maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesäinen metsä on runo


Räpsyjä
Repokalliolta
Risto
Rasan
runoilla
ryyditettynä.


Pehmeä sammal,
käpy,
        kiven kivi.


Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.


Kirvat torkkuvat
lehvistöissä.
Metsä on sydänten ääniä täynnä.



Linnunäänten joukossa
on yksi surullinen.
Kun sen erottaa, ei hetkeen kuule niitä muita.


Aamulla,
kun yöllä on satanut,
menemme metsään, järven rantaan,
ja poimimme muistiin
märän maan hajut.


Nukun puiden
kosteassa ruohossa,
puhun unia.


Antaisin sinulle kukan,
mutta niitä on täällä niin vähän,
vain oravalle marja ja ketulle leipä.


Puut liikkuvat
keväisessä metsässä,
kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä
kuin takeiksi harteilleen.


Olen tässä
suuren tähden alla.
Ja auringon availlessa
luukkujaan
ruoho lainehtii.

torstai 24. toukokuuta 2012

Pihahärvellystä!


Tämä blogi on hieman sekava, mutta onpahan tekijänsä näköinen.

Tässä päivityksessä tutkailemme pihajuttuja. Siinäpä intohimon aihetta kerrakseen. Olen puurtanut vuokrapihamme uuteen uskoon tässä viimekesävä ja tänä keväänä. Viime kesänä raskauspahoinvointi hidasti tahtia ja tänä keväänä "työaika" on vauvan nukkuessa. Voi, kun ehtisi piirtämäänkin ja saisi inspistä. Mutta kaikki ajallaan, nyt on PIHA-AIKA <3


Kukkasipuleita ei ole läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt. Surkuhupaisan tarinan kukkaispuleiden kohtalosta löydät TÄSTÄ.




Jos muistan, niin voisin laittaa valokuvan samasta paikasta myöhemmin kesällä! Se onkin hyvä ajatus, ellen sitten unohda...


Ja TIEDÄN, nurmikko pitäisi ajaa. Mutta kun se nyt vaan on tällaista höyrypieruilua tämä miun puutarhaura.

lauantai 19. toukokuuta 2012

ARVONNAN voittaja(t) :)

Suomi otti Venäjältä turpiin jääkiekossa (kuulemma). Mutta meillä vaan voitetaan! Arvonnan voitti...


































...KIRSTI! Onnea!

Ja päätin ottaa vielä kaksi lohdutuspalkintoa hatusta. Ne lähtevät seuraaville henkilöille:

IRMASTIINA ja MARITA. Onnentanssahdukset teillekin!

Laittakaahan, voittajat, yhteystietonne miulle sähköpostiin. Ja Kirsti saa myös valita, ottaako muotokuvan vain grafiikanvedoksen.

Sähköpostiosoitteeni on pikkukimalainen.satu (miukumauku) gmail.com

perjantai 18. toukokuuta 2012

Pieni, hymyilevä pallopää


Hyväntuulista viikonloppua! P.S. Muotokuva/grafiikanvedos-arvontaan ehtii osallistua huomiseen iltaan asti TÄSTÄ. 





 







keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Pohdintoja: vääristynyt jumalakuva 3/5

Aiemmin kirjoitetut osiot TÄSSÄ ja TÄSSÄ.

VÄÄRISTYNYT JUMALAKUVA 3/5
Kauas vetäytyvä Jumala

Alkupalaksi: SOVITUS VANHASTA KUNNON VIRRESTÄ "HERRA KÄDELLÄSI" , joka sopii teemaan kuin nenä päähän.


”Jumala on tuonpuoleinen hahmo, joka ei ole kiinnostunut elämästämme maan päällä.” Tällainen ajattelumalli on yleinen kristityissä maissa, kuten koti-Suomessamme. Jumala ei ikään kuin kuulu arkeemme, vaan hänet vedetään kaapista vain kulttuuriin kuuluvissa sosiaalisissa tilanteissa. Esimerkiksi häissä, tai vielä yleisemmin hautajaisissa, ristiäisissä ja niin edelleen.

Monet ihmiset hahmottavat Jumalan virheellisesti kauas vetäytyväksi. Tunnustan: mie myös! Nyt oireet tässä myös sinun tutkittavinasi. Kuulostaako tutulta?

