lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kor kor kor kortteja


Pikkuisen askartelin. Pikkuisen vain.

Askartelua helpottaa teemoitetut kartonkivihkot, joita saa askartelukaupasta. Ovathan ne kalliita, mutta kieltämättä inspiroivia. Hyvää jälkeä nopeasti ja kohtalaisen helposti. Pitäisi oikeastaan olla tosi antilahjakas, jos saisi tehtyä huonoa jälkeä.


Ja tässä vauvaonnittelu tyttövauvan vanhemmille.


torstai 26. huhtikuuta 2012

Kevytkenkäinen kevätpäivitys


Kävimmepä tänään lenkillä ja pajupöpelikössä rämpimässä. Ja sitten sen keksin: pihajuhlat ex-tempore! Joooo! Lämpötila 6C, just sopiva, kun terassikin on kasattu taas talven jälkeen. Vain kylmä limu ja jäätelö puuttuivat tarjoilusta. Onneksi jääkaapin uumenista löytyi ihanan KYLMIÄ viinirypäleitä. 


Ystävättären kanssa jäi myös kukkahatut laittamatta, sillä kukkia oli vain yksi. Kevään eka krookus! Ihan itse laitoin sipulin maahan syksyllä. Oon niin ylpee.



Vettäkin alkoi sataa. Näpit kohmeessa. Kurkkukin vähän karhistui. Kröhöhö, tekee hyvää katupölyn karhentamille limakalvoille. Ja hyvä olla blogistista tällainen reality-kuva, etteivät lukijat vallan hienoksi naiseksi luule. Se olisi erehdys, se...


Kahvi kylmeni ihan itsestään ennen kuin sen ehti saada kurkusta alas, samoin tee.  Ja voi ihanaa muumimukia, hurahdin siihen heti ja pahimmoilleen oli kerrankin rahaa. Mukaanhan se tarttui...


Mukana myös 4kk ikäinen maitomestari retro-asussaan. "Sama puku kelpasi isällesikin, joten se saa kelvata sinullekin," totesi julma äiti. Ystävättären viihdyttäessä vauvaa, sain kaivettua pihalle lisää kuoppia. Ihanaa olla myyrä, sanoi myyrä, ja kaivoi lisää.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pohdintoja: vääristynyt jumalakuva 2/5


Aiemmin kirjoitin tekstin ihmisen kokemuksesta Jumalasta, joka hylkää. Se on TÄSSÄ. Nämä jutut eivät ole tarkoitettu pelkästään ihmisille, jotka ovat omasta mielestään uskovaisia, vaan myös sellaisille, joille koko ajatus Jumalasta tuntuu vieraalta tai ainakin moniselitteiseltä. Rakas lukija hyötyykin parhaiten siitä, jos uskaltautuu peilaamaan omaa olemassa olemistaan näihin teksteihin, oli hänen vakaumuksensa sitten mikä tahansa.

Ja nyt seuraavaan vääristymään ihmisen jumalakuvassa (ah, tämä on niin herkkupala ainakin allekirjoittaneelle). Ota taas hyvä asento, tässä vierähtää tovi.



VÄÄRISTYNYT JUMALAKUVA 2/5
Suorituksia mittaava Jumala


Miulle tämä on niin tuttua, niin tuttua. Millainen Jumala mielestäni on? Minun mielikuvani on oman tunne-elämäni ja taustani vääristämä. Kun luet seuraavan kuvauksen ihmisestä, jonka mielikuva Jumalasta on suorituksia mittaava kyylä, tunnistat varmaan ainakin jonkun läheisesi. Itse tunnistan montakin ja totta tosiaan, myös "ei-uskovaisia"... tällaisia tyyppejä riittää Suomessa huru mykky. Meidän peilissäkin asuu yksi, mutta hän on ikään kuin jo hieman himmentynyt. Haluaisin, että hän katoaisi peilistäni kokonaan. Siksikin tätä kirjoitan. Toivottavasti tästä on apua myös sinulle.

