Sivut

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Pohdintoja: kuuntele sydäntäsi, häh?


Arvatkaa, mikä ottaa pattiin AINA. 

Se, kun jossain elokuvassa, saarnassa tms. kehotetaan seuraamaan ja kuuntelemaan omaa sydäntään. Siis mitä kettua? Yäk. Se saadaan kuulostamaan kuvottavan lällyltä, koska 
a) sydän on lihas ja sitä on järkeä kuunnella lähinnä lääketieteellisessä mielessä ja 
b) jos sillä tarkoitetaan kielikuvallisesti "mieltä", niin hommasta tulee varsinainen sekasotku. Sydän = mieli ailahtelee ja voi olla ihan turkasen väärässä. Jos ihminen "kuuntelee jatkuvasti sydäntään", tulee mielikuva tuulella käyvästä fiilispöristelijästä, johon ei voi luottaa, koska tunnetila voi olla illalla eri kuin se oli puoli tuntia aiemmin.

Onneksi on olemassa myös vaihtoehto c). Jos käytämme sydäntä kuvaamaan omaa mieltämme, jota voimme tarkkailla silloin tällöin vastuullisesti. Tämä kasvattaa aitoa itsetuntemusta, mikä on erittäin hyvä asia. Mutta jos tongimme omaa napanöyhtäämme liikaa, tulee meistä sisäänpäinkääntyneitä. Tämän napanöyhdän seasta pitäisi joidenkin hengellisten puhujien mukaan löytyä Jumalan ääni!*

Juuri tässä on suuri ongelma. Sydän = mieli on manipuloitavissa. Emme voi luottaa omaan mieleemme. Moni uskova sanoo Jumalan puhuneen hänen sydämelleen siitä ja siitä yksityiskohtaisesta asiasta siihen ja siihen elämäntilanteeseen. Olen pahoillani, mutta olen hyvin skeptinen. Jumala kyllä puhuu, sen uskon! Mutta hän puhuu Raamatussa. Ei meidän tarvitse kääntyä sisäänpäin tonkimaan, josko Jumalalta tulisi vielä jotakin bonussettiä manipuloitavissa oleviin sydämiimmekin. Raamattu riittää!

Raamattu ei tue ajatusta siitä, että Jumalalla olisi Raamatun lisäksi toinen "ilmoitus" (eli tässä tapauksessa sydämen ääni). Tämä voi tulla monelle uskovalle suurena yllätyksenä. Tuli minullekin - ja jestas, miten helpottunut olen! Ei tarvitse Jumalan tahtoa etsiä omasta sydämestä. Jumalan ilmoituksen voi lukea Raamatusta. Jumalan ääni tulee aina ihmisen itsensä ulkopuolelta.

Olen lukemassa hienoa kirjaa "Hyvä uutinen huonolle kristitylle. 10 asiaa, joita sinun EI tarvitse tehdä". Sieltä tämä aihe pomppasi esiin heti ensimmäisessä luvussa. Olen niin mielissäni löydöksestä, että tein siitä ajatuskartan. 

Arvoisat lukijat, tässä mainio juttu jokaiselle, josta joskus tuntuu että ei jaksa etsiä Jumalan tahtoa elämänsä jokaiseen yksityiskohtaan! Klikkaapa kuva isommaksi, niin höpötykseni saavat graafisen muodon.


















Kommentit aiheesta ovat erittäin tervetulleita ja keskustelu aiheesta olisi paikallaan. Kuitenkin toivon, että syynäät ajatuskartan läpi aika tarkasti ensin, ettei tule turhaa toistoa.

Jännittävää viikkoa kaikille, älkää antako manipuloida itseänne ;)


* Esim. supersuosittu John Bevere bestsellerissään "Lähestykää Jumalaa" s.78 (KKJMK 2005)

26 kommenttia:

  1. Mistä voi tietää, että onko USKO itsestä vai Jumalasta?

    Tätäkin olen kovasti miettinyt, koska olen eräältä toiselta yhteiseltä tutultamme saanut sellaisen käsityksen, että ihmisen pitää uskoa jotta saisi uskon!

    VastaaPoista
  2. Toinen päänsäryn aihe:

    Mutta mitä ajatuksemme oikeasti ovat? Ovatko ne edes ääniä?

    VastaaPoista
  3. Toinen päänsäryn aihe:

    Mutta mitä ajatuksemme oikeasti ovat? Ovatko ne edes ääniä?

    VastaaPoista
  4. Ps. 51:8
    Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden...
    T: Jarkko from Sln

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta voidaanko tästä Psalmista johtaa kokonainen oppi ihmisen sydämessä puhuvasta Jumalasta? Mielestäni ei. Esimerkiksi Matthew Henryn kommentaari ko. raamatunpaikasta ei millään tavoin viittaa moiseen teologiaan, vaan hän kirjoittaa Daavidista: ”He is encouraged, in his repentance, to hope that God would graciously accept him. Thou desirest truth in the inward part; to this God looks, in a returning sinner. Where there is truth, God will give wisdom.”

      Lisäksi on syytä huomata, että historiallisesti ajatus Jumalan äänestä ihmisen sisimmässä kuuluu gnostilaisuuteen (ikivanha harhaoppi, joka on mahdollisesti saanut vaikutteita itämaisista uskonnoista) ja katoliseen kristilliseen mystiikkaan (ja epäilemättä se lienee juuri katolilaisuuden kautta kulkeutunut karismaattiseenkin kristillisyyteen). Esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologiaan, joka jatkuvasti korostaa Jumalaa ihmiseen nähden toisena ja erillisenä, ajatus ei niinkään kuulu.

      Ennen kaikkea tässä tulisi kuitenkin huomioida se, että koska Jumala puhuu meille persoonana, hänen ääntään on mahdoton kuulla kuuntelemalla etupäässä omaa sydäntään. Jumala on meihin nähden toinen ja erillinen – hän on siis ulkopuolellamme, ja jos häntä haluaa kuunnella, se on tehtävä ulkopuolella. Toisin sanoen huomio on suunnattava ulkoiseen todellisuuteen (Raamattuun), ei omaan sydämeen. Ellei sitten ajatella mystisesti ja gnostilaisesti, että Jumalan ja ihmisen suhteessa tapahtuu jonkinlainen identiteettien sulautuminen, jolloin ihmisen ääni on samalla jo Jumalan ääni (tai ihmissydämestä tulee jonkinlainen Jumalan äänen ”media”).

      Toisaalta voidaan vielä kysyä, miksi kummassa ihmisen tulisi pyrkiä kuulemaan Jumalan ääni siellä, minkä Raamattukin varoittaa olevan petollisista petollisin ja epäluotettavista epäluotettavin, nimittäin ihmissydämessä.

      Poista
  5. No ohhoh.. Huhhuh.. Ei ovi olla kommentoimatta..:)

    Minä löydän Raamatusta monen sydämelle puhuttua Jumalan ääntä, Jeesuksen toimintaa sen mukaan mitä sydämessään on kokenut ym...

    Se minkä sydämessään kokee Jumalan puheeksi, ei voi koskaan olla ristiriidassa Raamatun kanssa, ollakseen todella Jumalan puhetta. (Tämän tutkiminen onkin meille erittäin helppoa, sillä suomalaisiltahan Raamattuja löytyy, toisin kuin monella muulla tässä maailmassa. Saati sitten 2000 vuotta sitten..)

    Jos ihminen ei ole sisäsisesti yhteydessä Jumalaansa, niin kuinka se tapahtuu ulkopuolella?

    Tsemppiä ja iloa eloon!!

    VastaaPoista
  6. Käsitän ehkä ajatuksesi varmaan väärin, mut mind mappisi sanoo, että” Henki puhuu koko seurakunnalle, eikä anna yksilöllisiä toimintaohjeita yksittäisille ihmiselle koska se ei ole hänen tehtävänsä…” Ja ”kaikki ihmisen sisäiset äänet ovat hänen omiaan…”

    Mut mites sitten esim:

    8:29 Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja."
    16:6 Ja he kulkivat Frygian ja Galatian maan kautta, sillä Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa…

    Eli yksiöllisiä toimintaohjeita yksilöuskoville..? Paikkoja toki vielä lisääkin, mutta näillä alkuun.

    T : Sama Jarkko samaisesta Sln:stä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähänkin sama huomio: historiallisesta tapahtumakuvauksesta, jollainen Apostolien teot on, ei tulisi johtaa teologiaa.

      Eihän Uutta testamenttia ollut vielä olemassakaan Filippuksen ja Paavalin aikoihin. Emme enää ole samassa historiallisessa tilanteessa. Siitä, kuinka PH toimi tuolloin, ei voida johtaa teologiaa siitä, kuinka hän tänään toimii, koska kristinuskon Jumala on Jumala, joka toimii ainutlaatuisten historiallisten tapahtumien kautta. Siitä, miten asiat ovat kerran tapahtuneet, ei siis voi johtaa oppia siitä, kuinka ne yleensä tapahtuvat.

      Poista
    2. Toisaalta on sitten vielä huomattava, ettei mikään näistä jakeista sido päätelmään, että Jumala puhuu ihmissydämessä.

      Poista
    3. Mielenkiintoinen teoria... Mutta miksi tapahtumat on kirjoitettu Raamattuun jos niillä ei meille olekaan enää mitään sanomaa? Eli Apostolien teot on historiallinen kirja jonka asiayhteyksiä ei voida elää todeksi tänä päivänä?

      Jos Jumala puhuu VAIN Raamatun kautta, niin a) meillä on äärettömän pienen pieni Jumala b) vain murto-osa ihmiskunnasta voi lukea/ymmärtää Jumalan puheen c) olen ymmärtänyt aivan väärin esim. seuraavat Jeesuksen sanat Joh "14:26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut...."

      Kuinka PH minua uskovaista väärinymmärtäjää opettaa ja muistuttaa? Kuinka voin kuulla Jumalan puheen jos olen uskoni tähden vangittuna ja minulta on viety Raamattu? Onko Jumala silloin hiljaa? Mutta eikös Jeesus sanonut, että älkää murehtiko mitä silloin puhuisitte koska PH antaa puhuttavan? Mutta kuinka PH puhuu ilman Raamattua siinä tilanteessa? Ei jymmärrä....

      Poista
    4. Millä perusteella Apostolien tekojen kertomuksilla ei olisi meille sanottavaa siitä syystä, ettei niistä tule johtaa teologiaa? Onhan toki jo sinänsä arvokasta saada tietoa siitä, kuinka Jumala on historiassa toiminut. Apostolien tekojen merkitys on toisaalta myös historiallis-apologeettinen. Se kertoo meille mm. sen, että Jumala toimii ja on toiminut konkreettisesti historiassa ja historiallisten tapahtumien kautta, joita voidaan pyrkiä tieteellisestkin todentamaan, joiden todennäköisyyksiä voidaan arvioida jne. (Tässä ”skabassa” Raamattu pärjää, kuten tiedämme, oikein hyvin.)

      En myöskään väitä, ettei Jumalalle olisi MAHDOLLISTA tehdä samoja asioita uudestaan; en siis myöskään väitä, ettei Apostolien tekojen asiayhteyksiä ole mahdollista elää todeksi tänään. Pointtini on lähinnä se, ettei Apostolien tekojen pohjalta voida väittää, että kyseisten tapahtumien kuuluu olla toistuvia. Ne ovat ainoastaan mahdollisia, ja niiden todennäköisyyttä tulee pohtia Raamatun muiden kirjojen, erityisesti Paavalin teologian, valossa.

      Argumenttini ei ole: ”Jumala puhuu vain Raamatun kautta”, vaan ”Jumala ei puhu ihmissydämessä, vaan aina sen ulkopuolella”. Ero on merkittävä, koska siitä, että Jumala puhuu aina ihmissydämen ulkopuolella, ei seuraa ainoatakaan esittämistäsi väittämistä (a, b, tai c). Toisaalta yksikään noista kohdista (a, b, c) ei edellytä väittämää ihmissydämessä puhuvasta Jumalasta.

      Kysyt vielä, kuinka voin kuulla Jumalan puheen jos Raamattu on viety jne. jne. Yksi mahdollisuus on muistella oppimiaan Raamatunpaikkoja. Tällöin ”ääni” on ihmisen, mutta sana Jumalan; sama asiaintila on vallinnut VT:n ajoista saakka, kun profeetat ovat omalla äänellään julistaneet Jumalan sanaa kuuluvaksi kansansa keskuudessa. Ja Jumalahan puhuu nykyajassakin joka kerta, kun avaamme Raamatun tai muistelemme, mitä siellä puhutaan. Toisaalta ihmisillä on intuitiivisia kykyjä, joita myös armolahjoiksi kutsutaan – kuten profetia ja tiedon sanat –, jotka oikeassa käytössään toimivat Jumalan tahdon mukaisesti ja voivat jossain määrin opastaa. (Sinänsähän ”armolahja” on yleisuskonnollinen ilmiö. Kaikissa uskonnoissa puhutaan kielillä, profetoidaan, tehdään voimatekoja, parannetaan, tiedetään intuitiivisesti jne. Kyse on siitä, kenen käytössä lahjat ovat, ketä ne palvelevat.)

      Lopuksi on vielä todettava, että kohta jossa Jeesus mainitsee ”älkää silloin murehtiko, mitä silloin puhuisitte”, liittyy – kuten William Lane Craig muistuttaa – tilanteeseen, jossa kristitty on vainottuna uskonsa vuoksi. Tästäkään kohdasta ei voi vetää oppia, jonka mukaan Jumala puhuu ihmissydämessä. Toisaalta Jeesus suuntasi sanansa ensisijaisesti juuri aikalaisilleen apostoleille, mistä syystä on taas muistettava, ettei näiden jakeiden varaan tule rakentaa mitään ”Jumalan sisäisen puheen” teologiaa. Kyseisen puheen ”silloin” viittaa ensisijaisesti tilanteisiin, joihin Jeesus tiesi aikalaisopetuslastensa joutuvan tulevaisuudessa. Heillä kun ei ollut Uutta testamenttia tai Raamatun koko kaanonia, jota opiskella ja muistella pahojen päivien varalle. Meillä on.

      Poista
  7. Hei vielä! :) Mihin Pyhä Henki puhuu? Missä Hän vaikuttaa? Ota selvää, mitä kirjan kirjoittaja ajattelee Pyhästä Hengestä. Ei pidä unohtaa Jumalan kolminaisuutta.
    Ed. iloa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoittanet tällä Bevereä. Itse olen lukenut pari hänen kirjaansa (Lähestykää Jumalaa ja Pelon murtaminen) ja tehnyt niistä aika läjän mielenkiintoisia havaintoja, joista enemmän voi lukea blogistani tekstistä ”Karismaattinen gnostilaisuus”.
      Tarkan luentani perusteella en nykyään voi pitää Bevereä niinkään kristittynä kuin jonkin sortin mystikkona ja gnostilaisena, mitä hänen oppeihinsa tulee. Esimerkiksi Pyhän Hengen ja Kristuksen suhteen hän onnistuu kääntämään päälaelleen. Beverelle Pojan suhde Isään näyttäytyy nimittäin samana kuin Pyhän Hengen suhde Poikaan. Tämä on tietenkin teologisesti varsin kyseenalaista. Raamattu ei missään opeta, että kun opimme tuntemaan Pyhän Hengen, opimme tuntemaan Kristuksen. Päinvastoin. Paavalin opetukset ovat hyvin Kristus-keskeisiä; Pyhää Henkeä ei opita tuntemaan Kristuksen ulkopuolella. Kuten Raamattu opettaa, PH ei puhu itsestään, vaan kirkastaa Kristuksen. Kun tunnemme Kristuksen, tunnemme myös Pyhän Hengen. Beverellä asetelma kääntyy ympäri (ks. Lähestykää Jumalaa s. 170).

      Toisaalta Bevere vähättelee Raamatun roolia ja asemaa. Hän toteaa sen joksikin, mitä Jumala ”on sanonut” ja asettaa tätä vastaan Jumalalta saatavan ”ilmestystiedon”, jolla hän tarkoittaa sitä, mitä Jumala nykyään (parhaillaan) sanoo. Tätä väärää vastakkainasettelua kritisoin tarkemmin ”Karismaattisessa gnostilaisuudessa”. Oli miten oli, idea sinänsä on hätkähdyttävän epäkristillinen.

      Mielestäni Bevere on hyvä esimerkki karismaattista kristillisyyttä nykyään määrittävästä gnostilaissävytteisestä mystiikasta, joka useimmilta jää havaitsematta, koska harvalla on resursseja huolelliseen perehtymiseen. Opillisessa mielessä moinen kyllä kannattaa.

      Poista
    2. Hmmm.. En ajatellutkaan Bevereä, vaikka hyvä mies onkin. Tarkoitan Cary Philipiä, joka tuon SADUN ajatuksenjuoksun on ponkaissut käyntiin.

      Perehdyn Raamattuun. Bevereltä ja muilta otan sen, mikä sitä totuutta tukee ja inspiroi minua hyvään.

      Terkuin Hanna

      Poista
    3. No, mikä ettei. Asiayhteyden perusteella ajattelin (ja Satu myös), että viittaat Bevereen, josta Satu tekstissään puheli. Koska itselläni on pohdintaa ja tietoa Beveren opetuksesta, ajattelin heittää kommentilla. Hyvä, että tämä asia selvisi.

      Poista
  8. Kiitos kommenteista! Keskustelen tässä mahdollisuuksien mukaan (aika rajoittaa). Jutustelen tässä siihen malliin, että sanomani jutut vastaavat osiltaan kaikkiin edellä esitettyihin kommentteihin.

    Filippus ja kumppanit "seikkailivat" vaiheessa, jossa Raamatun kaanonia ei ollut vielä olemassakaan. Pyhän Hengen tarkkoja toimintaohjeita tarvittiin tuossa kriittisessä historiallisessa vaiheessa, että ns. hommat etenisivät Jumalan suunnitelman mukaan. Nyt kun Raamattu on kasassa, niin emme tarvitse mitään ylimääräisiä ohjeita sen lisäksi. Pyhä Henki tarvitaan avaamaan tämä Sana, toki.

    Tämä ei tarkoita, etteikö Jumala vaikuttaisi omiensa elämässä nykyisinkin, päinvastoin se alleviivaa sitä, että kirjoitetulla Sanalla tulee olla suurin auktoriteetti nykyäänkin. Nimen omaan tämän kautta Jumala puhuu meille tänäkin pänä. SydämiLLEmme, ei niinkään sydämiSSÄmme.

    Sisimmässämme oleva viisaus (tai sen puute) on ehdottomasti omaamme. Viisautta kun on niilläkin, jotka eivät ole uskossa. Viisaudessa ei itsessään ole mitään yliluonnollista. Pyhä Henki asuu meissä ja todistaa Kristuksesta, jolloin luontainen viisautemme pääsee kasvamaan hänen pyhittämäänsä suuntaan. Mutta uskovalla on Pyhän Hengen ohjauksessa vähän eri kierrokset kuin mitä ne olisivat ilman Häntä.

    Jumala ei siis puhu suoraan just minun sydämeeni viisaita asioita siten, että voisin itseeni päin katsomalla nämä sanat kuulla. Minun on suunnatava katse itseni ulkopuolelle, kirjoitettuun Sanaan, jotta Pyhä Henki voi Raamatun antaman viisauden mukaan muovata minua, synnin kierouttamaa raukkaa. Synnin kierouttama on myös sydämeni - siksi en pistäisi liikaa painoarvoa sille, mitä sieltä kulloinkin kuuluu. Tuntuu kuuluvan yhtä sun toista. Jumalan Sanaan voin luottaa, siihen, että Kristus minut pelastaa ja Pyhä Henki on tämän kaiken sinettinä.

    Jatketaan!

    VastaaPoista
  9. Mutta entäpä jos meissä kaikissa onkin palanen Jumalaa? Ja intuitio olisi Jumalan ääni?

    Minun mielestä asia on näin, koska Jumalla oli myös vapaa tahto luoda vapaaseen tahtoon kykenevä olento...

