Sivut

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tutkinto on pussissaan :D


Jee, sain tehtyä kuvataiteilijan (amk) tutkinnon valmiiksi! Viime hetkillä!

Mitenköhän sitten jatkossa, suapi nähdä.

Oon ollut koulun penkillä nyt 20,5 vuotta yhteen putkeen. Maisterin paprut ja nämä kuvataiteidesysteemit ovat vieneet viimeiset 8 vuotta. Miun koko elämä on ollut siis opiskelua 7-vuotiaasta asti, ilman välivuosia. EN OLE ENÄÄ OPISKELIJA! En tiedä, onko se kivaa, pelottavaa, vai mitä. Uutta ja outoa ainakin. On tässä siis uudella identiteetillä hakemista.



Nyt on kai pakko ruveta aikuiseksi (vai onko...tai mikä se aikuinen edes on)? Opiskelija en enää ole, mutta äidin rooli pamahtaa päälle päivänä minä hyvänsä. Mitenköhän sitä sitten osaa olla...

Herran haltuun jää kaikki sellaiset asiat kuin työpaikkavalinnat ja visioinnit, taidenäyttelyt ja mitä näitä kotkotuksia nyt on. Onneksi miulla on tässä syksyyn asti äitiyslomaa, niin joutaa ihmettelemään.

Jos jotakuta kiinnostaa opinnäytetyöni, se on luettavissa Internetissä ilmaiseksi (ilmeisesti tuohon palveluun ei tartte edes rekisteröitiyä). Miusta siitä tuli ihan hyvä opari, tai ainakin olisi voinut tulla huonompikin.

Sadun opari TÄÄLTÄ (jos tämä heittää Errorin, niin se johtuu palvelimesta: osoitteen pitää alkaa sanalla "urn", eli sitä ennen olevan tekstin voi pyyhkiä pois).

Mukavaa alkavaa viikkoa!!!

10 kommenttia:

  1. Onnea! Toisella yrittämällä sain jopa auki tuon tiedoston :)

    Yritin kuvitella sinua repimässä Uutta Testamenttia, siinä vaiheessa jos olisin ollut paikalla niin olisit saattanut saada hieman kummastuneen katseen minulta (ja ehkä olisin kysellyt voinnistasi vähän tarkemmin...), mutta perustelusi kyllä on oikein pätevä ja järkeenkäypä :)
    Valitsitko tekstit tunteella sen perusteella mistä sivut paremmin irtosi vai etsitkö sopivia pätkiä tarkoituksella?
    Yritän vain tarkentaa mielikuvaani sinusta tukka sekaisin innostuksenkiilto silmissä repimässä sivuja irti, niin että palaset vain leijailevat huoneessa. :D Ja miten se tilanne on kehittynyt... Ensin pieni repäisy ja siitä villiintyneenä... :)

    Ja sitä paitsi, ei taideteoksien lähelle uskalla mennä missään virallisessa ripustuspaikassa. Nehän saattavat vaikka tippua jos niitä kohti hengittää...

    Pakko vielä tähän taidepläjäykseen liittyen kertoa kokemuksestani taidemuseossa. Olin kerran yhden ryhmän kanssa taidemuseossa. Meidän ryhmälle annettiin tehtäväksi eläytyä yhden taideteoksen maailmaan, niin että meidän täytyi ensin asettautua samaan asentoon kuin siinä teoksessa ja lopulta sitten myös esittää niitä ihmisiä ja tehdä sen pohjalta pieni näytelmä. Se oli muuten oikeasti mielenkiintoista ja sen jälkeen teoksia on oppinut katsomaan hieman eri silmällä. Niitä ei vain katso kuvana, vaan se opetti miettimään mitä siinä kuvassa tapahtuu ja miksi. Jännää :)

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia onniteluista!

    Silpukka: juu, ja kun niitä paperisilppuja leijaili ympäärinsä, oli niissä myös liimatahroja ja sen sellaista :D Valitsin tekstit aluksi aika tarkkaan sen mukaan, mitä niiden ympärillä tapahtui, mutta loppua kohti "jätin homman Herran haltuun" ja läiskin niitä vain sinne tänne ;)
    Vai näyttelitte te taidemuseossa, se kuulostaa jo HYVÄLTÄ! Itse en ole kokeillutkaan, lähinnä syynään töitä sillä tavalla tylsän teoreettisesti. Pitäisi kai sitä tunne-eläytymistäkin itselleen suoda ;) Ja jännä, miten eri kulttuureissa asiat ymmärretään. Joensuun taidemuseossa on pieni, hauska pronssipatsas joka esittää rehevää, iloista naista. Miusta se on hirmu hyväntuulinen teos, mutta kun olen vaihtanut parin afrikkalaisen kanssa ajatuksia ko. teoksesta, he olivat 100% varmoja, että patsas kuvaa hirveää surua ja tuskaa! On se jännä :D

    VastaaPoista
  3. Hei hieno opinnäytetyö :) En lukenut kokonaan, mutta selasin kokonaan ja luin pätkiä sieltä täältä. Kirjotat hyvin, on kiva lukea tommosta tekstiä, varsinkin kun omat ajatukset ei riitele tekstin kanssa. Ja onnea kovasti tutkinnosta ja hetken häilyvästä tilasta, jossa sinulla ei ole "mitään" :) :)

    VastaaPoista
  4. Onnea ja siunausta alallesi!

    Ite kovasti kamppailen tällä hetkellä työllistymisasioiden kanssa koska olen ollut pian 10v kotiäitinä ja koulut ei ole menneet kohdallani ihan putkeen. En kai vaan ole opiskelijatyyppiä... Kyl se on vaikuttanut itsetuntoon.

    Mut Jumalan johdatus on joskus kummallista. Aloitin tässä joku aika sitten käymään kristillisessä eheytymisterapiassa ja sain vähän niinkuin samalla pestin kuvittajaksi erääseen kirjaprojektiin terapeutilta. Ko. terapeutin puolisolla on kuulemma tekeillä kirja, johon kaivattaisiin kuvituksia ja tällä terapeutilla on nimenomaan sydämellä tukea taiteilijoita, jotka etsivät paikkaansa. Tää jotenkin on itselle tosi iso juttu ja liikuttaa valtavasti koska ei todellakaan ole hirveästi työkokemuksia karttunut!

    Jotenkin oli rohkaisevasti sanottu kun terapeutti sanoi: "Mutta sinähän olet taiteilija! Mitä sinä jollain papereilla teet!" :D Pitäs vaan uskoa itseensä ja yrittää enemmän ja vakavissaan. En ole osannut koskaan ottaa itseäni kovin vakavasti...

    VastaaPoista
  5. Hei, loistavaa, onnea kuvitushommasta! Tosi hieno homma, hoidat sen varmasti just nappiin! Ei taidetta papereilla tehdä, niin se vaan on :D

    Ja 10 vuoden äitiysurakasta hatunnosto, huijui, arvostan sitä kyllä tosi paljon. Itse en tiedä, oisinko osannut. Sen verran sinkoileva luonne, että pitää olla aina jotain muuta viihdykettä...niinku nyt tästä huomaa, kun eka lapsi on vasta nyt tulossa...

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)