Vaikka ihmisten kokemus Jumalasta on niin etäinen ja poissaoleva, on Jumala kuitenkin läsnä erilaisissa pyhissä toimituksissa (ristiäiset, hautajaiset...). Olkoon ne sitten kuinka kulttuurin sanelemia tilaisuuksia tahansa. Näissä tilanteissa ihmisen kokema Jumalan läsnäolo ja aito läheisyys voivat tuntua ahdistavilta. Ja miksipä ei tuntuisi? ”Jumala saa olla olemassa, kunhan ei tule MINUN tontilleni!” voi olla monen suomalaisenkin asenne. Tai siltä ainakin miusta vaikuttaa.

Ehkäpä ihmisen on helpompi käsitellä vaikeita elämään kuuluvia asioita siten, että ne "eivät tule iholle asti". Tällainen etäisyyden ottaminen voi tuntua ihmisestä turvalliselta. On helpompi katsella ja arvioida asioita sivustaseuraajan roolista, kuin astua itse tilanteeseen. Tämä pätee myös, mitä tulee ihmisen suhteessa Jumalaan. Hautajaisissa ja ristiäisissä puhuttavat hengelliset asiat on helppoa ja turvallista ajatella vain yhteisöllisinä ja hierarkkisina käsitteinä.

Tällainen asenne on varovaisuudessaan vähän huono. Ihminen ei anna itselleen tilaisuutta uuteen, koska pelkää liikaa vanhan menettämistä. Mitä Jumalan tuntemiseen tulee, siinä uudeksi tuleminen kuitenkin löisi vanhan laudalta 100 – 0. (Mutta kylmä uskonnollisuus on vain säälittävä varjo siitä, mitä oikea Kristuksen henkilökohtainen tunteminen on. Tähän pyrin itsekin, askel kerrallaan. Herra minua auttakoon, koska itse en voi. Ja on hän jo auttanutkin, en voi vetää itselleni tästä mitään meriittiä.)

Meidän ihmisparkojen tuntuu olevan hirveän vaikea tajuta, että on olemassa Jumala, joka oikeasti rakastaa jokaista YKSILÖÄ ja välittää hänestä SELLAISENAAN. Tällainen rakkaus menee yli hilseen.

Joku pitää Jumalaa tietoisesti etäällä itsestään. Tällainen ihminen on lukossa, mitä rakkauteen tulee. Jumalan armo ja rakkaus eivät ”avaudu” ihmisen kokemusmaailmassa. Tällöin taustalla voi olla lapsuuden haavat, esimerkiksi lapsuuskodin rakkaudettomuus tai yleinen tunnekylmyys.

Esimerkiksi: jos lapsena on pitänyt aina toteuttaa vanhempien toiveet, voi ihmisen omista suorituksista piittaamattoman Jumalan läsnäolo tuntua ”tyhjyyden tunteena”. Tämän olen tunnistavinani itsestäni. Tällaisen taustan omaavasta ihmisestä voivat kaikki muut uskonnot, kuin kristinusko, tuntua kiehtovammilta. Ne ikään kuin käyvät ihmisen luonnolliseen järkeen ja kokemukseen siitä, että rakkaus ja armo ovat ansaittavia asioita. Mutta vain ja ainoastaan kristinuskon radikaalius on siinä, että Jumala rakastaa ihmistä huolimatta hänen omasta yrittämisestään.

Tyhjyyden tunne voi olla seurausta myös siitä, jos on lapsena joutunut olemaan ”toisen minän jatkeena,” eli esimerkiksi perheessä, jossa vanhemmalla on ollut narsismia. Tällaisessa kodissa lapselle ei sallita omia tunteita, saati niiden ilmaisemista. Ihmisellä, jolla on tällainen tausta, saattaa olla puolustus- ja suojautumiskäyttäytymistä Jumalankin rakkautta ja läheisyyden tunnetta vastaan. Varsinkin, jos tunteet on lapsena nujerrettu voimakkaasti. Taustalla voi olla myös kokemus hylätyksi tulemisesta, joka myöhemminkin voi laukaista itsesuojelumekanismit. (Tällä tavalla ihminen ei suojaudu vain Jumalan rakkaudelta, vaan haavoittuneisuus todennäköisesti näkyy myös ihmissuhteissa.)

Lopuksi: todellisuudessa Jumalan kosketuksen ulkopuolella pysyttelevä ihminen tarvitsisi rajatonta Jumalan läheisyyden kokemusta. Miksi? Kyse on ennenkaikkea
1) pelastumisesta (joka antaa elämänsä Jeesukselle, pelastuu eli pääsee kuoltuaan taivaaseen) ja
2) ihmisen nykyisen elämän kyvystä nauttia siitä tasapainoisesti rakastavien ihmisten ympäröimänä.

