sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pohdintoja: kuuntele sydäntäsi, häh?


Arvatkaa, mikä ottaa pattiin AINA. 

Se, kun jossain elokuvassa, saarnassa tms. kehotetaan seuraamaan ja kuuntelemaan omaa sydäntään. Siis mitä kettua? Yäk. Se saadaan kuulostamaan kuvottavan lällyltä, koska 
a) sydän on lihas ja sitä on järkeä kuunnella lähinnä lääketieteellisessä mielessä ja 
b) jos sillä tarkoitetaan kielikuvallisesti "mieltä", niin hommasta tulee varsinainen sekasotku. Sydän = mieli ailahtelee ja voi olla ihan turkasen väärässä. Jos ihminen "kuuntelee jatkuvasti sydäntään", tulee mielikuva tuulella käyvästä fiilispöristelijästä, johon ei voi luottaa, koska tunnetila voi olla illalla eri kuin se oli puoli tuntia aiemmin.

Onneksi on olemassa myös vaihtoehto c). Jos käytämme sydäntä kuvaamaan omaa mieltämme, jota voimme tarkkailla silloin tällöin vastuullisesti. Tämä kasvattaa aitoa itsetuntemusta, mikä on erittäin hyvä asia. Mutta jos tongimme omaa napanöyhtäämme liikaa, tulee meistä sisäänpäinkääntyneitä. Tämän napanöyhdän seasta pitäisi joidenkin hengellisten puhujien mukaan löytyä Jumalan ääni!*

Juuri tässä on suuri ongelma. Sydän = mieli on manipuloitavissa. Emme voi luottaa omaan mieleemme. Moni uskova sanoo Jumalan puhuneen hänen sydämelleen siitä ja siitä yksityiskohtaisesta asiasta siihen ja siihen elämäntilanteeseen. Olen pahoillani, mutta olen hyvin skeptinen. Jumala kyllä puhuu, sen uskon! Mutta hän puhuu Raamatussa. Ei meidän tarvitse kääntyä sisäänpäin tonkimaan, josko Jumalalta tulisi vielä jotakin bonussettiä manipuloitavissa oleviin sydämiimmekin. Raamattu riittää!

Raamattu ei tue ajatusta siitä, että Jumalalla olisi Raamatun lisäksi toinen "ilmoitus" (eli tässä tapauksessa sydämen ääni). Tämä voi tulla monelle uskovalle suurena yllätyksenä. Tuli minullekin - ja jestas, miten helpottunut olen! Ei tarvitse Jumalan tahtoa etsiä omasta sydämestä. Jumalan ilmoituksen voi lukea Raamatusta. Jumalan ääni tulee aina ihmisen itsensä ulkopuolelta.

Olen lukemassa hienoa kirjaa "Hyvä uutinen huonolle kristitylle. 10 asiaa, joita sinun EI tarvitse tehdä". Sieltä tämä aihe pomppasi esiin heti ensimmäisessä luvussa. Olen niin mielissäni löydöksestä, että tein siitä ajatuskartan. 

Arvoisat lukijat, tässä mainio juttu jokaiselle, josta joskus tuntuu että ei jaksa etsiä Jumalan tahtoa elämänsä jokaiseen yksityiskohtaan! Klikkaapa kuva isommaksi, niin höpötykseni saavat graafisen muodon.


















Kommentit aiheesta ovat erittäin tervetulleita ja keskustelu aiheesta olisi paikallaan. Kuitenkin toivon, että syynäät ajatuskartan läpi aika tarkasti ensin, ettei tule turhaa toistoa.

Jännittävää viikkoa kaikille, älkää antako manipuloida itseänne ;)


* Esim. supersuosittu John Bevere bestsellerissään "Lähestykää Jumalaa" s.78 (KKJMK 2005)

Lapaset / rasat / tumput / vanttuut / kintaat / rukkaset / käsineet / hanskat


Niin. Tällaiset tein inspiroituneena mainiosta Maija-langasta. Yksi keristä oli liukuvärjätty. Sen lisäksi käytin turkoosia, vaalenpunaista, valkoista, ruskeaa, violettia ja fuksiaa.


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pohdintoja: vääristynyt jumalakuva 5/5


VÄÄRISTYNYT JUMALAKUVA 5/5: Rankaiseva Jumala



Mielikuva rankaisevasta Jumalasta samaistaa Jumalan autoritääriseen diktaattoriin. Tälläinen jumalakuva ei tue käsitystä armollisuudesta tai rakastavuudesta. Päinvastoin Jumala näyttäytyy alistavalta ja ihmistä nöyryyttävältä. Toisaalta selkeä auktoriteetti tuo myös turvallisuudentunnetta.