Ihminen, jonka mielikuvissa Jumalan pääasiallinen tehtävä on mitata ihmisen suorituksia, on itsekin erittäin suorituskeskeinen. Hän ei osaa OLLA, vaan aina on pakko TEHDÄ. Uskovainen suorittaja mittaa oman uskonsa aitoutta  - ja todennäköisesti muidenkin - tekemisen määrän kautta. 

Kyseessä on työnarkomaani, jonka kalenteri on aina täynnä, hän ottaa vastuuta kaikesta, puuhaa kaiken vapaa-aikansa vaikkapa vapaaehtoistyössä. Hän ei ole sisäistänyt sitä, että Jeesus on tehnyt jo sovinnon ihmisen ja Jumalan välillä. Täydellisesti: siihen ei tarvita mitään ihmisen omaa säätämistä mukaan. Joo, tiedetään, tiedetään, mutta ei mene jakeluun! Jeesuksen täydellinen työ on niin pahassa vastahangassa sen kanssa, että oma olemassaoleminen on mukamas aina pitänyt ansaita jotenkin. Ihminen yrittää suorittaa itsensä Taivaaseen, vaikka se on ilmainen lahja hänelle. Ei olisi, kuin ottaa vastaan vain. Mutta EI mene jakeluun, kun pakko on niitä tikapuita sinne kyhätä. Ja eihän se voi onnistua. Pitäisi olla täydellinen, mutta kun ei kukaan ole.

Suorittaja yrittää kovasti olla oman ihanneminänsä kaltainen. Ihanneminä on jotakin täydellistä ja saavuttamatonta, ja sitä tavoitellessaan ihminen unohtaa, kuka todella on. 

Työnarkomaani tekee paljon ja usein, koska hän tarvitsee muiden ihmisten huomiota ja kehuja. Kuitenkin - kun hän niitä saa, ei hän osaa ottaa niitä vastaan. Hän tarvitsee kipeästi menestystä, mutta pelkää epäonnistumista. 

Suorituskeskeinen ihminen monesti haluaa kontrolloida myös muita ihmisiä. Itse asiassa hän ei välttämättä kykene aitoon sosiaaliseen läheisyyteen ja saattaa siksi olla todellisuudessa hyvin yksinäinen. Ja kuin amiksen auton basso, takaraivossa jumputtaa jatkuvasti kysymys: Mitä muut ajattelevat minusta?

Valitettavasti suorittajan on vaikeaa tunnistaa omaa ongelmaansa. Ja kun ongelmaansa ei tiedosta, palaa suorittaja helposti loppuun. Siitä voi seurata masennusta ja luovuttamisen ajatuksia. Mutta luovuttaminenhan ei täydellisyyteen pyrkivälle työnarkomaanille käy: sen sijaan hän alkaa ehkä yrittää entistä enemmän miellyttää muita ihmisiä. Silloin viimeistään käy pahasti. Hän kadottaa itsensä, myy itsensä rakkautta ja hyväksyntää vastaan. Pahimmillaan hän alkaa tuntea kielteisiä tunteita kaikista lähimpiäkin ihmisiä kohtaan, jotka Jumala on tarkoittanut hänellekin voimavaraksi. Vaan eeeei - perheestä tulee yksi vaatimus lisää suorituslistan loppuun.

Perfektionismi liittyy vahvasti oman elämänsä suorittamiseen. Hengellisessä mielessä täydellisyyteen pyrkijät ovat niitä, jotka kokevat kelpaavansa Jumalalle ainoastaan "hyvän vaelluksensa" kautta. Ajatus voi olla hyvin jenkkiläinen: "Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itseään". Höpö höpö! Jumala auttaa meitä riippumatta siitä, olemmeko ansainneet sen. 

