Sivut

perjantai 30. joulukuuta 2011

Ai kuka? Äiti? Ai minäkö?!

Ai miten niin pieni?! Kuppihan on lähempänä kameraa, kuin pää...

Vauva on ollut kuvioissa mukana nyt 9 vrk. Alan pikkuhiljaa tottua hänen olemassaoloonsa, mutta on tässä vielä työstämistä. Mutta kyllä on kaunis ja hurmaava lapsi, tämän kerran saa omaansa kehua :) Syö ja nukkuu paljon, osoittaa spartalaista asennetta, mitä itkemisen määrään tulee. Pitää sen minimissä. Kunpa pysyisi tuollaisena luonnostaan helppona! Vielä kun itse osaisin ottaa rennommin: kun se nukkuu, pelkään että jotakin on vialla. Kun se ei nuku, väsähdän itse ja toivon että se simahtaisi. Ja syyllinen olo tulee siitäkin, kun totean hänen olevan niin kultainen kuin on. Mutta kun hän on! Olin varautunut NIIN pessimistisesti tähän kaikkeen, että tilanteen hienot puolet eivät oikein tahdo mennä jakeluun. En ole ansainnut näin hienoa lasta. En.


Luontainen epäilys nousee takaraivosta: onko kaikki liian hyvin? Ja on se kumma, miten umpikristitty ihminen löytää itsestään taikauskoisia vaikutteita: jos sanon lastani unelmapojaksi, niin se varmasti sairastuu koliikkiin ja ties mihin ja huutaa seuraavat kymmenen vuotta läpeensä. On se kumma, miten vähissä oma luottamus voikaan olla niin itseeni kuin Jumalaankin uudessa elämäntilanteessa. Väitän, että korkeakoulututkintonikin ovat syntyneet helpommin, kuin tämä äitinä olemisen opetteleminen. Nostan hattuani kymmenen kertaa korkeammalle kaikille kotiäideille kuin aikaisemmin!


Osaan jo MELKEIN sanoa itseäni äidiksi. Onneksi tässä on loppuelämä aikaa opetella! Herra minut varjelkoon, ettei minusta tulisi hysteeristä äitiä. Tuntuu etten osaa hoitaa vauvaa, vaikka järki sanoo, että osaan.


Kiitos vielä kaikille onnitteluista :) Meitä saa muistaa rukouksin, opittavaa on niin paljon. Onneksi on aikaa. Sitä ei vain tämä tohottaja oikein ymmärrä.

Tässä kuvassa Malakias tasan viikon vanhana.

10 kommenttia:

  1. Ihana pieni poika ja saat sen tosiaan sanoa ja olla ylpeä pienestä nyytistäsi.

    Jokainen äiti kokee samoija tuntemuksia, ensimmäisen pienokaisensa kanssa, ole huoletta.

    Rukoilen pikkuiselle hyvää elämää.♥

    VastaaPoista
  2. Tunnistan ja tunnustan 'kärsineeni' samoista ensiäiti-oireista, joten et olekaan ihan pimahtanut ja tärähtänyt..olet vain Äiti ensimmäistä kertaa. Minä muistan, kun joku piteli vauvaani ja halutessaan antaa nyytin takaisin kuiskasi pienelle: Menehän takaisin äidin syliin..ja minä katselin hölmönä ympärilleni, kun en tunnistanut itseäni äiti-sanasta. Kyllä siinä riittää opettelemista ja totuttelemista :) Kaikista oireiluista päätellen olet juuri hyvä äiti :) Täällä muistetaan rukouksin ♥ Ja muuten, nyytti on ihan ylisöpö!

    VastaaPoista
  3. Hän on lahja. Ei ansio.
    Jokainen äiti kantaa tietynlaista syyllisyyttä läpi elämän. Meistä ei kukaan pysty täydellisyyteen. TERVETULOA ÄITIEN JOUKKOON! Armo on suuri sana myös äitiydessä.
    Olisipa ihana nähdä teitä!

    VastaaPoista
  4. Hei Sinä Äiti!
    Noilla tuntemuksilla on hyvä jatkaa, päivä kerrallaan - ja yö :)
    (Kolmen viikon koliikkiinkin saa varautua...)

    Otan osaltani mielelläni vastaan tuon "hatunnoston kymmenen kertaa korkeammalle kaikille kotiäideille". Kiitos :) <3
    (Saa nostella jatkossakin.)
    Tervetuloa hatunnoston arvoisten joukkoon.
    Kuljetaan rukoillen!

    Jumalan siunaamaa armorikasta vuotta 2012!

    VastaaPoista
  5. Onneksi olkoon ja siunausta runsain mitoin! Ihana nyytti!

    VastaaPoista
  6. Iiihana. Älä ihmettele jos yöllä joku kolkuttaa ovella. Se olen vain minä, kun en millään malttaisi odottaa että pääsen katsomaan ja silittelemään pikkuista :) Voisin syöksyä täältä vaikka samantien.
    Pystyykö tuommoisesta edes katsetta irrottamaan? Aikamoinen hurmuripoika.

    Onneksi tällä välillä ei kuitenkaan kulje yöbusseja niin saatte nukkua yönne rauhassa :)

    VastaaPoista
  7. Niin tuttuja ajatuksia oman esikoiseni syntymän ajoilta. Muistan itse kävelleeni monta kertaa peilin ohitse vauva sylissä ja ihmettelleeni itsekseni, että kuka tuolta peilista katsoo ja kenen vauva sillä on sylissä?
    :-D

    Tänään ihmettelen, että mistäs tuo toinen lapsi on meille tullut? Miten tässä näin kävi. Kiittelen Jumalaa molemmista ja tästä armosta, että saan olla äiti.

    Siunattua uutta vuotta ihanan pikkupojan äidille ja isille!

    VastaaPoista
  8. Aivan ihannin suloisin pikku makkara! :) Oon nähny tuosta jo 3 kertaa unta (ennen näitä kuvia) joten mielikuva Malakiaksesta on hakusessa. En malta oottaa että näkis! :D Nautihan jokasesta hetkestä ihan luvalla!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)