tiistai 30. lokakuuta 2012

Nopeita päätöksiä


Eilen tajusin, että muutamme kuukauden päästä. Isäntä kiikutti vuokran irtisanomispaperin tänään toimistolle. Asia tulee yllätyksenä myös meille - kuulimme juuri sopivasta asunnosta kaksi vuorokautta sitten. Päätös tehtiin äkkiseltään, ja isäntä kävi vauvan kanssa katsomassa paikan. Itsehän jurnutin töissä. 

Huomenna olen myös töissä, kun isäntä kirjoittaa koko perheen puolesta vuokrasopparin alle. Aion juhlia omalta osaltani syömällä lounaan ravintolassa (pari vapaatuntia ennen koko illan kestäviä palaverisulkeisia). Ajattelin myös huomenna nimittää luokkani poikia päästäisiksi. He itse väittivät tänään, että päästäinen on pojan synonyymi. Saakoot, mitä tilaavat! Hähä!

Tässä tällainen kuva edellisistä palaverisulkeisista. Koulullamme oli vieraana ihmisiä romanivaltuuskunnasta Helsingistä.


































Toisin kuin entisaikojen vaeltavat romanit, me emme muuta kovin usein. Ja se on hyvä niin. Olemme ihmisiä, jotka kiintyvät kotipaikkaansa, ja tuntevat esim. koko kotikaupunkinsa kävelyreitit ja polut. Kaupunkia emme tietenkään vaihda. Pois se meistä! Palaamme vain erään tutun polun varteen toiseen kaupunginosaan. Kuitenkin miun pitää tehdä hieman surutyötä, nimittäin tämä kaikki tuli niin äkkiä. 

Toisin kuin yleensä tähän aikaan, toivon maan sulavan edes viikoksi! Minun on saatava taimeni siirrettyä uuteen kotiin! Itse istutetut harjaneilikat ja kaikki! Ja keltalehtinen jasmike! Tulevana keväänä ihana kasvimaani yllättänee iloisesti vanhan kotimme uuden asukkaan. Huokaus...

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lokakuun kauniita puolia 2


En malttanut lopettaa aiheen käsittelyä edelliseen postaukseen :) Otin kameraa töihinkin mukaan, niin pääsin hyville apajille. Työkaverit luulivat miun kiiruhtavan tupakalle, kun karkasin juuri ennen palaveria selityksenäni, että pitää äkkiä käydä ulkona! Mutta oikea syy oli tietenkin se, että valo tuli parhaasta mahdollisesta kulmasta lukujärjestykseeni nähden. Nolotti kertoa oikea syy poistumiseen palaverista myöhästyessäni. Mitäs kysyivät! 

Tässä näitä nyt kuitenkin tarjolla teillekin. Levollista viikonloppua!













sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Lokakuun kauniita puolia


Jos vääntää luontaisen asenteensa optimaaliin asentoon, niin JOPA lokakuusta voi löytää jotakin kaunista.

Esiin erehtyvä auringonpoikanen, jonka ohikiitävä valonripe tuottaa moninkertaisen onnentunteen.




Kymmenen kuukauden ikään ehtinyt pikkumies.













Kalpea sää, joka odottaa lunta, tuoksuu nollakelille.







Iloa alkavaan viikkoon!

perjantai 19. lokakuuta 2012

Pohdintoja: Oikealle vai vasemmalle?



Enpä tiedä, ketä äänestäisin. Monta hyvää ehdokasta on. Kristittynä kannatan sitä, että mieluummin ne maksavat hitusen enemmän veroja, ketkä voivat, että vähäosaiset saisivat tarvitsemansa huolenpidon. Eikä haittaisi, vaikka itsekin joutuisin availemaan kukkaroni nyörejä vähän nykyistä enemmän. Mutta kuka olisi niin viisas, että osaisi kohdentaa veroina maksamani roposet oikeudenmukaisesti? 

