Sivut

lauantai 15. lokakuuta 2011

Pohdintoja: Hylätyksi tulemisen pelko ja rakkauden nälkä, osa 1

Rakkauden ostamisessa ei välttämättä ole kyse lainkaan prostituutiosta. Rakkauden ostajia nimittäin kävelee vastaani päivittäin monia, katsoo sellainen joskus peilistäkin.

Muiden hyväksyntää voi yrittää saavuttaa tekemällä asioita vain muiden mieliksi, hylätyksi tulemisen pelosta. Miksi teemme asioita toistemme mieliksi? Onko motiivimme vääristynyt?

Jeesus kehottaa kyllä kieltämään itsensä ja palvelemaan toisia. Jeesuksen kehotus perustuu kuitenkin siihen, että voimme tehdä toisillemme hyvää ja kieltää itsemme, KOSKA Jumala rakastaa meitä jo valmiiksi jatkuvalla teholla - täysin ilman omia ansioitamme. Tästä "minua rakastetaan jo maksimiteholla"-lähtökohdasta on hyvä toimia muiden ihmisten parhaaksi - viedä saatua rakkautta eteenpäin. Silloin motiivit ovat kohdillaan.

Mutta voi ryökäles! Jos ihmisparka ei sisäistä sitä, että häntä jo rakastetaan ihan täysillä, hän voi sortua tekemään hienoja, hyviä töitä ja uhraamaan itensä muille väärin motiivein: tienatakseen hyväksymispisteitä. Varmistaakseen: "ethän hylkää minua?!" Nämä ovat surullisia rakkauden ostamisyrityksiä. Jos joku alkaa puolestaan myydä rakkautta tällaiselle ostajaehdokkaalle, voi ihmissuhteesta tulla kertakaikkiaan vääristynyt: Rakastan sinua, jos laihdut vielä 10 kiloa. Rakastan sinua, jos saat arvostetun yhteikunnallisen aseman. Rakastan sinua, jos ruokahuolto ja siivouspalvelu toimii ja suostut aina seksiin. Rakastan sinua, jos...

Kuinka tällaisessan suhteessa kukaan voisi olla oma itsensä? Kyseessä voi olla muukin ihmissuhde kuin parisuhde, tietenkin. Esimerkiksi joissakin perheissä on tabuja, kuten kiellettyjä tunteita. Lapsi oppii hyvin nopeasti, jos paha mieli ja sitä seurannut itku aiheuttaa vanhemmissa torjumisreaktion ja lapsi tuntee itsensä hylätyksi. Lapsi oppii, että pitää aina olla reipas. Hymyillä vaikka posket repeäisi - ja pahimmillaan alkaa itsekin uskoa teeskentelyynsä. Aikuisena hänen onkin jo vaikeampi oppia, että saan olla vihainen. Saan olla surullinen. Saan olla iloinen ja onnellinen. Kaikki tämä ilman syyllisyyttä... ja pelkoa siitä, että minut hylätään jos en ole koko ajan kiva, reipas ja aina kaunis katsella.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei ole jos-rakkautta. Tästä lähtökodasta voisi moni läheisriippuvaisuudesta kärsivä ihmisrauniokin eheytyä. Minun ei tarvitse ansaita olemassaoloani. Saan olla aidosti sitä, mitä olen. Jumala ei hylkää meitä - mutta hylkäänkö minä hänet ja jatkan rakkauden ostamisyrityksiä vääriltä tahoilta, väärennetyllä valuutalla?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti on ilo :)