Sivut

lauantai 29. joulukuuta 2012

Taideripaus ummehtuneeseen meininkiin


Blogin meininki tuntuu toisinaan ummehtuneelta, niinpä tuuletan sitä nyt tällaisella kollaasilla. Tietoisesti pyrin antamaan itselleni tunnustuksen: se on riittävän hyvä. Koko A2, eli aikas iso.

On vaikea antaa hyväksyntää omille taidejutuilleen. Olen löytänyt hyvän, terapeuttisen (!) avun askertelusta. Askarteluun ei liity suorituspaineita, joten voin huijata siten vaativaa yliminääni :) Ehkäpä jonakin päivänä saan siitä niin hyvän niskalenkkiotteen, että pääsen jopa piirtämään. Tai jopa...hui...maalaamaan! Sitä odotellessa näkerrän saksien ja kivojen papereiden kanssa.
















Perfektionistin on vaikeaa antaa itselleen tunnustusta, mutta aiheellisen tunnustuksen antaminen itselleen on kuulemma yksi keino päästä irti suorittamisen oravanpyörästä.  

Tämä hieno ajatus on Karyl McBriden kirjasta "Enkö koskaan ole tarpeeksi hyvä? Kuinka tytär voi toipua narsistisesta äidistä." Nemo 2008

5 kommenttia:

  1. Taas sulla on hyvä aihe (niin kuin aikaisemmin esim. ne ylistysjutut).
    Olen kokenut paljon suorituspaineita eri asioissa. Nyt eläkemuorinakin vielä ne vaan painaa minua, hah! Ja vielä askartelussa...
    Lapsena piirtelin mielelläni. Silloin piti säästää paperia ja värejä, jotka eivät saaneet myöskään katketa tms. Yhtenä harrastuksenani minulla oli silloin unelmointi. Kuvittelin, että minulla olisi kokonainen huone täynnä värikyniä ja lehtiöitä. Voisi käyttää niitä huoletta.
    Ei mulla varmaan olisi riittänyt lahjoja maalauksen harrastamiseen. Vielä työelämässä ollessani rupesin sitten väsäämään pieniä juttuja - turhuutta ajattelin - ja järkeilin että nää on kirjanmerkkejä. Leikkelin kuvia ja kiinnitin ne pahviin. Oli kova halu saada jotain tosi kaunista.
    Hieno hetki oli, kun oivalsin myöhemmin, että askartelu on oikea harrastus! Hankin materiaaleja ja välineitäkin. Siinä tuli pahin kohta. En uskaltanutkaan käyttää niitä jos tulos menee pilalle ja materiaalit hukkaan!! Se oli rasittavaa.
    Nyt muutaman vuoden päästä olen päässyt pahimmasta. Saan tehtyä kortteja. Välillä hitaasti kuvia käännellen ja taustoja vaihdellen. Allekirjoitan vahvasti, että askartelu on terapiaa!
    Sinun työsi on tosi TOSI UPEA!!
    On hienoa kun kaikki on tehty käsin ja itse.
    Niin minäkin teen mieluiten. Käytän kyllä kuvia (netistä tulostettuja free kuvia) ja ne ovatkin minulle tärkeitä. Kuvan ympärille teen mieluiseni ympäristön ja koristelun. Onko tekopyhyyttä kun korostan itselleni, että en käytä esim. ääriviivatarroja.
    Anteeksi kun puhuin itsestäni näin paljon, mutta aihe innosti. Etsin tuota kirjaa kirjastosta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta kommentista!

    Ihanaa, kun johonkuhun joskus sattuu miun höpinät "kolahtamaan". Tiedän tuon tunteen materiaalien säilyttämisestä, vaikka lapsena sainkin paperia yms käytttää ihan normaalisti. Parhaita välineitä en toki saanut, vaikka äidilläni oli niitä (hän oli eläessään kuvittaja).