Uusimmassa Ristin Voitto-lehdessä (42/2012) oli etusivulla haastattelu Juha Ahviosta, kristitystä miehestä, johon suhtaudutaan aika ristiriitaisesti muiden uskovien keskuudessa. Enkä ihmettele. Hänen mukaansa Suomen tulisi ottaa mallia oikeistokonservatiivisesta, markkinajohtoisesta mallista Jenkkilän tyyliin. Hurja ajatus kristityltä! 

Jenkkilässä tunnetusti on slummeja, ja esimerkiksi yhden lapsen päivähoitomaksuihin kuluu puolet sairaanhoitajan palkasta. Lääkäriin on turha haaveilla pääsevänsä, jos ei pulita satoja euroja kuussa vakuutuksia. Miksi meidän pitäisi tehdä niinkuin amerikkalaiset? Siellä nimenomaan kristillisiä näkökantoja edustavat poliittikot katsovat karsaasti Pohjoismaiden "vasemmistolaista/kommunistista" meininkiä, jossa yhteiskunta huolehtii verovaroin vähäosaisista. [(Voi että, kun olisin ottanut aikoinaan linkin tästä väitteestä talteen. Nyt teidän on vain luotettava siihen, että en johda teitä tietoisesti harhaan.)] Ja niinpä Amerikassa köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat. Amerikkalaista unelmaa?

Kuva: PikkuSillpu

Toisaalta Ahvion argumenteille ei jäänyt lehdessä paljoa tilaa toimituksellisista syistä. Olisi kiinnostavaa kuulla tarkeampia perusteluja sille, miksi meidän kristittyinä pitäisi lähteä Jenkkilän meininkiiin mukaan. 

Yksi Ahvion pointeista oli, että nyt ihmiset jättävät lähimpänsä  valtion niskoille, eivätkä halua itse kantaa vastuuta apua tarvitsevista omaisistaan. Valtiosta on tullut suomalaisille jumala, jolta odotetaan kaikkien tarpeiden täyttämistä. Puhutaan vain oikeuksista, eikä kukaan halua luopua jo saavuttamistaan eduista. Itselleni tuli mieleen entisen narkomaanin toteamus: suomalaiset eivät tarvitsee jumalaa, koska meillä on sossu. Tärkeä on myös kolikon kääntöpuoli: koko systeemi pyörii nyt pitkälti velkarahalla. Taloudellisesti homma ei ole kestävä, vaan valtion velka jaa lastemme maksettavaksi.

Ahvio myös sanoo, että markkinavetoinen yhteiskunta tarvitsisi toimiakseen vahvat yhteisölliset rakenteet ja kristillis- eettiset sitoumukset. Köyhistä pitäisi hänenkin mukaansa huolehtia. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaisi, jäi minulle avoimeksi.


Lisäksi aloin pohtia Ahvion kantaa yhteisöllisyyden näkökulmasta. Minusta on jo pitkään tuntunut siltä, että me suomalaiset olemme eristäytyneet omiksi saarekkeiksimme jopa omiin perheenjäseniimme nähden. Itse en ole sen parempi! Jos joku suomalainen vielä nykyään ottaa isoäidin nurkkiinsa vanhenemaan, niin sitä pidetään poikkeuksellisena. Itse nostan hattua korkealle. Pystyisinkö minä siihen? Jos valtio ei enää kustantaisikaan vanhuksille hoitoa samaan tapaan kuin nykyisin, paranisiko yhteisöllisyys? Tulisimmeko lähemmäs toisiamme ja Jumalaa? Ahvion utopiassa juuri tämä olisi lopputulos.


Kuva: pikkuSilppu

Mitä pitäisi tapahtua, että me alkaisimme pitää toisistamme huolta? Ja jos oppisimmekin, kuinka pitkään siihen kuluisi aikaa - kuinka monta väliinputoajaa sille aikavälille mahtuisikaan?

Ja edelleen mietin, ketä äänestäisin. Enää en voi 200% varmuudella äänestää kumpaakan  niistä puolueista, joita kohtaan yleensä tunnen sympatioita.


Herra antakoon viisautta niin äänestäjille kuin päättäjillekin.

