Sivut

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Pohdintoja: Kilpailemisesta


Olen noin kuukauden ajan osallistunut korkeakouluopiskelijoille suunnatulle innovaatio-kurssille. Pakon nimissä: yrittäjyyskurssi on jäänyt roikkumaan AMK-opinnoista.Eikä ihme, olen aina tiennyt, ettei miusta tule yrittäjää. Äiti oli ja toimi varoittavana esimerkkinä.

Kurssilla on pitänyt kehitellä ryhmässä omaa keksintöä ja pohtia sen kehittämis- ja markkinointimahdollisuuksia. Kurssin alkuvaiheessa miusta tuntui, kuin olisin heitetty Idols-tuomariston eteen. Pitäähän huonot ideat karsia ja aivoriihi pitää vireänä, toki. Kilpailullista asetelmaa ei kuitenkaan voinut täysin välttää. Kuinka rökitän kuvitellut kilpailijat. Kuinka voin olla paras ja rusentaa kaikki kilpailijoiden tuotteet omalla ideallani.

Kilpailemisessa toisia vastaan jokin mättää. En pidä siitä henkilökohtaisesti, vaikka se pimeämpi puoli minussa, kutsuttakoon sitä tässä ”lihaksi”, haluaa rökittää kaikki ja olla kaikessa paras. Se toinen puoli minussa, olkoon sitten vaikka ”henki”, vastustaa ajatusta. Paavalin sanoin voisin todeta, että:

Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmentuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo...haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.*

Kilpaileminen itseään vastaan onkin sitten ihan eri asia! Siinä ei ole mitään vikaa...TOSIN se ottaa vielä enemmän luonnolle kuin muita vastaan tappeleminen. Jos voitan itseni, voitan pimeän puoleni. Silloin voin antaa anteeksi kilpailevalla yritykselle, joka varastaa ideani. Silloin voin nakata kakat huolelle toimeentulosta ja jäädä kotiäidiksi, luottaa siihen, että Herra pitää omistaan huolen.

Jos en kilpaile itseäni vastaan, menen massan mukana myötävirtaan (elävät lohet uivat kuulemma vastavirtaan.) Oma ”lihallinen”puolemme tolkuttaa, että vastavirtaan uidessamme meidän tulee käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja voittaa muiden asettamat esteet, kuristaa kilpailijat ja eliminoida epämiellyttävät tyypit ympäristöstämme.

”Hengellinen” puoli on vielä pyhempi, kuin sarjakuvien enkelihahmo olkapäällä: se kehottaa meitä uimaan vastavirtaan olemalla Kristuksen orjia, pesemään toistemme – myös vihamiestemme – jalat. Se on todellista vastavirtaan uimista, eikä siihen pysty muutoin kuin korkeamman voiman avulla. Muutoin ”oma liha” hirttää kiinni (taas ja taas ja taas kerran).

C.S.Lewis on todennut, että kun asetamme päämääräksemme taivaan, saamme tämän maailman kuin kaupanpäällisiksi; mutta jos asetamme tämän maailman päämääräksemme, emme saavuta kumpaakaan.

Innovaatiokuukausi lähestyy loppuaan. Saa nähdä, millainen tulevaisuus miun ja parini innovaatiolla on.

*Room.7: 18-21

Valokuva on Teatteri Sataman esityksestä kesältä 2010

5 kommenttia:

  1. Kun teksti oli valmis, menin keittiöön keittämään kahvia. Kuinka ollakaan - pöydän ääressä uhosi mieheni kaverinsa kanssa siitä, kuinka he aikovat kilpailla koko kesän Gran Turismossa ja tahkota MILJOONIA, että voivat ostaa sen ja sen formulan tai minä lie kupuauton. Voi pojat <3

    VastaaPoista
  2. Kilpailu ja selviytyminen -tuo ihmiskunnan ikävä lieveilmiö.

    VastaaPoista
  3. Niiii - oisko lieveilmiö, vai peräti moottori...tiiäpä tuota.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)