Mahdollisuus uskoa elävään ja rakastavaan Jumalaan ratkaisee hänen syvimmän ongelmansa: hylätyksi tulemisen tunteen (linkki 1 ja 2).

Uskallatko sinä luottaa siihen, että Jumala haluaa tulla lähellesi? Itsekin tässä opettelen luottamista. On niin vaikea uskoa, että Jumala välittää minusta. Mutta onneksi usko ei ole tunneasia. Raamattu kertoo Jumalan rakkaudesta, JOPA MINUA KOHTAAN, ja siitä voin päivittäin varmistaa tosiasiat! On se vaan käsittämättömän hienoa: sen pohjalle kun rakentuu koko elämä, olemassaolemisen oikeus, sisäinen rauha.




Herra on kaikessa oikeamielinen, hän on uskollinen kaikissa teoissaan. Hän on lähellä sitä, joka huutaa häntä avuksi, sitä joka vilpittömästi kääntyy hänen puoleensa. (Ps. 145: 17 - 18.)

Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. (Ps. 34: 19.)

Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan. (Ps. 73:28.)

Niissä, jotka ovat minua lähellä, minun pyhyyteni tulee näkyviin, ja koko kansa saa oppia tuntemaan minun valtani ja voimani. (3.Moos. 10:3.)



P.S. Tämän ja tulevien vääristynyt jumalakuva-tekstien pohjalla vaikuttaa Tapio Kyyhkysen tänä vuonna julkaistu loistava opus "Ahdistava armo". Eli ajatukset ovat sieltä hyvin pitkälti. Kannattaa lukea itse teos, se on tietysti parempi kuin nämä miun omilla pöpinöillä maustamat lainaukset.

P.P.S. Siunausta loppuviikkoon, osallistupa arvontaan (ks. edellinen postaus, viim. 19.5.2012)!

maanantai 14. toukokuuta 2012

300. blogiteksti ja ARVONTA!

Päätin pistää pystyyn arvonnan 300. blogitekstin kunniaksi! 

Jos haluat osallistua arvontaan, laita joku kommentti tähän tekstiin. Leikin itse onnetarta ensi lauantaina, eli siihen mennessä mukaan vielä ehtii.

PALKINTONA arvonnassa on pilapiirros/muotokuva voittajasta TAI VAIHTOEHTOISESTI voittaja voi valita yllätyksellisen grafiikanvedoksen. Niin että...kannattaa osallistua, kun ei edes maksa mittään :) Kun olen kiskaissut voittajan nimen hatusta, kyselen perään yhteystietoja. Samalla kiinnostaa vähän tietää, kuinka moni tätä blogia oikeastaan lueskelee.

Ja tässä muuten vain kuvitusta 300. tekstin kunniaksi.


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Viikonlopun tuhinat ja tohinat

Tässä postauksessa pukkaa piirrosta, valokuvaa, kortteja ja muuta jännää (?).


Piti eilen ihan poseerata, kun on uusi (omasta mielestäni hieno) tukka, ja täydessä tällingissä häihin menossa. Alla hääparin muistamiset:


Kortti, joka valitettavasti tallentui kennolle liian keltaisena ja rakeisena. Mutta se oli oikeasti ihan hieno, ainakin itse olin siitä melkein ylpeä. Varsinkin, kun nuo Wendelinin kalenterista leikatut hahmot muistuttivat hääparia. Tosin morsmaikun tukan värin tein tusseilla uusiksi. Alla samasta parista muotokuva lahjaksi. Kollaasi-meiningillä osittain, piirros tusseilla ja mustekynillä.


Ja tänään olikin elämäni ensimmäinen äitienpäivä. Siitä piti saada valokuva muistoksi, ja toden totta, olen siinä juuri oma hömelö itseni. Toisin kuin ensimmäisen valokuvan huolellisesti valitussa positiossa. Tarkka lukija bongaa taustalla lipunkin "liehumasta" tangossa.
 
  

Anoppi onkin ainoa äiti, jota voin äitienpäivänä kortilla muistaa. Oma äiti kuoli 2009, puolitoista vuotta aiemmin kuoli mamma (samalla viikolla enon kanssa). Toinen mummo kuoli pari viikkoa häidemme jälkeen 2003. Eipä tullut haudoilla käytyä. No - jouluna sitten viimeistään taas.



