lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tymäkkää opetusta


Uskovaisissa piireissä puhutaan "rukiisesta leivästä" silloin, kun joku antaa oikein tuhtia opetusta, mitä Jumalan tuntemiseen tulee. 

En voi olla jakamatta tämän päivän rautaisannosta kanssanne. Mukava on vaikka virkata tai askarrella samalla, kun pitää korvat höröllä kunnon saarnalle, tämä on nimittäin puhutussa muodossa.

LINKKI päivän "täysjyväleivän" äärelle.


































Kuvassa punainen iltayön taivas sateenkaarineen.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Retki Valamoon


Teimme eilen ihanan päiväretken Valamoon. Sääkin suosi. Saimme kaikki neljä - mie, vauva, Kirsi ja Salla - mukavan irtioton arjesta. Oikeastaan viideskin - ukkokulta - sai myös vapaapäivän (jonka hän loppujen lopuksi vietti taudissa sängyn pohjalla...eli ratkiriemukkaasta arjen irtiotosta ei voitane hänen kohdallaan puhua).

Kuvia tuli ihan hirveesti, mutta ehkä miun blogin lukijoiksi ei ole ryhtynyt kukaan kuvien vihaaja. Valokuvat napsi suurimmaksi osaksi Kirsi (punaraitapaita).

Ensiksi pysähdyimme Karvion kanavalle.



















Ja voi - vauva "vilkutti", ja jokainen veneessäolija vastasi käden heilutukseen. Varsinkin perässä seisova pikkupoika heilutti innoissaan.


















Tämä kuva on kyllä helmi, kiitos, Kirsi!
 















Lintulan luostarissa kävimme vain pyörähtämässä. Pässit matkamuistomyymälästä - ja pystyin kuin pystyinkin vastustamaan niitä! Hyvä mie!
















Godzilla ja tsasouna.
















Kuolamestari Lintulan ihanassa kahvilassa. Poika oli juttutuulella ja huuteli "HEI" koko ajan naapuripöytään (ja hurmasi kaikki). Kun nousimme lähteäksemme, huusi hän kovalla äänellä: "HEI HEI!" Siinä kohtaa petti pokka kaikilta.
















Nämä kaksi kuvaa otin ihan vain hyvän valon vuoksi (niin, eikö olekin ihana valo)! Ja oli tuo kuvauskohdekin kiva ;)
















Ja sitten siirryimmekin "pienellä punaisella salamalla" (Nissan Micra) Valamoon. Kantoreppu osoittautui oikein näpsäkäksi.
 
Valamon alue osoittautui yllättävä suureksi. Rakennuksia oli paljon, samoin kasvi- ja kukkamaita.






















Kannattaa käydä Valamon luostarin rannassa, se on tosi ihana. Siitä lähtee myös pieniä risteilyjä.






















Tästä alla olevasta kuvasta noheva lukija voisi keksiä mehevän tarinan tuonne kommenttiosioon ;)























Valamossa on hiljattain tulipalossa tuhoutunut rakennus, josta oli vain paljaat hirsiseinät pystyssä. Ikkuna-aukoissa pyrähteli pikkulintuja ilta-auringon värjäämin siivin. Korjauskustannuksia ei tee edes mieli ajatella.
















Mukavia betonista valettuja eläimiä löytyi Valamon sisäpihalta. Siellä oli myös leikkimökki ja puutarhakeinu. Puutarha ja suuri pihapiiri tekivät meihin vaikutuksen.






















Vinkiksi matkailijoille pitääkin mainita, että alueella voi majoittua nostalgisissa vierasmajoissa, suurissa vanhoissa puutaloissa, jotka kiertävät pihapiiriä. Tyttöjen takana näkyy niistä toista.
















En voinut vastustaa kiusausta luostarin hartaasta (?) tunnelmasta huolimatta. Loistava valo ja maitokärryt olivat liian herkullinen yhdistelmä.
















Valamon kahvilassa joimme vielä iltakahvit ja söimme herkut ennen kotimatkaa.
















Luostarialueelle ei ole ohjeistuksen mukaan suotavaa mennä hellevaatteissa, tarkoittanee shortseja ja toppeja. Miun kuteet olivat vähän siinä ja siinä. Onneksi oli huivi mukana, ettei ihan retostamiseksi mennyt.
















 Pitää vielä laittaa tähän kuva alueen johtotähdestä.






















Ja tästä alkoi kotimatka. Vauva jo väsähti, mutta pysyi kiltisti (kuten oli ollut koko reissun). Ajomatkalla lauloimme ja rallatimme kaikki kolme aikuista, poika lähinnä nauroi ja kirkui innoissaan. Kaksiääninen laulu jo melkein sujuu!






















Palasimme Joensuuhun iltasella, ja ukkokultakin oli jo päässyt elävien kirjoihin sängyn pohjalta. Poika oli innoissaan, kun näki isin monen tunnin reissun päätteeksi.



