torstai 30. kesäkuuta 2011

Kesäkuvia ja tunnelmointia



Olimme porukalla Utransaarilla laavulla koko illan. Tässä pari mycket kesäistä kuvaa :) Olisi miulla enemmänkin, mutta suorituspaineet estää lataamista niitä tänne. Voi minua pöhlöä.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Pohdintoja: Kesäkuvia ja stressin paketointia

Hyvää juhannuksenjälkeistä kaikille!

On se kumma, miten työttömän papereilla porskuttavallekin pukkaa jatkuvasti stressiä! Hölmön hommaa, sanon minä. Ihan pienet asiat kertyvät helposti isoksi möykyksi ja ikkunoiden pesemisestä ja nurmikonleikkuusta tulee kynnyskysymyksiä. Mikähän siinä suorittamisessa on, kun siihen sortuu niin töissä ollessaan siinä missä kotona öhmöttäessäänkin.

Ihan kuin ei voisi olla "vapaalla" koskaan, vaikka kakki olosuhteet antaisivat myöten. Kai miulla on hyvin pahansisuinen yliminä ;) Sitä olen tässä yrittänyt kesyttää jo useamman vuoden. Äiti- ja mummovainaa ne olivat molemmat sellaisia stressipusseja, että ei mitään rajaa. Stressi on sellainen opittu kirous, että haluan katkoa siltä kaikki jänteet ja pilkkoa sen nivelet. Miun pitää olla jatkuvasti skarppina, etten anna suorittamiselle jalansijaa. Aktiivisuutta se vaatii.


Tässä oikein rento kesäkortti 30-vuotiaalle ystävälleni. Hän on viisas nainen. Kova tekemään töitä. Kortissa on teksti: "Elämän tarkoitus ei ole ihmisille suorittaminen, vaan Jumalan palveleminen. Eikä se ole suorittamista!" Paradoksi, joka pitää kokemukseni mukaan paikkansa. Jos Jumalalle alkaa suorittaa asioita, on kyse sairaasta uskosta - terve, raamatunmukainen usko vapauttaa meidät kaikesta suorittamisenpakosta. Jeesus toki kutsuu seuraajiaan hyviin tekoihin, mutta kaiken lähtökohta on lepo Hänessä. Jeesus on jo tehnyt kaiken puolestamme! On se vaan niin hienoa. Kyllä sen ymmärtää sanojen tasolla, mutta sisäistäminen vie aikaa. Kyseessä on asia, joka ei ole tästä maailmasta, toisin kuin suorituskeskeisyys.


Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. * Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.**
Jeesus sanoi: " Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään."***

Niin. On ihan erilaista tehdä asioita "omassa voimassa" kuin Jumalan avulla. Ensinmainittu tapa on uuvuttavaa ainakin pitkällä tähtäimellä, ja siihen tulee tosi helposti suorittamisen sivumaku. Jälkimmäinen tapa tehdä asiat perustuu vapauteen ja kokemukseen siitä, että minua tässä kannetaan, ja teen asioita, jotka Jumala on jo valmistanut etukäteen. On se vaan kumma!


* Gal.5:1
** Ef.2:8
*** Joh.15.5

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Pihasiili ja äitiysfarkut

Yleisiä kuulumisia! Ei korkea- eikä matalalentoista teologiaa, saati vilosoohviaa. Sitä nyt ei ole tarjolla täällä muutenkaan. Keittiöpohdintaa parhaimmillaan, nyt ei sitäkään.


Meillä ollaan ukkilaa myymässä, hyvin tyhjentyneestä asunnosta löysin hieman aarteita. Arabiaa ja sitten tällaisia pari:



Ja sitten jotakin loistavaa! Meidän pihaan on vihdoinkin saatu siili! Viskasin sille hädissäni kananmunan, eka siilille sopiva syötävä, joka käteen osui :) Hän piti siitä kovasti! Lurps njam! Kunpa hän kunnioittaisi mietä vastaisuudessakin läsnäolollaan. Siili, ei kananmuna.


Olen saanut -näin työtön kun olen - myös jotakin aikaan (lukuunottamatta nurmikonleikkuutta, kuten huomaatte). Sen lisäksi, että olen repinyt itseni joka aamu ylös ihmisten aikaan ja lähtenyt ystävän kanssa lenkille, niin olen saanut järjestettyä kaikki tärkeät paperit yli puolen vuoden ajalta siististi ja erittäin järjestelmällisesti kansioihin *kättelee itseään*.

Enää ei mahdu tavalliset farkut jalkaan. Onneksi on kesä, niin voi hillua legginseissä vailla huolen häivää. Mutta kun tulee talvi, puen nämä erittäin ikävystyttävän näköiset - mutta kieltämättä mukavat - farkut ylle. Olin fiksu ja ostin ne tänään kesäalesta 20 eukolla.



Voihan mama!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Pehmolelunorsu

Tässä uusin näkerrykseni, kainaloon sopiva norsunpoikanen. Ohjeet otin yhdestä kirjasta, mutta jätin syöksyhampaat pois. Otin muutenkin erinäisiä vapauksia. Kymmenen pistettä tekotavan arvaajalle! Älä luota liikaa tunnisteena oleviin sanoihin ;)



Maljakossa on kirjokakkaraa, en aiemmin ole törmännyt siihen kesäkukkamyymälöissä vaikka olenkin alalla riehkaissut monen kesän verran.


Norsu jää meille asumaan, joku sen kohta omakseen saa ;) Meille on myös kannettu sisään mobilea ja vauvan matkasänkyä...mistäs ihmiset tietää, vaikka olisin vain lihonut...hehe!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Pohdintoja: Kilpailemisesta


Olen noin kuukauden ajan osallistunut korkeakouluopiskelijoille suunnatulle innovaatio-kurssille. Pakon nimissä: yrittäjyyskurssi on jäänyt roikkumaan AMK-opinnoista.Eikä ihme, olen aina tiennyt, ettei miusta tule yrittäjää. Äiti oli ja toimi varoittavana esimerkkinä.

Kurssilla on pitänyt kehitellä ryhmässä omaa keksintöä ja pohtia sen kehittämis- ja markkinointimahdollisuuksia. Kurssin alkuvaiheessa miusta tuntui, kuin olisin heitetty Idols-tuomariston eteen. Pitäähän huonot ideat karsia ja aivoriihi pitää vireänä, toki. Kilpailullista asetelmaa ei kuitenkaan voinut täysin välttää. Kuinka rökitän kuvitellut kilpailijat. Kuinka voin olla paras ja rusentaa kaikki kilpailijoiden tuotteet omalla ideallani.

Kilpailemisessa toisia vastaan jokin mättää. En pidä siitä henkilökohtaisesti, vaikka se pimeämpi puoli minussa, kutsuttakoon sitä tässä ”lihaksi”, haluaa rökittää kaikki ja olla kaikessa paras. Se toinen puoli minussa, olkoon sitten vaikka ”henki”, vastustaa ajatusta. Paavalin sanoin voisin todeta, että:

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmentuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo...haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.*

Kilpaileminen itseään vastaan onkin sitten ihan eri asia! Siinä ei ole mitään vikaa...TOSIN se ottaa vielä enemmän luonnolle kuin muita vastaan tappeleminen. Jos voitan itseni, voitan pimeän puoleni. Silloin voin antaa anteeksi kilpailevalla yritykselle, joka varastaa ideani. Silloin voin nakata kakat huolelle toimeentulosta ja jäädä kotiäidiksi, luottaa siihen, että Herra pitää omistaan huolen.

Jos en kilpaile itseäni vastaan, menen massan mukana myötävirtaan (elävät lohet uivat kuulemma vastavirtaan.) Oma ”lihallinen”puolemme tolkuttaa, että vastavirtaan uidessamme meidän tulee käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja voittaa muiden asettamat esteet, kuristaa kilpailijat ja eliminoida epämiellyttävät tyypit ympäristöstämme.

”Hengellinen” puoli on vielä pyhempi, kuin sarjakuvien enkelihahmo olkapäällä: se kehottaa meitä uimaan vastavirtaan olemalla Kristuksen orjia, pesemään toistemme – myös vihamiestemme – jalat. Se on todellista vastavirtaan uimista, eikä siihen pysty muutoin kuin korkeamman voiman avulla. Muutoin ”oma liha” hirttää kiinni (taas ja taas ja taas kerran).

C.S.Lewis on todennut, että kun asetamme päämääräksemme taivaan, saamme tämän maailman kuin kaupanpäällisiksi; mutta jos asetamme tämän maailman päämääräksemme, emme saavuta kumpaakaan.

Innovaatiokuukausi lähestyy loppuaan. Saa nähdä, millainen tulevaisuus miun ja parini innovaatiolla on.

*Room.7: 18-21

Valokuva on Teatteri Sataman esityksestä kesältä 2010

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Tämmöstäkin on tullut tehtyä!

Eli ihan rutosti käsikoruja! Keraamiset helmet olen tehnyt pääpirteissään itse. Moni on vaatinut useamman lasitus- ja polttokerran. Muut helmet ovat joko täysin uusia tai kierrätetty vanhoista - jopa 70-luvulta - olevista koruista. Seassa on myös joidenkin Kaukoidästä matkamuistona kulkeutuneiden korujen jäännöksiä, purettuja kirpparilöytöjä unohtamatta. Helmet ovat keramiikkaa, kiveä, lasia, muovia, puuta, simpukkaa, metallia ja sitten jotakin mielenkiintoista mitä-lie-puristetta.

Mikäs on suosikkisi? Näitähän saa myös ostaa :) Kuvia saa klikkaamalla isommiksi.


Tuo vasemmanpuoleinen peltihely on otettu talteen yhdestä Pohjois-Thaimaan vuoristoheimon perinteisestä hatusta.






sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Masumaalaus n:o *mikä lie*

Ei se sitten ollukaan miun työpaikka. Mutta nou sorrou, kyllä miulle joku homma syksylle löytyy. Sitä ennen voin vaikka näkertää lisää tällaisia masumaalauksia :) !

Ihan mallin ja puolison luvalla julkaisen naamatkin :) Olivatpas he symppiksiä! Siunausta heille.