P.S. Kuvat Kuopion kaupunginmuseosta

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Tiedotusta vainen


Lisäsin blogin yläpalkkiin uuden sivun: "luettua". Siellä on viimeaikaisia lukemisiani ja kirjavinkkejä. Päivitän sivua jatkossa aina kun aihetta ilmenee. Siitä ei ilmeisestikään tule viestiä blogin lukijoiden lukulistoille. Eli kannattaa aina käydä kurkistamassa, onko uutta matskua ilmestynyt.

Eipä muuta, tämä menis nyt silmälleen l. nukkumaan.

Yhtä sun toisenlaista tekelettä


Neulominen on taas päässyt käyntiin syyshyhmän myötä. Olen ostanut uusia, muhkean värisiä lankojakin. Aijai, ihan ikeniä pistelee, kun ajattelkin! Njam! Tuskin maltan odottaa seuraavan työn aloittamista.



Kortteja olen rupeltanut ison kasan, mutta tähän otin esitelläkseni vain jokusen, mahdollisimman erilaisen, yksilön.



Semmosia tällä kertaa! Nyt syyslomaa jatkamaan, ah. Iloa viikkoosi!

torstai 11. lokakuuta 2012

Tulenpalavia kuulumisia ja korimies


Terve taasen!

Töissä on ollut haipakkaa ja kotona olen pyörittänyt itseäni niin vinhasti, että en ole ehtinyt päivityshommiin. Kiitos palautteesta edelliseen postaukseen! Helpottava gallup-tulos!

Kuluneella viikolla olen ollut järkyttynyt kaupunkimme sunnuntaisesta makasiinipalosta. Makasiinissa oli 20-vuotisjuhlavuottaan viettävä antiikkiliike, joka paloi maan tasalle. Tuhopoltto. Omistajan oma talo tuhopoltettiin vasta viisi vuotta sitten. Sääliksi käy. Luojan kiitos, ihmisuhreilta vältyttiin, vaikka omakotitalon palossa se olikin täpärällä. Talossa oli useita huoneistoja, joista yhden vuokralainen päätti polttaa itsensä hengiltä ja muut mukanaan. Ihmeen kaupalla ihmiset ja osa talosta saatiin pelastettua. Mutta makasiinista oli maanantai-aamuna töihin mennessäni jäljellä vain mustunutta, käpristynyttä kattopeltiä ja kaksi maasta törröttävää tiiliseinää.

Tiistaina olimme menossa kirjastoon vauvan kanssa. Näin paloauton tulevan meidän suuntaamme ja pysähdyin osoittaakseni vauvalle ohi pyyhältäväää piipaa-autoa. Mutta eipä vaineskaan - se pysähtyi meidän viereemme, ja autosta ryntäsi palomies kypärineen ohitsemme kirjaston pääovesta. Sielläkin paloi! Savun haju tuli ulos asti. Lisää paloautoja ajoi ympärillämme. Ihmettelen edelleen sitä, kuinka ihmiset vain hörppivät kahviaan kirjaston kahvilassa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Ulos kirjastosta tuli vain kourallinen ihmisiä. Yksi nainen kertoi minulle, että oli vastikään ollut Sokoksella, jossa oli myös sytytetty tulipalo ja koko tavaratalo oli jouduttu tyhjentämään asiakkaista.

Eilen tuhopolttaja saatiin kiinni. Sama nainen (23-vuotias!) oli asialla kaikissa kolmessa tapauksessa. Joista yhtä "saimme" olla paikanpäällä seuraamassa.

Keskiviikkona työpaikalla oli palokunta paikalla - sammutusharjoitus, johon kaikki 7-luokkalaiset osallistuivat. Minäkin opena sain sammuttaa tulen sekä vesisammuttimella että sammutuspeitteellä.

Nyt on niin paljon tullut tulta ja tappuraa joka tuutista, että fiksuna tyttönä menin ja ostin äsken ikioman sammutuspeitteen! Nyt jopa osaan käyttää sitä, kun sain harjoitella oppilaiden "kannustaessa" taustalla.


Ja sitten loppukevennykseksi muutama kuva täysin aiheen vierestä: