Sivut

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Pohdintoja: Ihteensä väsyny


Nämä on näitä päiviä, kun on aikas kyllästynyt omaan itseensä. Ei vain naamaansa ja muuhun fyysiseen puoleen, vaan myös siihen halvatun vajavaisuuteen, kuten tuntuu, joka asiassa. On niin vaikeaa kyetä olemaan hyvä ihminen...ja vaikeaa edes yrittää. Halua riittää, mutta näinä hetkinä se tahtokin on vähän kateissa.

Välillä voi tuntua pidempiäkin ajanjaksoja, että HEI, mie oon oikeesti aika hyvä tyyppi, mutta sitten tulee näitä hetkiä, kun totuus katsoo silmiin joka nurkan takaa. Ai tällainenko mie olinkin, syntinen ihminen, no voihan peräervasti.

Nämä ovat valinnan paikkoja, joissa voi lähteä pariinkin eri suuntaan. Toinen tie on väärä ja toinen oikea. Väärä tie jatkaa samaan malliin oman hikisen napanöyhdän kaivelua ja vajoaa niin maan makoisaan itsesääliin. Oikea tie on vilpitön ja rehellinen: tunnustan, että oon hyvin pitkälti täysi torvi ja sitten jätän koko syntisen paketin Jeesuksen hoidettavaksi. Niin että tässä oon, Herra. Kiitos armostasi, joka riittää. Auta minua olemaan katumuksessani vilpitön, nostamaan katseeni omasta kuvusta sinun kirkkauteesi. Aamen.


Ja nyt kun olen oksentanut koko angstin tänne blogiin, niin jopas on parempi mieli. Varokaa itsesäälin rapakkoa, siellä voi olla möhnän alla juoksuhiekkaa! Ja sieltäpä ei enää noustakaan noin vain. Loppukaneettina hieman yliampuvaa kuvitusta.

5 kommenttia:

  1. Juu kokeiltu on. Itsesäälin suo on upooooottava.
    Miten sinne silti astahtaa niin helponlaisesti. Hetkittäin.
    Tänään olen iloinnut uskoontulleesta ystäväisestä. Kiitos Jeesukselle!!

    Tossa sun kuvassa on ytyä. Ne sanat ,jotka siitä kuulen on sitä: mää en kestä!!!!!Voiskohan kokeilla kuvaterapiaa. Tota kun aikansa tuijottaisi, häviäisköhän se fiilis??
    Toisaalta helpompaa (vai onko?) on vaan heittäytyä heikkona kantaville käsivarsille ja just vaan huokaista: tässä olen. Amen.

    Tästä tuli tämmöistä höpöpöpötystä.

    Pysytäänhän sillä oikealla tiellä!

    VastaaPoista
  2. Arvostan aitouttasi ja rehellisyyttäsi. Ihanaa saada olla oma itsensä puutteineen päivineen..emme me ole mitään, mutta Jumala on.

    VastaaPoista
  3. Tinttarus: Itsesääli on vähän niinku sellainen hirmu hyllyvä ja houkutteleva rapakko, jonne pitäis päästä kirmaamaan heti kun on saanu puhtaat vaatteet päälle :D

    Marita: Hyvä jos koit sen nuin, niin se oli vähän tarkoituskin. Itse tarviin aina välillä vähän kurinpalautusta, että oppisin irti perfektionismista ;)

    VastaaPoista
  4. Uu mikä kuva!! Pukee jokaisen angstisen 27-vuotiaan sielunmaiseman sanoiksi! :D

    VastaaPoista
  5. sami: vilunväreet selkäpiissä, olenko angstinen 27-vuotias O_o ... h-h-hrrrr!!!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)