Sivut

torstai 7. kesäkuuta 2012

Heijastuksia runollisesti









Puron vesi on kylmää,
kuivaan kohmeiset sormeni housuihin.
Lähden kulkemaan puron vartta,
astun kaatuneiden runkojen yli:
saappaiden jäljistä nousee soinen löyhkä.
Tulen kohdalle, missä puron toisella puolella
kallionkielekkeellä kasvaa koivu,
marraskuussakin kirkkaan vihreä.
Minun on aina tehnyt mieli
kiivetä katsomaan sitä,
mutta nytkin silta on notkolla, kallellaan,
ja märistä lehdistä liukas.

- Risto Rasa




3 kommenttia:

  1. Elämä on täynnä kauniita heijastuksia, eikös! Kunhan seisahtaa ja näkee.

    VAloisa kesäajatus luoksesi!

    VastaaPoista
  2. Ihana kun laitat näitä Risto Rasan runoja tänne!
    Täällä niitä on hienoa lukea kuvien kanssa.
    Ei tule haettua hänen runokirjaansa kirjastosta. Näin yksittäin on parempi nauttia niistä. Kirjasta tulee luettua monta pötköön ja monen runon teho häviää.

    VastaaPoista
  3. Tinttarus: Näinpä, samoin siulle :)

    Kirsti: Miekin ahmaisin sen kerralla, päivityksien myötä olen malttanut vilkuilla uudemman kerran, tällä kertaa rauhallisempaan tahtiin.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)