Sivut

maanantai 28. toukokuuta 2012

Kesäinen metsä on runo


Räpsyjä
Repokalliolta
Risto
Rasan
runoilla
ryyditettynä.


Pehmeä sammal,
käpy,
        kiven kivi.


Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.


Kirvat torkkuvat
lehvistöissä.
Metsä on sydänten ääniä täynnä.



Linnunäänten joukossa
on yksi surullinen.
Kun sen erottaa, ei hetkeen kuule niitä muita.


Aamulla,
kun yöllä on satanut,
menemme metsään, järven rantaan,
ja poimimme muistiin
märän maan hajut.


Nukun puiden
kosteassa ruohossa,
puhun unia.


Antaisin sinulle kukan,
mutta niitä on täällä niin vähän,
vain oravalle marja ja ketulle leipä.


Puut liikkuvat
keväisessä metsässä,
kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä
kuin takeiksi harteilleen.


Olen tässä
suuren tähden alla.
Ja auringon availlessa
luukkujaan
ruoho lainehtii.

11 kommenttia:

  1. Kivan seesteistä runon ja kuvan jatkumoa.. kunnes viimeinen kuva! :D Joku hullu atleetti varasti sun kameralaukun!!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihana postaus!
    JA upeita kuvia.

    VastaaPoista
  3. Taina: hullu atleetti :D heh!

    irmastiina: kiitos, kieltämättä itsellenikin tuli tästä hyvä mieli... Risto Rasan runokokoelma iski jalat alta männä viikolla.

    VastaaPoista
  4. Sain tänään postista ihanan kortin, jossa niin kaunista tekstiä! Kiitos Satu! Siunausta!

    VastaaPoista
  5. Ilo oli minun puolellani, ole hyvä vain :)

    VastaaPoista
  6. Oi mikä nautinto oli lukea nämä ja katsoa upeat kuvat!! Kiitos!

    VastaaPoista
  7. Hei, kiitos kommenteista -> pitääpä laittaa jatkossa enemmänkin tallaisia postauksia. Itsellenikin tuli huomattavasti parempi mieli tämän postauksen tekemisestä kuin yleensä :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos vierailustasi blogissani. Minun täytyy tulla tänne takaisin paremmalla ajalla katsomaan valokuviasi. Pidin ainakin näistä luontokuvista.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Kimmo, itsellesi! Kiva, jos tekeleeni silmääsi miellyttävät - siun kuvat ovat nimittäin ihan eri asteella paremmuudessa!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)