Sen pituinen se - kiitos Jeesus tästä päivästä, se oli MUKAVA. Ehkä kesän paras?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Runo sateiseen viikkoon



































Sade taukoaa katolla,
mutta mitä te oikein puhutte,
että älä kuule luulekaan että se lopetti,
että ehei!
se vain istu piipun viereen
kenkiänsä sitomaan.

                                  - Risto Rasa

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Helpotus tippa linssissä


Tässä tekstikatkelma, joka vapautti allekirjoittaanelta helpotuksen huokaisun ja kyynelkin taisi vierähtää. Se kannattaa lukea ihan alusta ihan loppuun asti. Alkuperäinen testi löytyy Olavi Peltolan kotisivuilta, TÄSTÄ (välilehti 10).


"Laulaminen on hyvin tärkeää. Laulun kautta rukoillaan ja ylistetään Jumalaa. Laulu- ja ylistyshetkissä kuulija ikäänkuin tuntee oppivansa lentä­mään. Laulun kautta keskitytään siihen, että kuulijat yhdistetään sillä hetkellä Jumalaan. 

 

Mutta jälkeenpäin kotona huomaa, ettei mikään olekaan muuttunut. Samat ongelmat itsesi ja ympäristösi kanssa ovat olemassa. Musiikin ja laulun kautta syntyi vain tietty tunnelma. 



Musiikki on jatkuvasti itseään toistavaa ja saatetaan laulaa esim. latinaksi, jota kukaan ei ymmärrä. Laulu saa tunnelman nousemaan kattoon. Kasvot kohotettuina, autuas hymy kasvoilla ihmiset antautuvat laulun ja musiikin vietäväksi. Joskus voi tapahtua vaikkapa niin, että soitinyhtyeen viulu irrottautuu muusta musiikista ja ihmiset alkavat laulaa kielillä. Lopulta voi tulla tulee hiljainen loppu musiikille. Viulu lopettaa vaivihkaa soittonsa ja väkevä tunnelma valtaa läsnäolijat: Jumala on läsnä. 













Tällä tavoin kuulija sulkee ympäristön pois. Näin päästään kuuntelemaan sisäisiä ääniä, kuvia ajatuksia tai mitä tahansa, mitä ihmisen sisästä tuleekaan. Näin alennetaan sitä kynnystä, mikä ihmisellä on yliluonnollisten ilmiöiden vastaanottamiseen. 

 

Musiikin tarkoitus on vain herättää tunnelma kuulijoissa ja irroittaa arkielämästä, antaa hänen vajota itseensä ja mietiskelyyn ja tietyn­laiseen tunnetilaan. Tällä tavalla ihminen avaa itsensä yliluonnollisille ilmestyksil­le. Kaiken tarkoitus on vetää kuulijat pois ajattelun alueelta yliluon­nol­liseen ja saada hänet vajoamaan lopulta itseensä, jonka hän tulkitsee vajoamiseksi Jumalaan.


Minulle taas Kristuksen seuraaminen on jatkuvaa tuskaa ja kamppailua. Usein on pimeitä aikoja ja syynä siihen on pysyvä kelvottomuuteni. Paratiisillisen tilan olemme kadottaneet. Se ilo ja valoisuus, jota saan myös kokea, on nimenomaan Jeesuksen sovituskuoleman ihmettelyä. Minunko tähteni hän tuossa kärsii? Onko hän todella minun sijaiseni? Hänkö on puolestani joka päivä täyttänyt Jumalan pyhän tahdon? Uskallan ja saan vastata siihen myöntävästi ja siinä minulle on jatkuvaa ihmettelemistä. 



Kuulun monen mielestä väärään "lohdutetun syntikurjuuden" luterilaisuuteen! En ole elämässäni päässyt sen pitemmälle kuin syntikurjuuteen ja suhteeni Herraan Jeesukseen määräytyy täysin tältä pohjalta. 


Siksi Jeesus on minulle nimenomaan syntisen Vapahtaja, jonka armah­ta­vaa päästönsanaa tarvitsen joka hetki. Olen vakuuttunut siitä, ettei minun syntisyy­teni täällä alhaalla koskaan korjaannu. Syntinen olen ja syntisenä pysyn. Siksi tärkein rukoukseni ja jatkuva huokaukseni on: Herra armahda. 




















Mutta synneistäni huolimatta luotan Herran Jeesuksen sovituskuolemaan. Toki uskonelämäni uudistuu - toivon mukaan jatkuvasti. Mutta se ei vaikuta fyysis-psyykkisen minuuteni muuttumiseen joksikin todettavissa olevaksi paremmaksi persoonallisuudeksi. 




