    VastaaPoista
  10. Intuitio on ihan ihmisen oma juttu, Jumalan luoma, mutta ei nähdäkseni mitenkään yliluonnollinen.

    VastaaPoista
  11. Kaikkihan on lopulta kuitenkin luonnollisen yliluonnollista... ;D

    VastaaPoista
  12. Mielenkiintoinen keskustelu. Tuo Satun kommentti tosin sekoitti pakan :) Jos kyse on päätteistä ssä/lle niin kysymys tuntuu hieman saivartelulta. Tai siis en ymmärrä, mitä eroa niillä on. Vastaushan on silloin se, että Jumala puhuu ja "kuulemme äänen" (kuinka sen sitten muotoileekin) sisimmässä. Ja silloinhan asia on niin kuin se on ollut jo esim. Filippuksen kohdalla. Jos pointti on kaiken kaikkiaan siinä, että kaiken on oltava samassa linjassa Raamatun sisällön kanssa, niin onko siinä jotain uutta? Ei kai meidän piireissä ole koskaan opettukaan, että voisi tehdä vastaoin Raamatun sanaa?

    Pitäisi varmaan jättää kommentoimatta, kun olen niin ymmyrkäisenä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Homman ja argumentin pointti on siinä, että Jumala puhuu ihmiselle, muttei minään ”sisäisenä äänenä” (koska kaikki sisäiset äänet ovat omia). Tarkemmin sanoen mikään sisäisistä äänistä ei ole Jumalan, koska Jumala puhuu ihmiselle hänen ulkopuoleltaan, sanansa kautta. Oma sisäinen äänemme voi esimerkiksi puhua Jumalan sanaa. Tällöin ääni on omamme, mutta sana Jumalan. Ja joka kerta kun esimerkiksi pohdiskelemme Raamatun jakeita ja muistelemme niitä, Jumalan sana puhuu sisimpämme äänellä. Ja jos joku välittää profetian seurakunnalle (ja tuo profetia on tosi), Jumala puhuu profetoineen ihmisen äänellä ja niin poispäin.

      Kysymys ei ole saivartelusta, sillä ”Jumalan ääni ihmisen sisimmässä” ei ole alkuperältään niinkään kristillinen kuin gnostilainen idea. Kristinuskoon se on tullut myöhemmin. Esimerkiksi uskonpuhdistuksen teologia, johon vapaatkin suunnat sitoutuvat, korostaa Jumalan ja ihmisen persoonien erillisyyttä; ja tämän valossa on vain johdonmukaista todeta, ettei Jumalan ääntä löydy ihmisen sisimmästä. Jumala tulee asumaan ihmiseen juuri siksi, että hän tulee sinne ulkopuolelta, uskon kautta. Ajatusta voinee avata analogian keinoin. Jos esimerkiksi katsomme pihalla olevaa puuta, puu heijastuu silmästämme eli tavallaan”on” siellä; kuitenkin jokainen tietää, ettei puu löydy katsomalla silmää, vaan itse puuta. Sama asia ihmisen ja Jumalan suhteen. Emme löydä Jumalaa sisimmästämme, vaan hän asuu sisimmässämme uskon kautta juuri siitä syystä, että katseemme suuntautuu Häneen, uskomme alkajaan, itsemme ulkopuolelle.

      Mitä Filippukseen tulee, on huomattava, ettei Apostolien teoissa puhuta mitään ”sisäisestä Jumalan äänestä”. Pikemminkin päinvastoin. 8. Luvun 26. Jakeessa Herran enkeli ilmestyy Filippukselle ja antaa hänelle toimintaohjeita. 8:29 mainitaan Hengen sanovan Filippukselle: ”Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja”. Ei mitään mainintaa ”sisäisestä äänestä”, mutta pari jaetta aiemmin kylläkin Filippuksen ulkopuolisesta enkelistä, joka välittää Herran (Hengen) ohjeita.