Uskonnolliset perfektionistit voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) vanhan perinteen täydelliseen noudattamiseen pyrkijät, jotka vaativat perinteiden kunnioittamista jopa Pyhän Hengen tarvitseman tilan ja seurakunnassa koettavan yhteyden kustannuksella ("Sähkökitara on p*rkeleestä"), ja 2) täydelliseen Jumalan lain noudattamisen vaatijat, eli kaverimme fariseukset. *

Hengellisessä - ja mielenterveydellisessä ! - mielessä perfektionismi on vakava ongelma. Jos yritämme omilla teoillamme parantaa sitä, minkä Jeesus ristin ja ylösnousemuksen myötä teki täydelliseksi, tulemme mitätöineeksi Kristuksen ja korottaneeksi itsemme suureksi. Olisi niin hirveän tärkeää ymmärtää, että vain ja ainoastaan Jumalan teko Kristuksessa oli täydellinen. Kaikki muu täydellisyyteen pyrkiminen ja sovituksen aikaansaaminen omilla teoilla on turhaa ja täysin mahdotonta. Ihminen ei voi omalla toiminnallaan ottaa pois tai lisätä mitään siihen, että pelastus tulee vain ja ainoastaan Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perusteella.

On vain hyväksyttävä, että kristitystä ei tee syytöntä Jumalan edessä perfektionistinen täydellisyys, vaan Jeesuksen veressä saatu anteeksiantamus. Perfektionistin täytyy tunnustaa, että hänkin on "synnin vankilassa", eli tulee sössineeksi väkisin aina toisinaan. Hän - kuten muutkin - voi pelastua vain Jumalan armon kautta. Jos väitämme, että emme koskaan tee syntiä, olemme epärehellisiä itsellemme, ja samalla väitämme Jumalan olevan tässä suhteessa väärässä.

Jaksa vielä hetki. Vielä tulee tärkeää.


Maailman uskonnot voidaan jakaa kahteen ryhmään:
1) uskonnot, joissa pelastus täytyy ansaita omilla teoilla ja
2) uskonnot, joissa pelastus ei perustu omiin tekoihin ja ansioihin, vaan pelastus on LAHJA.

Mikään muu uskonto, kuin kristinusko, ei voi antaa pelastusta vain armon ja uskon perusteella. Siis se todellinen kristinusko, josta Raamattu puhuu, eikä se suorittajamaistereiden vääntelemä kristinuskon irvikuva. 

Mitähän Jumala on tästä kaikesta säätämisestä mieltä? Kristus ihan itse lupaa häneen turvautuvalle ihmiselle lepoa ja rauhaa! Hän kutsuu parantumaan suoristukeskeisyydestä. Tai käytänpä ihan tahallani sanaa: eheytymään. Hahaaa! Mutta se on totta.

Tulkaa minun luokseni te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille LEVON. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani kevyt. - Jeesus (Matt. 11:28-30).

Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta, RAUHAA ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. (Room 14:17).

Te, jotka pyritte vanhurskauteen lakia noudattamalla, olette joutuneet eroon Kristuksesta, armon ulkopuolelle. (Gal. 5: 4).


Eli tällaista tänään. Kyllä usko Jeesukseen kerta kaikkiaan on radikaalia - se sotii kaikkea sitä vastaan, jota orjapiiskuri yliminä haluaisi uskotella minulle. Onneksi saan levätä Kristuksen tekemän työn äärellä: ei tartte lisätä ite mitään. Vaikka siltä TUNTUISI, voin ite lukea itselleni Raamatusta: Katopa nyt, saat olla vaan. Olla vaan! Tuntui miltä tuntui.

Iloa, lepoa ja rauhaa viikonloppuusi. Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään. (Hepr.4: 10).




* Jeesus nuhteli fariseuksia siitä, että he latelivat ihmisten noudatettavaksi niin paljon säädöksiä, ettei niitä se kuuluisa elävä erkkikään olisi voinut noudattaa, ja kuitenkin he itsekin tekivät virheitä. Jeesus ei kehota meitä synnin tekemiseen, vaan sen välttämiseen. Mutta hän TIETÄÄ, että ihmiset sössivät joka tapauksessa välillä. Siksipä hän kärsikin meidän rangaistuksemme itse kuolemalla häpeällisesti ristiin naulattuna. Ettei meidän tarttis.