Uudistumiseni on sitä, että Vapahtajani armo ja rakkaus tulee entistä todellisemmaksi syntisyyteni keskellä. En voi olla ihmettelemästä sen suuruutta. En, vaikka koen kaikessa epäonnistuneeni ja olen vain häpeäksi hänen valtakunnalleen. Hän jaksaa sietää minuakin. Onneksi minun ei tarvitse ylistää häntä. Saan vain itkeä tihuuttaa ja sanoa tuon vaikean sanan: KIITOS!"

- Olavi Peltola

Kukat ja kuvat olen ottanut miun pihasta.




torstai 12. heinäkuuta 2012

Kysymyshaaste

Sain Katjamarialta kysymyshaasteen. Kiltisti siis vastailen :)

1. Mitä piirrettä arvostat itsessäsi?
 
Tämä on tosi vaikea kysymys ihmiselle, joka on perisuomalaiseen tapaan totutettu ajatukseen, että itseään ei saa kehua. Mutta eihän ole itsensä kehumista tunnustaa tosiasiat? Tosiasioita ei vain ole vain vaikea tunnustaa, vaan myös tunnistaa. Joka tapauksessa oma vajavaisuuteni tulee ilmi parhaissakin puolissani: jos nyt tähän laitan jonkin kivan jutun, niin en voi sulkea silmiäni sen varjopuolilta. Äh. Vastaan nyt vaikka, että empaattisuus. Mutta ei sekään aina toimi, ja usein se toimii väärällä tavalla (otan liikaa henk.koht. pulttia muiden ongelmista, joihin en kuitenkaan voi vaikuttaa asiaa märehtimällä).
 
2. Mitä piirrettä et niinkään arvosta itsessäsi?
 
Itsehillinnän puutetta riidellessä (ja herkkujen äärellä). Miten monesti tiedänkään, mikä olisi oikein, ja silti teen just toisin. Yleensä varsinkin riitatilanteissa oman rakkaan kanssa  tulee lyötyä henkisesti vyön alle. Edelleen... vaikka onneksi olen oppimassa pienin askelin tästä rumasta, alhaisesta tavasta pois.
 
3. Mihin matkustaisit viikoksi, jos saisit ilmaiset lentoliput + hotellin minne vain ja 3 tuntia aikaa valmistautua lähtöön.
 
Kroatia olisi hauska. Ja Rooma. Ja Barcelona... ja... voi voi, olen juuri lukenut sellaisen läjän matkalehtiä, että tämä on erittäin vaarallinen kysymys. Eiku nyt tiedän! Kuolleelle merelle!
 
4. Mitä haluaisit tehdä työksesi, jos ei tarvitsisi ajatella rahaa? 
 
Taidejuttuja, ehkä... tai sitten opettaisin kuitenkin jotakuta jossakin.
 
5. Jos olisit raskaana ja ilmenisi, että lapsestasi tulee kehitysvammainen, tekisitkö abortin?
 
En voisi ottaa sitä taakkaa, että päättäisin toisen ihmisen elämästä ja kuolemasta. Mutta koska tällaista tilannetta ei ole ollut, en voi "kukkoilla tunkiolla". Vain kärsimys opettaa oikeanlaista nöyryyttä ja oman kyvyttömyyden tunnistamista. Mutta todennäköisesti en tekisi, koska minulla ei ole oikeutta riistää henkeä keneltäkään.
 
6. Kaunein/viehättävin kukka?
 
Akileija, posliinirikko ja oikeastaan kaikki neilikat.
 
7. Muuttaisitko mieluummin suurkaupungin keskeisimpään keskustaan kerrostaloasuntoon vai 50km päähän lähimmästä kaupungista maalaisasuntoon järven rannalla?
 
Alistuisin ajamaan ajokortin ja ryhtyisin heinähatuksi.
 
8. Mihin säästät rahaa?
 
Olisipa aika pommi, jos vastaisin silikoneihin. He he. Halpaa huumoria (sitä miulla riittää). Olen aika huono säästämään. Yleisesti ottaen pahan päivän varalle.
 
9. Mikä on suurin paheesi?
 
Herkuttelu ja kahvi.
 
10. Millaisesta sisustuksesta haaveilet tällä hetkellä?
 
Yhtenäisestä. Nyt meillä vallitsee "rumakin taulu kelpaa, kunhan se peittää seinän"- meininki.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Akvarelli / kollaasi


Tein akvarellin, ja totesin, että ei ole miun juttu se tekniikka. Väkersin työtä sitten kollaasin suuntaan, ja tuli jotenkin helpompi olo ;)


tiistai 10. heinäkuuta 2012

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Vauvan kesäneule


Ystäväni neuloi tämän hurmaavan liivin meidän puolivuotiaalle. Alkuperäisen kuvan näet TÄSTÄ. Laitan tämän siksi omaan blogiini, että liivin kuviointi on itse suunnittelemani. On se hyvä, että on näppäränäppisiä ihmisiä toteuttamaan rähmänäppien visiot.