      Poista
    2. Morotaasnääs. Nyt tunnustan suuren tosiasian: tämä on elämäni toinen nettikeskustelu jota olen kommentoinut (ensimmäisessä kehuin kerran vaimoani :) ja tämähän on mielenkiintoista! Mutta älkää peljätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon: lopetan tähän mutta jätän teille Luamasen lahopiän testamentin:

      Nimittäin minä uskon niin, että minulle Jumala puhuu kaiken näkemäni ja kokemani kautta. Minulle Jumala on kaikkialla ja samoin hän on minunkin elämässä läsnä kaikessa. Ja en osaa todellakaan ajatella että onko ero "ssä/lle" ja missä hän konkreettisesti on, mutta läsnä hän ON. Ja minusta vaikka esim. avaruus on VALTAVA Jumalan ylistys:

      Psalmi
      19:2 Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.
      19:3 Päivä sanoo päivälle, ja yö ilmoittaa yölle.
      19:4 Se ei ole puhetta, se ei ole kieltä, jonka ääni ei kuuluisi.

      Kuinka mikään vähäisempi voisi luojaansa ylistää kuin äärettömyys? Emmehän me käsitä avaruuden suuruutta, saati sitten Jumalan viisautta, pyhyyttä ja kunniaansa. Tai sitten pienuus. Yrittäkääpä ymmärtää mikrobien toimintaa?

      Mutta on se sitten harhaoppia tai ei, niin olen iloinen siitä, että yhteys on syntynyt ja Raamattu on sen yhteyden ylin auktoriteetti! Jumala on puhunut minulle profetioiden kautta, tiedon sanoilla, toisten ihmisten puheista, seurakunnan keskellä ja yksinäisyydessä. Ylistyksessä ja itkussa.

      Ja tämäkin keskustelu on herättänyt paljon ajatuksia ja kiitän Niemen pariskuntaa siitä, että tämä on minunkin pientä aivotoimintaani aktivoinut :-/

      Pitäkäämme päämäärä kirkkaana!

      T : J

      Poista
  13. Hyvä keskusteluhan tämä on ollut. Suosittelen lämpimästi lukemaan Phillip Caryn teoksen "Hyviä uutisia huonoille kristityille - 10 asiaa joita sinun ei tarvitse tehdä", jos asiat jäivät askarruttamaan. Caryn tekstiä ymmärtääkseen ei tarvitse tietää mitään filosofiasta, teologiasta, kirkkohistoriasta tms. Sen verran yleistajuinen kirja on kysymyksessä. Kirjan väliotsikot ovat lisäksi todella raflaavia:

    1. Miksi Jumalan ääntä ei tarvitse kuulla sydämessä
    2. Miksi intuitioiden ei tarvitse olla Pyhästä Hengestä
    3. Miksi Jumalalle ei tarvitse "antaa elämän hallintaa"
    4. Miksi Jumalan tahtoa ei tarvitse "saada selville"
    5. Miksi oikeista vaikuttimista ei tarvitse olla varma
    6. Miksi pään ja sydämen erottamisesta ei tarvitse olla huolissaan
    7. Miksi koko ajan ei tarvitse muuttua
    8. Miksi aina ei tarvitse tuntea iloa
    9. Miksi "uskon soveltaminen elämään" on pitkästyttävää
    10. Miksi kokemuksen korostaminen johtaa jälkikristilliseen kulttuuriin

    Loistava, helppolukuinen ja hyvin perusteltu teos, joka pistää ajattelemaan.

    VastaaPoista
  14. Kiitos vastauksesta. :) Huomasin ajattelevani hyvin pitkälti samalla tavalla kuin Luomanen tuossa viimeisimpänä ja olen iloinen, jos Caryn kirja tuo jollekin lepoa ja ymmärrystä. On totta, että monet asiat on ymmärretty ajan mitaan väärin ja hyvä, jos niihin tulee "oikaisu". Kirjan väliotsikot ovat tosiaan kiinnostusta herättäviä - ehkä olisi itsekin hyvä lukea kirja, vaikken koekaan olevani mitenkään hengellisesti epätasapainossa. ;)

    Levollista, iloista jatkoa!

    VastaaPoista
  15. Onneksi asioista selvän ottaminen ja totuuden etsiminen eivät edellytä hengellistä epätasapainoa ;)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)