P.S. Tämän ja muiden vääristynyt jumalakuva-tekstien pohjalla vaikuttaa Tapio Kyyhkysen tänä vuonna julkaistu loistava opus "Ahdistava armo". Eli ajatukset ovat sieltä hyvin pitkälti. Kannattaa lukea itse teos, se on tietysti parempi kuin nämä miun omilla pöpinöillä maustamat lainaukset.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Pohdintoja: vääristynyt jumalakuva 1/5

No nyt sitä lupaamaani pohdintaa.

Varaa taas aikaa ja ota peili käteen. Näyttääkö tutulta?



VÄÄRISTYNYT JUMALAKUVA 1/5
Hylkäävä Jumala


Vääristyneita jumalakuvia on monenlaisia, joista aion esitellä nyt ja jatkossa viittä. 

En tarkoita huonosti maalattuja alttaritauluja, tai kuvia jossa Jeesus on mielestäni "väärännäköinen". Kyse on nyt meidän ihmisten mielikuvista Jumalan olemuksesta.

Jumalan oma ilmoitus itsestään, Raamattu, kertoo että Jumala ei koskaan hylkää hänen puoleensa kääntyvää ihmistä. Ihminen voi silti kokea, että Jumala on hylännyt hänet. Ehkä hän tuli uskoon, ja kuvitteli että kaikki hänen ongelmansa hajoavat savuna ilmaan. Ja sitten ongelmat pysyivätkin. Ehkä hän ei koskaan tullutkaan uskoon, mutta jokin mielikuva Jumalasta hänellä on silti, se on kaikilla jonkinlainen. Ehkä hän lapsena rukoili, Jumalaa testatakseen, omaa moottorisahaa, mutta jostain syystä edes rukous ei tässä asiassa kääntänyt vanhempien päätä. Miksiköhän?

Tällaisia helppoja ratkaisuja (tietoisesti tai tiedostamattaan) odottava uskova kokee jatkuvasti pettymyksiä pettymyksien perään. Kaikki ei muuttunutkaan paratiisimaiseksi! Tällainen jatkuva pettyminen voi muuttua pysyväksi ahdistustilaksi ja jopa vihaksi Jumalaa kohtaan. Ihan kuin Jumala olisi hylännyt. Ahdistutila voi purkautua vahingollisena käyttäytymisenä. Ihminen pitää sisällään kielteisiä tunteita, mutta ehkäpä muut näkevät ne selvästi.

Mielikuva Jumalasta saattaa muuttua hylkäämiskokemuksien myötä jopa rankaisijaksi, jota on paettava. (Rankaisevasta jumalakuvasta myöhemmissä pohdinnoissa). Jumala alkaa vaikuttaa pettäjän ja hylkääjän lisäksi vielä pelottavaltakin. Ihminen voi luopua uskostaan, "lähteä Jumalaa karkuun, koska Jumala petti kontrahdin ensin!"


 NONIIN. Ongelma taitaa tällaisen jumalakuvan suhteen olla siinä, että ihminen odottaa suhteeltaan Jumalaan symbioottista äiti - vauva-suhdetta, jossa tärkeintä on hänen kaikkien kaikkien kaikkien, pienimpienkin, tarpeidensa tyydyttäminen. Ehkä, tai todennäköisesti, tällainen ihminen pettyy myös seurakuntaan, joka koostuu vain vajavaisista ihmisistä. Kaikki eivät olekaan koko ajan käsi ojossa ja tarjottimet pojossa odottamassa pienintäkin vihjettä siitä, kuinka voisivat palvella.

Jumala ei kuitenkaan ole tarkoittanut suhdettaan ihmiseen symbioottiseksi. Jos näin olisi, ihminen tukahtuisi alku-ihanuuden jälkeen. Ajatelkaa vaikka Penaa, 50-v., joka on vieläkin symbioosissa mammansa kanssa. Tervettä? Symbioosi tukahduttaisi ihmisen kasvamisen pitkällä aikavälillä. Ihminen on tehty sillä tavalla, ei hän voi olettaa, että suhde Jumalaan olisi poikkeus.

Hylkäämistä pelkäävä uskovainen saattaa tehdä mitä tahansa pelätessään Jumalan hylkäämäksi joutumista. Mutta. Jumalan oma Sana (uskovaisten kieltä, sori, tarkoitan Raamattua) vakuuttaa, että Jumala EI vaadi sokeaa kuuliaisuutta, sokeaa antautumista, vaan hän haluaa toimia vuorovaikutuksessa vastuullisen, itsenäisen ja vapaan ihmisen kanssa. Vääristynyt jumalakuva hylkäävästä jumalasta ei puolestaan mahdollista uskovan itsenäistymistä, vaan vaatii ihmistä luopumaan omasta elämästään ja uhraamaan sen Jumalalle EHDOITTA.

Omasta mielestäni äskeinen on todella radikaalia, koska itse omine vajavuuksineni herkästi ajattelen Jumalan vaativan miulta juuri tällaista orjan sokeutta. Mutta tämä johtuu omasta vajavaisuudestani ja taustoistani, ei siitä, millainen Jumala oikeasti on.*

Lopultakin, hylätyksi tulemisen kokemus aiheuttaa itsesääliä, katkeruutta ja vihaa.
Mutta: "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää." (Hepr.13: 5).

Anteeksiantaminen siivoaa kielteiset tunteet: varsinkin, kun pettymys Jumalaan on usein lähtöisin pettymisestä ihmisiin. Voi tuntua koomiselta, että Jumalalle pitäisi antaa anteeksi. Häntä ei oikeastaan voi syyttää mistään. Tai sitten kaikesta. Mutta sikäli kuin Jumalalle on vihainen, anteeksihan silloin pitää antaa. Muuten jää jäkitys päälle.

"Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54: 10).

" 'Herra on minut hylännyt, Jumalani on minut unohtanut!' - Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt."(Jes. 49: 14 - 16).

"Vaikka isä ja äiti minut hylkäisivät, Herra pitää minusta huolen." (Ps.27:10).


P.S. Tämän ja tulevien vääristynyt jumalakuva-tekstien pohjalla vaikuttaa Tapio Kyyhkysen tänä vuonna julkaistu loistava opus "Ahdistava armo". Eli ajatukset ovat sieltä hyvin pitkälti. Kannattaa lukea itse teos, se on tietysti parempi kuin nämä miun omilla pöpinöillä maustamat lainaukset.

P.P.S. Hylkäämisen pelosta ja rakkauden nälästä olenkin jo kirjoittanut aiemmin. TÄSSÄ ja TÄSSÄ. Vihasta puolestaan TÄSSÄ.

P.P.P.S. Langennut ihminen ei voi luottaa siihen, että hänen oma mielikuvansa Jumalasta vastaisi Jumalaa yksi yhteen. On liikaa omia mielipiteitä, pelkojen ja toiveiden projisoimista, syyllisyyden värittämää pelkoa, lapsuuden haavoja ja ties mitä traumoja. Lähtökohtaisesti Jumalasta voi saada tietoa hänen omasta ilmoituksestaan, Raamatusta. (En ala tässä vääntämään Raamatun totuudellisuudesta, se ei kuulu tähän teemaan. Toivon myös lukija-mussukoilta, että keskustelu Raamatun luotettavuudesta käydään jossain muualla.)

* Paavali puhuu Kristuksen orjuudesta (1.Kor. 7:20-23), mutta kyseessä on alkukielinen sanaleikki.

Vuosi äidin sydämessä


Tasan vuosi sitten sain tietää olevani raskaana. Voi iloa ja innostusta ja kaikkeen sekoittuvaa menettämisen pelkoa! Ja sitä yrjötystä, voi herttinen.

Mie oon niin onnellinen.

Mikähän siinäkin on, kun onneen sekoittuu aina pieni katkera pala surumielisyyttä ja pelkoa kaiken menettämisestä. Kun osaisi vain iloita hetkistä. Kaiken "ohikiitävyys" on vain niin kouriintuntuvaa. Kunpa osaisin tarttua hetkeen itseensä, enkä jäisi kaivamaan sormien väliin tarttuvia huolen haituvia. Kristukselle kiitos tästä elämästä.


Ihmistaimi, vajaat 4kk ikää.

Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. *


Palleroinen pullukka, pulleroinen pallukka...

Isäänsä on tullut: hymyä on vaikea kameralla pyydystää, vaikka sitä muuten riittääkin.


* Ps. 8: 5

torstai 12. huhtikuuta 2012

Ei ehdi kummempaa...

...mutta ehdin kuitenkin tänään bussiin. Valotaulussa liukui viikon miete, joka tavallisuudesta poiketen oli ihan hyvä. Pahus, kun en muista, kenen miete on kyseessä:

"Mieti, kuinka onnellinen olisit, jos menettäisit kaiken mitä sinulla on. Ja sitten saisit sen takaisin."



Onhan sitä kaikenlaista - lapsi, mies, terveys, koti, sukulaisia, ystäviä, rauhallinen kotimaa, ruokaa pöydässä, vaatteet päällä ja kaapissakin vielä... kiitollisuutta herättävä ajatuksenpoikanen. Joka tosin toimii vain, jos siitä ymmärtää olla syyllistymättä.

Semmosta tähän, kunpa olisi kaunis, rauhaisa hetki, että pääsisin rysäyttämään tänne tuhtia tavaraa pohdinnan muodossa. Kirjoitettuna on jo - paperilla.



sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Mahtavaa pääsiäistä!!!

Upeaa pääsiäistä kaikille lukijoille!


Tässä teksti pääsiäiseksi. ja oikein juhlavasti vanhan käännöksen (kirkkoraamattu 1933/38) mukaan.

"Myös kaksi muuta, kaksi pahantekijää, vietiin hänen kanssaan surmattaviksi. Ja kun saavuttiin paikalle, jota sanotaan Pääkallonpaikaksi, niin siellä he ristiinnaulitsivat hänet sekä pahantekijät, toisen oikealle ja toisen vasemmalle puolelle.

Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
Ja kansa seisoi ja katseli. Ja hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut; auttakoon itseänsä, jos hän on Jumalan Kristus, se valittu."

Myös sotamiehet pilkkasivat häntä, menivät hänen luoksensa ja tarjosivat hänelle hapanviiniä
ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi." Oli myös hänen päänsä päällä kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."

Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi häntä: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä." Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."

Ja oli jo noin kuudes hetki. Niin yli kaiken maan tuli pimeys, jota kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen, sillä aurinko oli pimentynyt. Ja temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi suurella äänellä ja sanoi: "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni." Ja sen sanottuaan hän antoi henkensä. Mutta kun sadanpäämies näki, mitä tapahtui, kunnioitti hän Jumalaa ja sanoi: "Totisesti, tämä oli vanhurskas mies."

Ja kun kaikki kansa, ne, jotka olivat kokoontuneet tätä katselemaan, näkivät, mitä tapahtui, löivät he rintoihinsa ja palasivat kukin kotiinsa. Mutta kaikki hänen tuttavansa seisoivat taampana, myöskin naiset, jotka olivat seuranneet häntä Galileasta, ja katselivat tätä.

Ja katso, oli neuvoston jäsen, nimeltä Joosef, hyvä ja hurskas mies, joka ei ollut suostunut heidän neuvoonsa ja tekoonsa. Tämä oli kotoisin juutalaisten kaupungista Arimatiasta, ja hän odotti Jumalan valtakuntaa. Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Ja otettuaan sen alas hän kääri sen liinavaatteeseen. Ja hän pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon ja johon ei oltu vielä ketään pantu. Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan.

Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'"

Niin he muistivat hänen sanansa. Ja he palasivat haudalta ja veivät sanan tästä kaikesta niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ja ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Maria Magdaleena ja Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut naiset heidän kanssansa. Mutta näiden puheet näyttivät heistä turhilta, eivätkä he uskoneet heitä.

Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle; ja kun hän kurkisti sisään, näki hän siellä ainoastaan käärinliinat. Ja hän meni pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut. Ja katso, kaksi heistä kulki sinä päivänä Emmaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen vakomitan päässä Jerusalemista. Ja he puhelivat keskenään kaikesta tästä, mikä oli tapahtunut. Ja heidän keskustellessaan ja tutkistellessaan tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssansa.

