Sivut

lauantai 29. lokakuuta 2011

Tunnustan: har-mit-taa!!!


Kirvelevää harmitusta, pakko myöntää!!! Ja nolottaa myöntää. Mikähän siinäkin on, kun ei muka saisi suuttua tai tuntea harmia ihan kunnolla. Joku yliminän juoni varmaan. Ja mikähän kumma siinäkin on, kun harmituksesta ja kiukusta tulee syyllinen olo, vaikka olisi yksin eikä edes purkaisi kiukkua kehenkään. On se vaan JÄNNÄ!


Tämän pohdinnan käynnisti niinkin riemastuttava tapaus, kuin uusien, ihanien kukkasipuleiden joutuminen kaatopaikalle. Ostin alkuviikosta ison kauppakassillisen toinen toistaan ihampia tulppanin, krookuksen, jättilaukan jne jne sipuleita (yli sata). Eurolla per pussukka! Ihan kuin unta! Ihanaa.

Odotin viikonloppua, että jaksaisin mahani kanssa punnertaa sipulit maahan. Mies sitten lähti äsken harkkoihin ja mie pistin puutarhavermeet päälle. MISSÄ ON MIUN SIPULIT?!!! Soitto miehelle..."Ai mitkä sipulit? Häh... mie luulin että ne oli roskia, kun olit jättänyt sen kauppakassin siihen eteiseen. Ihmettelinkin, mistä siun projektista oli tullut niin paljon ylimääräistä roskaa." Voi nyyyyyyh! Ei auttanut dyykkaus, siisti ja tehokas Makke oli vienyt roskat jo päiviä sitten - ja mie en kiinnittänyt mitään huomiota pussin katoamiseen.



Syyllisyyden tunne harmistumisesta on kyllä hassua. Jumalan edessä kun saisi ja pitäisi olla vilpitön. Kiellettyjä tunteita ei hänen edessään ole! Ja silti kotoa tai jostain on oppinut, että negatiiviset tunteet on pahoja, hyi hyi, olepa reipas tyttö nyt, miten sie tuolla tavalla, kato nyt kun nää siun lelutkin ihmettelee. Nehän on vaan kukkasipuleita. Afrikassa nähdään nälkää ja siulla on asiat niin hyvin.

Ei se vaan tunnetasolla paljon auta, tulee entistä kurjempi olo. Painelin sitten valokuvaamaan joen rantaan (kuvat sieltä). Auttoi se vähän. Olisin ehkä kuitenkin voinut antaa itselleni luvan tirauttaa muutaman kyyneleen, eihän niitä olisi muut nähneet kuin Jeesus.



Itsesääli on syvältä, mutta kieltämättä korvensi lisää kun suunnittelin tekeväni itselleni jotakin sokeriherkkua lohdutukseksi - ja muistin, että ei saa raskausdiabeetikko herkutella. Voihan kökkö! Nyt kyllä jo naurattaa tämä avautuminen ;D

...ja sitä paitsi miulla on jo 100 sipulia aiemmin istutettuna. Jos myyrät syö ne, niin niille en raaski olla vihainen. On ne sentään niin hamsterimaisia.



10 kommenttia:

  1. Onneksi kuvissasi on kuitenkin aurinkoista vaikka mielessä ei niinkään olisi :)

    Se on vaan paha juttu, kun ei miestä oikein kannata myöskään torua siivoamisesta kun sen muuten joutuu sitten itse tekemään...

    Sitä paitsi, kyllä sinun nyt kannattaa kiukutella yms. kun aina voi syyttää hormooneita. Ja kyllähän ne vaan pienet kiukuttelut aina piristävät :) Itse suosittelen myös pientä tavaroiden heittelyä, sokeriherkkujen sijaan. Mutta muista ennen heittämistä katsoa että tavara ei riko mitään eikä osu keneenkään, eikä etenkään ole kovin kallis :D

    VastaaPoista
  2. Heh! Pitihän sitä ääntä korottaa vähän puhelimessa ihan vain siksi, että niin kuuluu mukamas tehdä. Se vain ei mene täydestä itsellekään :D Ja kun oli niin oma moka kuin voi olla!

    Mie rohmusin pakkasesta marjoja, mansikkaa ja mustikkaa, njom njom!

    Jos ois vielä valoisaa, niin voisi viskoa frisbeetä, ne kun on ihan sitä varten tehty :)

    VastaaPoista
  3. Siä olet kyllä lutunen! : )
    ihana postaus..
    P.s: olisin muakin harmittanu.

    VastaaPoista
  4. Ihana Satu ♥
    Pakko myöntää, vaikka kyseessä on tietenkin erittäin vakava asia, että mua nauratti :D Mua sitten siunaa toi sun temperamentti, inhimillisyys, aitous ja taito pukea arki sanoiksi. Kiitos tästä.
    P.S Mulla olis palanu käämit myös ;)

    VastaaPoista
  5. Malla, ite oot! :)

    johanna: erittäin vakava, kansallinen kriisi suorastaan :D

    Onpas mukavaa saada hyväntuulisia kommentteja. Itsekin tässä vaiheessa tyytyväisenä jo lankakerien keskellä.

    VastaaPoista
  6. No voi harmi... ehkä ensikeväänä jossakin kaatopaikkalla on kauniit kukkaset...☺

    Minäkin eilen istuttelin sipuleita. Ensimmäiseen paikkaan, johon ne aioin, olikin jo edellinen omistaja istuttanut, mutta onneksi löysin paikan, jossa ei sipuleita löytynyt...☺

    Keväällä on mukava odotella mitä kaikkea tuolta pihalta löytyykään..

    VastaaPoista
  7. irmastiina: toivottavasti löytyy kukkia, eikä myyränkekoja :)

    VastaaPoista
  8. Voi mua harmitti ny aivan tosi paljon :( Roskiin meni! En mä sipuleista mitää ymmärrä, mutta sä olit niitä paljon saanu ja olit niistä innoissas, niin kauheeta että ne oli menny roskiin! Turhauttaa täällä mua nyt! Voisin muuten taas näyttää jotain vaatetta jos haluut vauvalle..

    VastaaPoista
  9. Voi tainanen, isukkikin aina sanoo, että ahneella on kökkönen loppu (paitsi että käyttää vähän vahvempaa ilmaisua) :D ehkäpä olin ahne ja sain ansioni mukaan!

    Kiitos vaatetarjouksesta! Mie oon mennyt hamstraamaan vauhtisokeasti niin paljon kaikkea että pitää varmaan osa vauvanvaatteistaj o pistää pois? Mutta en oo varma, mistä sitä tietää kuinka paljon kakkakaalimato työstää likapyykkiä :)

    VastaaPoista
  10. Voi Satu, mitkä naurut sainkaan! :D Siis aivan i-ha-na avautuminen ^^ Siulla on ihanaisia kirjotuksia kaikkinensa, käyn varmaan lueskelemassa aina muistaessani :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)