Raamatun valossa on totta, että Jumala on suuri ja hallitsee maailmaa. Useat autoritääristä jumalakuvaa heijastavat ajatukset ovatkin raamatunmukaisia. Ongelma on siinä, jos jumalakuvaan kuuluu vain tämä puoli. Raamattu nimittäin puhuu yhtälailla Jumalan armosta ja inhimillisistä ominaisuuksista. Jos tämä jää meiltä huomaamatta, emme ole vielä ymmärtäneet Ihmisen Pojan (= Jeesuksen) merkitystä. Hän on Jumala, joka lähestyy meitä ilman omia ansioitamme.

Rankaiseva jumalakäsitys aiheuttaa joskus sen, että uskova ihminen kuvittelee, että Jumalaa voi palvella vain jostakin tiukasta ”muotista” käsin. Ongelma on hankala, koska uskova harvoin tyytyy vaatimaan muottiin mahtumista vain itseltään – sitä hän tulee vaatineeksi myös muilta. Tätä kutsutaan myös lakihenkisyydeksi.

Muottiin itsensä vääntäminen voi aiheuttaa masennusta, kun ihanneminä vaatisi ehdotonta nöyryyttä ja uhrautumista. Ihminen ei kykene tällaiseen loputtomasti. Hengellinen muotti on ihmisen itselleen asentama vankila, jonne todellisen Jumalan armo ei yllä, koska ihminen ei sitä osaa hyväksyä.

Tämä vankila on lukossa sisältä päin. Vain vanki itse voi avata sen. Todennäköisesti selliin lukinnut vanki on katkera muille uskovaisille – niille, jotka armon ymmärtäneinä ovat kaltereiden ulkopuolella.

Rankaisevan jumalakäsityksen omaksunut uskova voi olla raskasta seuraa: hänellä on usein tarve olla kaikkitietävä ja aina oikeassa. Hän ei vastaa kuulumisia kysyttäessä mitään itsestään, toteaa vain: ”Herra on hyvä”. Tämän hän sanoo siksi, että kokee, että hänelle itselleen ei saa kuulua mitään. Tunteita, varsinkaan kielteisiä, hän ei pidä sallittuina.

Jumalan rankaisevuutta painottava ihminen on ns. lain alla, lakihenkinen (mikä on vastakohta sille, että on ymmärtänyt Raamatunmukaisen Jumalan armon merkityksen). Tällainen henkilö suojautuu ”hengellisyyden muurin” taakse. Hän pystyttää siis itselleen uskonnolliset kulissit. Hän ei hyväksy omaa tarvitsevuuttaan ja heikkouttaan. Sen sijaan hän helposti tarjoaa apuaan muille!

Tällainen ihminen on kehittänyt puolustautumisesta taitolajin.

Loppujen lopuksi tällainen jumalakäsitys on melko lailla tuhoontuomittu – onhan se jatkuvasti lisäämässä ihmisen sisäisiä ristiriitoja. Tämä kaikki voi johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Eikä ihme, eihän mielikuva tulipalloja viskelevestä tyrannista ole kiva. Mutta vaikka ihminen tekisi näillä perusteilla pesäeron Jumalaan, hän ei silti pohjimmiltaan pääse pakoon alitajuista pelkoa Jumalan rangaistuksesta ja ikuisesta kadotuksesta.

Mitä jos tällaisesta vääristyneestä jumalakuvasta haluaa päästä eroon? Totuutta etsivä ihminen on valmis punnitsemaan omia käsityksiään. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja jokaisella lienee vääriä käsityksiä yhdestä sun toisesta asiasta. Mutta se, millainen jumalakuva meillä on, on itse elämämme kannalta poikkeuksellisen ratkaiseva. On hyvä pohtia, mistä tällainen jumalakuva on peräisin. Onko seurakunnassa lakihenkinen jotaja? Onko uskonnolisen kasvatuksen antanut mummi liian ankara? Millainen on oma isäsuhde?

Raamatun Jumala, se todellinen, kestää kaikki häntä koskevat syytökset ja epäilyt. Todellisen Jumalan valta ei kaadu tai kasva ihmisten toiminnan seurauksena. Hän on suvereeni, hänen on valta, voima ja ARMO jokaiselle, joka sen vain haluaa. Jumala tuli ihmiseksi ja kärsi itse syntiemme rangaistuksen, koska hän tietää meidän heikkoutemme ja vajavaisuutemme. Voimme olla rehellisesti sitä mitä olemme: armahdettuja syntisiä.




