Sivut

perjantai 10. helmikuuta 2012

Pohdintoja: Ajanhukkaa



Käännä katseeni kauas kaikesta turhasta, anna minun elää ja kulkea sinun tietäsi.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.*


Netissä kun on tarpeeksi kauan kerrallaan, niin tulee tosi levoton olo. Ja jotenkin hirmu merkityksetön. Hirveän turhaa kaikki facebookkailut ja muut. Havahduin tänään siihen, miten sosiaalisen median tietty narsistisuus tunkee niin salakavalasti omaankin toimintaan: vauva oli sylissä (kitisi ja änisi), enkä malttanut antaa hänelle huomiota, koska käsittelin nettijulkaisuja varten valokuvia hänestä. "Voi miten söpö kuva tämäkin, säädänpä vähän valoisuuskäyriä..." samalla, kun se todellinen ihminen sylissäni haki katsekontaktia. Yritti kovasti olla olemassa ihan omana itsenään eikä vain edustavan valokuvan kohteena mamman profiilissa. Voi minua.

Nettiin hukkuu niin helposti. Varsinkin kun on vähän väsähtänyt eikä uskalla aloittaa mitään erityisempää projektia, kun tietää että vauva kuitenkin kohta herää tai turauttaa mahtitortut.

Sitten kannattaa istahtaa sohvalle ja olla vaikka vaan hiljaa. Tai mennä ulos. Mie tein molemmat ja sorruin ostamaan suklaalevyn. Voi miun hedonistista elämääni.


*Ps.119:37
Ps. 90: 12

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin totta!
      Lähdin naamakirjasta kuukausi sitten, kun tajusin, että en tarvitse sitä..

      ; )

      Siu.

      Poista
  2. Ilahdun kiitollisena joka kerta, kun löydän maininnan jostakin tällaisesta:
    "sosiaalisen median tietty narsistisuus".

    Ihan pihalla olen facebookeista ja twittereistä, koska en käytä niitä, mutta näin ulkopuolisen silmin käsitykseni on, että ne ovat hyviä "narsismin ruokintapaikkoja".
    Blogilandiassa olen hämmästellyt aivan samaa.

    Suloiselle pikkuiselle extrahalit minulta.
    (Mahtitortut säilyvät äidin ja isin muistoissa hyvin.)

    Siunausta koko perheelle!

    VastaaPoista
  3. Se on varmaan kun nettiin pystyy luomaan tietyllä tavalla toisen maailman, sinne pystyy rakentamaan "täydellisen" kuvan itsestään ja perheestään muiden katsottavaksi ja kadehdittavaksi. Ja kyllähän sitä illuusiota on sitten ylläpidettävä :). Onko se nyt sitten sitä että yrittää saada arvostusta muilta. Väitän että aika monella meistä on kuitenkin se tarve yrittää olla vähän (tai joillain paljonkin) parempi kuin onkaan (myönnän tämän piirteen löytyvän minustakin). Ja sitten julkaistavaksi valitaan ne kuvat jotka tukevat tätä asetelmaa :). Pitäisi olla varmaan joku reality some (olen oppinut uuden sanan :) jossa elämänsä esittäisi niinkuin se oikeasti on. Omakuva vähän räjähtäneen näköinen, siis semmoinen miltä nyt vaan ihan oikeasti näyttää. Lapsesta kuva jossa se naama punaisena kiljuu palvelua ja loppuun vielä kuva mahtitortusta, että tämmöistä tämä elämä on :D. Vai tulisiko siinäkin meille kuitenkin joku sisäsyntyinen tarve parannella elämää edes vähän... Asetellaampas tuo juuri väännetty mahtitorttu vähän nätimmän näköiseen kasaan, onhan se vähän ikävästi levinnyt koko vaipan leveydelle ja pituudelle...

    VastaaPoista
  4. Oskari: Myö länsimaalaiset ollaan tuomittu jatkuvaan syyllisyyteen hyväosaisuudestamme, muita (lue: esim. kehitysmaita) auttamaan (tarpeellisessa mittakaavassa) meistä ei ilmeisestikään ole...

    Malla: Hyvä! Pitäsi varmaan tehdä sama siirto itsekin!!! ja miksiköhän se on niin vaikeeta? Koukussa?

