hän haluaa meidät kaikki taivaaseen. Kuinka se on mahdollista? Pitääkö hänen päästää täydelliseen taivaaseen meidät roskaiset hampuusit (jolloin se ei enää olisikaan täydellinen paikka).

    Suunnitelman nimi on "pelastussuunnitelma". Tämän strategian avaintekijä on Jeesus. Raamatun mukaan (ja Raamattua on uskominen, pelkästään jutun logiikan vuoksi) Jeesus oli sekä Jumala, että ihminen. Tämä oli mahdollista siksi, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta :D Vaikka tämä asia ei ihmisille oikein tahdokaan mennä jakeluun.

    Joka tapauksessa: ihmisillä on sittenkin mahdollisuus päästä taivaaseen siitä huolimatta, että he kaikki "ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla". Ratkaisu on siinä, että Jeesus otti ihmisten synnit - menneet ja tulevat - omille niskoilleen siinä vaiheessa, kun häntä oltiin ripustamassa ristille. Jeesuksella olisi ollut voimaa häipyä kesken toimutuksen ja pistää koko paikka päreiksi. Mutta hän kuoli kuitenkin, vapaaehtoisesti. No miksi hiivatissa? Siksi, että Jumala ON rakkaus: suunnitelmaan kuului se, että Jeesus ottaisi ihmiskunnan rikkomukset niskoilleen. Hän teki sen. Suunnitelman toinen osa oli se, että Jeesus kuolisi ja haudattaisiin. Näin tapahtui. Ai minkä takia? No siksi, että ihmiskunnan synneistä pitää antaa rangaistus.

    VASTAUS JATKUU SEURAAVASSA KOMMENTISSA:

    VastaaPoista
  8. JATKOA EDELLISESTÄ:

    Ja tässä oli pointti: Jumala on oikeudenmukainen, hänen pitää rangaista synti. Hän siis otti Jeesuksen hahmon, ja tuli ihmiseksi ja eli itse täysin synnittömän elämän (mikä on mahdollista vain Jumalalle :)). Tämän jälkeen hän itse kärsi MEIDÄN rangaistuksemme siksi, että hän rakasti meitä - näin toteutuvat sekä Jumalan rakkaus että oikeudenmukaisuus järisyttävässä mittakaavassa.

    Jumalan rakkaus on tullut ilmi siinä, miten paljon hän rakasti meitä, ei siinä, kuinka paljon me rakastamme häntä. Meidän rakkautemme niin häntä kuin toisiammekin kohtaan on vajavaista. Mutta Jumala on ottanut tämän huomioon, sillä hän tietää millaisia me ihmiset olemme.

    Kaikki eivät mene taivaaseen tästä Jeesuksen kärsimyksen määrästä huolimatta. Miksi Jumala antaa oman uhrauksensa valua näiden ihmisten kohdalla hukkaan? Vastaus löytyy edelleen ihmisen vapaasta tahdosta. Jumala rakastaa jokaista, mutta ei pakota ketään rakastamaan vastavuoroisesti.

    Miksi rakastava Jumala ei siis päästä kaikkia taivaaseen, vaikka Jeesus on tehnyt jo kaiken työn? Mikä on ihmsen itsensä rooli tässä? Ensinnäkään ihminen ei voi hyvillä teoillaan päästä taivaaseen, koska siinä on se mädän munan munakas-ongelma.

    Ainoa asia, jolla ihminen pääsee taivaaseen, on pelastava USKO: tämä tarkoittaa sitä, että ihminen päättää ottaa vastaan ikuisen elämän (eli taivaspaikan) lahjana vastaan. Kuinkas se sitten tapahtuu? Jumala lupaa, että usko on LAHJA, jolla pääsee taivaaseen. Uskoa on nimittäin mahdotonta pusertaa itse itsestään, sen saa jokainen, joka pyytää. Usko Kristukseen on sama asia kuin taivaslippujen vastaanottaminen. Jos meillä on täydellisen rakastava Jumala, joka antaa taivaspaikan kaikille, jotka malttavat ottaa sen vastaan, niin eikö kadotukseen menecvät ihmiset ole silloin tehneet itse valintansa. Heillähän on vapaa tahto. Jos he menevät helvettiin, he menevät sinne ihan omin jaloin. Toinenkin vaihtoehto on, mutta ihminen päättää itse, lähteekö hän Jumalan kelkkaan mukaan. Rakastava Jumala kun ei pakota ketään.

    Toivottavasti vastaus oli antoisa! :) Mukavaa päivää!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)