Teksti pohjautuu Tapio Kyyhkysen teokseen ”Ahdistava armo”. Se on viimeinen viidestä Kyyhkysen erottelemasta väärästä jumalakuvasta. Samasta teoksesta poimittuja vääriä jumalakäsityksiä olen esitellyt täällä:

lauantai 5. tammikuuta 2013

Pohdintoja: Oma elämä?



Työmatkalla autoradiossa toimittaja (miespuolinen) mesosi siitä, että hänen siskollaan on jo kolme lasta ja tämä haaveilee neljännestä. Toimittaja puuskahti, että hänestä siskonsa pitäisi hankkia OMA ELÄMÄ ja lakata tekemästä enempää jälkikasvua, kun edellisenkin katraan kanssa on helisemistä.

Mikä mätäpaise tässä yhteiskunassa onkaan piilossa, kun ihmiset alkavat mukafiksuina erotella toisistaan oman elämänsä ja lapset? Kuinka ihminen määrittelee itsensä? Jos hänellä on lapsia, niin todennäköisesti loppupeleissä elämän tärkein asia on perhe. Mikä halvatun asia se "oma elämä" sitten on, jos lastenhoitaminen ja heistä välittäminen eristetään siitä? Jumpassa käynti? Omat harrastukset? Mikä niistä tekee enemmän OMAA kuin omat lapset?

Erillisyys sinänsä on neutraali asia, mutta minusta tuntuu, että tässä länsimaisessa kulttuurissa se on kasvanut mittasuhteisiin, jossa se ruokkii yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Jenkeissäkin ollaan tosi individualistisia, mutta siellä kuulemma autetaan naapuria pyytämättäkin, jutustellaan ja ollaan toiselle olemassa. Entä kun individualismi markkinoidaan jo ennestään erakkomaisten suomalaisten niskaan? Täällä vain yksilöidytään, jopa omista lapsista, näköjään. Käännytään sisäänpäin, kun pakkanen iskee ulkopuolelta. Eikä kukaan enää pääse lähelle, edes ne lähimmät. Kun on se OMA elämä. Minä, minusta, minuun. Ja sitten valitellaan yksinäisyyttä. Sitä saa, mitä tilaa.

Tietysti olen sitä mieltä, että lasten vanhemmilla on hyvä olla omia harrastuksia ja ystäviä perhetilanteen sallimissa rajoissa. Siis ilman muuta, hengähdyshetki omassa rauhassa tekee terää. Mutta että kerrassaan tämä pitäisi mieltää OMAKSI ELÄMÄKSI, siinä on ajatus mennyt metsään ja pahasti.

Vanhemman ei ole hyvä elää oman lapsensa kautta (tietenkään), mutta ei pitäisi huolehtia liikaa siitä, että onko sitä omaa elämää nyt tarpeeksi vai ei. C.S.Lewiksen mukaan yhteiskunnassa kulloinkin peräänkuulutetaan asioita, joista on vähiten pulaa. Viktoriaanisella aikakaudella hoettiin siveyden merkitystä, kun kaikki oli jo valmiiksi niin kontrolloitua, että hyvä jos miestään uskalsi pussata. Nykyään sitten hoetaan tätä "rakasta itseäsi, toteuta itseäsi, hanki oma elämä"-loitsua. Tästä kaikesta, jos mistä, meillä EI ole pulaa!

Aika aikaansa kutakin, itse ainakin haluan luoda lapseeni lämpimän suhteen alusta loppuun asti. Kun poika lentää pesästä, olen edelleen minä, hän on hän, mutta minä olen hänen äitinsä ja hän minun lapseni.

Länsimainen pullamössöhyvinvointi-individualismi on niin äärettömän itsekeskeistä, että välillä ihan ahdistaa. Kuitenkin olen itsekin osa tätä soppaa – en sopeutuisi afrikkalaisen kyläyhteisön yhteisölliseen menoon kuitenkaan. Minulla on nämä eväät, jotka olen saanut. Mutta se, että oman elämän ja erillisyyden ihannoiminen haluaa eristää perheenjäsenetkin toisistaan, on jollakin tavalla kieroutunut. Kuten sanonta kuuluu: ihminen on toisista ihmisistä tehty. Mitä jää, jos meidät revitään entistäkin kauemmas toisistamme?

Läheistä viikonloppua kaikille.


P.S. Aiheen tiimoilta synnytyksenjälkeistä pohdintaa TÄÄLLÄ.