    Taidekoulussa ja opiskelijan minibudjetilla jokainen kalliimpi arkki raastoi kukkaronpohjaa. Ei oikein kehdannut epäonnistua, ja aloittaminen tuntui vaikealta. Halvemmalle materiaalille saattoi syntyä vaikka mitä, mutta sitä en osannut arvostaa juuri materiaalin halpuuden takia! Voi älytöntä... niin kovasti mielessä pyöri teoksen säilyminen vuosikymmenten päähän happovapailla kartongeilla ja ties millä. Ja syntymättähän moni juttu siinä paineessa jäi.

    Nyt miulla on kirjaimellisesti kylmiö täynnä mitä parhaimpia akvarelli- ym. papereita ja maalauspohjia, värejä kauheasti, mutta en uskalla ottaa niitä esiin. Välillä vain kurkkaan kaihoisasti ovesta, ja jos oikein rohkaistun, laitan vielä valotkin päälle ;) Paperipinoihin uskalsin koskea vain, kun piti tehdä muutto! Ja jäälyhtyihin uskalsin tursottaa akryyliväriä, mutta maalauspaletille en?!

    Ja kyllä askartelija saa käyttää ääriviivatarroja :D Onhan tässäkin kollaasissa valmiita tekstuureja aikakauslehdistä ja askarteluliikkeen kuvakartongeista. Mutta yhdistelmät ja idea on omat ja se on tärkeintä! Eiväthän esim. kaikki taiteilijat ole kummoisia piirtäjiäkään, mutta ideathan ne on, mitkä merkkaa, jos ne suurinpiirtein saa esiin väännettyä.

    Tsemppiä askarteluun ja kiitos rohkaisusta! Toivottavsti löydät kirjan, olen tahkoamassa itsekin läpi sitä jo toista kertaa...kotoa saatu palaute ja vaatimukset (varsinkin keskenään ristiriidassa olevat) voivat tehdä tosi ikävää jälkeä. Voivat johtaa perfektionismiin tai luovuttaja-asenteeseen. Ovat kai aika läheistä sukua toisilleen, vaikka ei ensinäkemältä uskoisi.

    VastaaPoista
  3. Kiitos hyvästä vastauksestasi!
    Sieltä kotoahan nämä älyttömät itsevaatimukset ja rusentavat kritiikit itselle tulevat.
    Varmasti nujerrat nuo täydellisyyden vaatimuksesi ja pääset luomisen iloon. Fiksusti keksit kollaasityöt jne. tähän tilanteeseen. Siinähän juuri teet taideteoksia!
    Idolini askartelussa, tosi taitava ja idearikas ihminen, neuvoi minua näissä estoissani, että yritä tehdä oikein ruma kortti. Kun aloin sitä suunnittelemaan, hyvän kortin tekemisen yrittäminen pääsi alkuun.
    Uusien ja uusien korttien tekeminen on käsittääkseni ollut minulle hyväksi. Minun on tarvinnut niellä se, että kaikista parhaimmistakin aineksista tehdyt kortit olivat kaikki tönkköjä ja valjujakin. Ei se oikein rohkaissut. Aina uutta korttia tehdessäni mielessäni oli minkälainen siitä nyt tulee - eikä siitä tullutkaan. Tätä ilmiötä on vieläkin mutta yhä useammin tulee itseä tyydyttäviäkin.
    Olet korkeasti koulutettuja lukenut paljon. Oletko tutustunut Pro gradu tutkielmaan Itsesensuuri ja flowtila vastavoimina, Sari Olli Jyväskylän yliopisto. Tarttee myöntää, että en ole saanut sitä luettua mutta tarkoitus on! Käsittääkseni se löytyy osoitteessa jyo.fi. Kyse on kirjoittamisesta.

    VastaaPoista
  4. Toinen hyvä askerteluvinkki on läväytää kaikki matskut pöytään ja pyytää ystävä tai pari askartelutalkoisiin. Jotenkin siinä vapautuu itsekin, kun näkee muut samoissa hommissa.

    Mielenkiintoisen kuuloinen gradu! Vois olla jännä selailtava. Itse tein AMK:n opinnäytetyön kirjallisen työn joiltakin osin samasta teemasta. Gradu on kyllä laajuudessaan erilainen kuin amk-opari ja siitä voisi saada hyviä lukuvinkkejä enemmänkin. Kiitos :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)