Mutta heidän silmänsä olivat pimitetyt, niin etteivät he tunteneet häntä. Ja hän sanoi heille: "Mistä te siinä kävellessänne puhutte keskenänne?" Niin he seisahtuivat murheellisina muodoltansa. Ja toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi ja sanoi hänelle: "Oletko sinä ainoa muukalainen Jerusalemissa, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut?" Hän sanoi heille: "Mitä?" Niin he sanoivat hänelle: "Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle, Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin. Ja onhan kaiken tämän lisäksi nyt jo kolmas päivä siitä, kuin nämä tapahtuivat. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmästyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistaan, ja tulivat ja sanoivat myös nähneensä enkelinäyn, ja enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat niin olevan, kuin naiset olivat sanoneet; mutta häntä he eivät nähneet."

Niin hän sanoi heille: "Oi, te ymmärtämättömät ja hitaat sydämeltä uskomaan kaikkea sitä, minkä profeetat ovat puhuneet! Eikö Kristuksen pitänyt tätä kärsimän ja sitten menemän kirkkauteensa?" Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. Ja kun he lähestyivät kylää, johon olivat menossa, niin hän oli aikovinaan kulkea edemmäksi. Mutta he vaativat häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä ilta joutuu ja päivä on jo laskemassa." Ja hän meni sisään ja jäi heidän luoksensa.

Ja tapahtui, kun hän oli aterialla heidän kanssaan, että hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat, ja he tunsivat hänet. Ja hän katosi heidän näkyvistään. Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

Ja he nousivat sillä hetkellä ja palasivat Jerusalemiin ja tapasivat ne yksitoista kokoontuneina ja ne, jotka olivat heidän kanssansa. Ja nämä sanoivat: "Herra on totisesti noussut ylös ja on ilmestynyt Simonille." Ja itse he kertoivat, mitä oli tapahtunut tiellä ja kuinka he olivat hänet tunteneet, kun hän mursi leivän.

Mutta heidän tätä puhuessaan Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Niin heidät valtasi säikähdys ja pelko, ja he luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: "Miksi olette hämmästyneet, ja miksi nousee sellaisia ajatuksia teidän sydämeenne? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä itse tässä olen. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te näette minulla olevan." Ja tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa.

Mutta kun he eivät vielä uskoneet, ilon tähden, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko teillä täällä jotakin syötävää?" Niin he antoivat hänelle palasen paistettua kalaa. Ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa." Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.

Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.

Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut; mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan voima korkeudesta." Sitten hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti, ja nosti kätensä ja siunasi heidät. Ja tapahtui, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa."



Luuk.23:22 - 24:53

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Lankalauantain aamusäädöt


Noniin, nyt on Satu-tädillä taas napsahtanut vaihde päälle... uskokaa, en suorittanut yhtään, vaan ihan vaan tein siitä onnesta käsin, että pikkuisäntä nukkui pitkät päikkärit :D Je kello on vasta 11.30 kun tätä kirjoitan. Ihanaa! Vauva antaa niin paljon mielekkyyttä elämään, nimittäin kaikki säätäminen, joka ennen tuntui turhalta, tuo nyt entistä suurempaa iloa.


Meillä kävi vieraita Turusta. Siellä ei kuulemma ole enää lunta. Tänä aamuna päätin tehdä jotakin, että Joensuuhunkin tulisi kevät nopeammin. Tein polun! Hakkaa päälle!

Istutin aitoelämänlankaa ja kääpiökrassia. Ja väkersin maitotölkeistä istutusruukut...ja kaivoin pihalta pressun alta lekasoraa ruukkujen pohjalle.

Tätä kassia tein eilen ja toissapäivänä. Lopulta ompelin sen käsin, koska kiukuspäissäni katkaisin ompelukoneesta kolme neulaa, eikä kaupat olleet enää auki. Naurakaa vain, tiedän että se on vähän sinne päin. En mie niistä kaavoista, tai harsimisesta, tai edes nuppineuloista. Olisi harmittanut heittää haaroista risat farkut pois, joten asialle piti tehdä jotakin.