    Nurkkalintu: Totuus ilahduttaa aina silloin, kun se ei suututa :D Minua aina suututtaa, kun facebookkia parjataan, koska se koira älähtää, johon mahtitorttu lätsähtää. Kiitos siunauksista <3

    Silppu: Hmmm, siteeraanpa sinua toisaalla, oli sen verran hyvä kommentti.

    VastaaPoista
  5. Minä en tykkää tästä Facebook-antipatiasta! Eihän Facebookissa nyt ole mitään sen pahempaa kuin suklaassakaan. Suklaa on huono juttu jos sitä syö liikaa ja lihoo 30kg ja saa 100 finniä, mutta hyvä, jos sitä syö silloin tällöin!

    Tylsää kun kaikki jättää fb:n, koska silloin ei ole enää mitään kanavaa ottaa pienen mukavan asian takia yhteyttä johonkin henkilöön, koska puhelin on liian tärkeä siihen ja mailiosotetta ei ole tiedossa, tosin yleensä sen löytää sieltä fb:n tiedoista! Sitten tällaisiin henkilöihin katkee yhteydenpito. Ni. Käyttäkää fb:tä yhteydenpitoon, ei sen tarvitse olla narsismikanava tai mikään ihanne-elämän esittely (häh kuka siellä nyt niin tekee, eikös kaikki valita kiljuvista kakaroista aina), se on itestä kiinni julkaiseeko siellä mitään vai pitääkö sen vaikka vain yhteystietoluettelona.

    Anteeksi. Ärh.

    VastaaPoista
  6. Niin, Taina :) Näillä perusteilla miekin siellä edelleen roikalehdan!

    VastaaPoista
  7. Mutta alunperin mun piti kommentoida sitä, että tunnistan tuon kamalan tilanteen, jossa kirjoittaa vauvakirjaan tai blogiin vauvasta ja ärsyttää kun se inisee siinä sylissä, olis nyt hetken rauhassa, kyllä mä ihan kohta, mä tämän vaan tästä nopeesti.. ja tuo ihana kuva vielä kun saisi sen ladattua, lataa nyt lataa lataa, oota vauva hetki vielä oota oota..

    VastaaPoista
  8. Mä lähdin facesta siksi, että en kerkee siel juurikaan olemaan.. Ja sit olen tullut siihen tulokseen, et ne ihmiset jotka oikeesti haluaa pitää minuun yhteyttä, omistaa mun numeron tai muuten näkee mua.
    Olen myös ilahtunu siitä, et multa on ruvettu lähtemiseni jälkeen kyseleen, et mitä mulle kuuluu. Ennen ehkä nekin ihmiset kävi lukeen mun kuulumise "seinältä" mitään komeentoimatta.

    : )

    VastaaPoista
  9. Taina: No hyvä, että muilla on samaa :D
    Malla: Hmmm, kuulostaa kieltämättä houkuttelevalta!

    VastaaPoista
  10. Facebook on loppupeleissä varsinainen joukkotuhoase. Kaikkialta maailmasta saadaan niputettua tietoa ihmisten mieltymyksisistä, uskonnoista & poliittisista suuntauksista...

    VastaaPoista
  11. Oskari: Niinpä niin :) Ja siellä ne tiedot pysyy, vaikka sieltä lähtis..

    VastaaPoista
  12. Roikalehtaa! :D Ihanahauskahassu sana, jonka kyllä tunnistan, mutta kaikki ei. Olen siis törmännyt asiaan. Liekkö niin, että sitä ei käyttää ku täälläpäin? :D

    Ja jotta en olisi vain kommenttia kommentoimassa ni mie en oo liittyny fb:hen. Liittymättömyys ei ole mulle periaateasia, mutta en oo nähny niin paljon siinä hyviä puolia, että se ois kumonnu entiset hyvät asiat ja/tai tuonu niin hyvää uutta sisältöä, että kannattaisi kuulua. Hmm... Saas nähdä milloin esim. työn takia sinne on liityttävä. Sekin yleistyy, että työpaikat haluavat olla, ja näin ollen myös työntekijöiden oletetaan olevan, osa sosiaalista mediaa

    VastaaPoista
  13. Joo Satu, mutta ei teille saa ees nykysin tulla niin elä nyt vielä katoo kaikista maisemista! :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)