Ja meidän pikku isäntä tässä esittelee kääntymistaitojaan. Kuvassa onkin jo aiemmin esittelemäni itse virkkaamistani nalleista koostuva mobile.


No tulipa todellakin sekalainen päivitys. Niin sitä tekevälle ja lenhottavalle monesti käy. Iloa viikkoosi, kesä on täällä pian!

torstai 10. toukokuuta 2012

Loistava väliaikapäivitys

Heippattirallanraa!


Mie se vaan lenhotan, vaikka kaikkea muuta yritän. 

Ohessa linkki blogin lukijoille siksi aikaa, että ehdin kasata itseni ja kamani kunnolla näppäimistön ääreen. Mutta siihen asti: vilkaiskaahan ihan ajan kanssa (taas vaihteeksi)  


 Itselläni niskakarvat nousivat pystyyn, vaikka olikin oman ukkokullan käsialaa. 


Kirjoitan tänne sitten lisää kaikenlaisia juttuja, jatkan myös liian pitkän tauon jälkeen vääristyneestä jumalakuvasta. Lisäksi on luvassa ulkonäkö-asioita.


 Iloista loppuviikkoa, miulla on tiedossa miehen ystävän häät ja eka, oma äitienpäivä!

torstai 3. toukokuuta 2012

Hyvän mielen haaste

Sain "kahden lapsen kotiäidiltä" tällaisen haasteen: Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).

1. Oma karvainen ukko. Vasta hetki sitten kyllä olin ihan ääriäni myöten ärsyyntynyt häneen, mutta miten älykäs, hauska ja luotettava hän onkaan :) Ja ruokkii minut, joka kuolisin nälkään jos hän ei täällä ruokahuoltoa pyörittäisi. (Ukon kylkiäisenä saatu anoppi on myös yksi iso aarre.)

2. Pikku puppunen <3 ihana pallopää maitohylje...miten iso onni vauva onkaan. En edes osannut varautua.

3. Kun vauva nukahtaa päiväunille, ja pääsen itse touhottamaan. Varsinkin, jos karvainen ukkokin on menossa  ja saa olla IHAN rauhassa vähän aikaa.

4. Kun vauva herää päiväunilta. Ja ukko tulee kotiin. Rauhassa oleminen on hauskaa vain vähän aikaa ;)

5. Oman pihamaan tonkiminen ja myllääminen, istuttaminen, pihasuunnitelmien tekeminen ja toteuttaminen.

6. Valo, varsinkin auringon...ja kaikki hienot heijastukset ja varjot ja värin muuttuminen eri taajuuksilla.

7. Onnistunut (oma) tekele: piirros, maalaus, valokuva...

8.  Lihavat kimalaiset pör pör pör, ja muutkin pienet, pulleat ja karvaiset asiat (esim. pomeranian-koirat)

9. KAHVI. Ihana kahvi! Ja ennen kaikkea se, mitä kahvihetki edustaa: olen tässä ja nyt, olen olemassa ja maltan olla aloillani, levätä kaikesta ja keskeyttää suorittamispakko vähäksi aikaa (tai pitkäksi, jos kahvihetki venähtää).

10. Ystävän muistaminen, eli kirjeen tai kortin saaminen. Mutta myös toisin päin! Kiva laittaa nätti kortti postiin silloin tällöin.


Eli tänään koin tähes täydellisen hetken, se kesti tosin vain 5min. : Vauva nukkui, mies oli asioilla, ulkona paistoi aurinko, ja sain juoda omalla terassilla KAHVIA hellehatu päässä ja katsella kimalaisia ja vasta auki perattuja kukkapenkkejä ja kasvimaata. Kyllä siinä sielu olisi kiittänyt Herraa, jos olisi ehtinyt niin lyhyessä ajassa :D





Ja haastan viisi bloggaajaa samaan syssyyn, koska se kuului ohjeistukseen: Pikku Silppu, anniewah 123, Jokke, HannaWaan ja HannaKonna :)

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Miltä nälkä tuntuu?



MILTÄ NÄLKÄ TUNTUU-LINKKI

Olisi kiva, jos auttaisimme yhdessä! Fida on erittäin luotettava, ja sen hallinnolliset kulut ovat pienet. LÄHDETÄÄN YHDESSÄ LAHJOITTAMAAN tai lipaskeräykseen. Oma rahatilanne muistuttaa nyt "lesken ropo"-kertomusta, mutta olen kyllä älyttömän rikas näihin ihmisiin verrattuna. Auttaisitko sinäkin :) ?