No sain mie siivottuakin toissapäivänä. Taulu seinällä ei valitettavasti ole miun maalaama, vaan kuvataiteilija Anne Uusitalon käsialaa.

Ja tässä narsissi, jonka meinasin hylätä ovenpieleen ulos, mutta alkoi käydä sitä sääliksi ja päästin sisään. Ruukuissa hopeavillakkoa ja kesäleimua.

Semmoinen aamu! Nyt pikku tuholainen jo heräileekin, must go --->

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pulteri ja pitkäperjantai

Pohtimisen arvoista pitkäperjantaita kaikille blogin lukijoille. Tykkään teistä.

Lapsuudenkotini ei ollut uskovainen. Muistan, kun pitkäperjantaina 5 - 6-vuotiaana käppäilin kotimme keittiössä. Yhtä-äkkiä äiti totesi: - Nyt on pitkäperjantai, surun päivä. Tänään ei oikeastaan saisi nauraa. On musta päivä.

Ihmettelin, mutta lapsi kun olin, ajattelin että no olkoon sitten vain. Oli hassua, että päivä oli muka musta, vaikka aurinko paistoi keväisesti sisään. Myös hieman jännitti, osaisinko olla nauramatta. Saisinko hymyillä edes?

Nyt kun olen aikuinen ja itse pohtinut olemista ja elämistä, en voi yhtyä äiti-vainaani mielipiteeseen. Tuolloin hän oli samoja ikiä kuin minä nyt. Jeesus kuoli ristillä, mitä ennen häntä kidutettiin ja häpäistiin. Onhan se karskia ajatella, mikä meno siellä on ollut. Mutta että surun päivä?




Ja tässä otsikossa lupaamani Pulteri-sarjakuva:


- Inhoan sanaa "hyvä perjantai" (suom. pitkäperjantai).
- Miksi?
- Herrani ripustettiin puuhun sinä päivänä.
- Entä jos sinä päivänä puuhun olisikin pitänyt ripustaa sinut, ja hän olisi vapaaehtoisesti ottanut paikkasi. Miltä sinusta olisi tuntunut?
- Hyvältä.
- Hyvää päivänjatkoa.



Kristus kuoli, että minä saisin elää. Häntä rankaistiin minun pahuuteni vuoksi. Minun ei tarvitse mennä ristille kitumaan, koska Jumala itse teki sen jo... hän pelasti minut oman henkensä hinnalla. Minun herrani ja kuninkaani kruunu oli sinä päivänä muuta kuin kultaa ja kunniaa. Se oli lihaa repivää piikkipensasta ja vapaaehtoista häpeää muiden tekemien rikkeiden takia.


keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kortteja kaikenmoisia

Ystävät ja kylänmiehet! Tässä onnitteluja ja toivotuksia moneen menoon ja lähtöön. Ja mie en taaskaan ollut ajoissa tekemässä kellekään pääsiäiskortteja. Harmi...

Ensinnä tupaantuliaiskortti. Kaverit saivat omakotitaloprokkiksen valmiiksi ihan tähän lähelle. Heidän keittiönsä ikkunasta voi kytätä meidän työhuoneen ikkunaa. Tai päinvastoin ;)


Mummi, tai siis anoppini, on vielä nuori, vasta 50-vuotias. Meidän pikkuisäntä päätti mennä koriin leikkimään Moosesta asian kunniaksi.


Arkikortti arjen kunniaksi eräälle arjen enkelille, kotiäidille, jollaiseksi en itse kykenisi. Mutta hän kykenee. Eläköön, kotiäidit!


Onnea ajokortin salaa hankkineelle ystävälleni! Voi pahus, täytyykö miunkin nyt ruveta harkitsemaan autokouluun menemistä? Vai taitanko edelleen matkaa perinteisesti kamelilla? Brum brum! Ehkä vielä odotan, että eräs toinenkin ajokortiton ystäväni "ajaa edelleni".


Miettimisen arvoista pääsiäisen odotusta kaikille lukijoille <3 Pysykää linjoilla, kunnon pohdintaa pukkaa!

Pikkuisäntä pohtii oranssin syvintä olemusta.