Sivut

lauantai 5. tammikuuta 2013

Pohdintoja: Oma elämä?



Työmatkalla autoradiossa toimittaja (miespuolinen) mesosi siitä, että hänen siskollaan on jo kolme lasta ja tämä haaveilee neljännestä. Toimittaja puuskahti, että hänestä siskonsa pitäisi hankkia OMA ELÄMÄ ja lakata tekemästä enempää jälkikasvua, kun edellisenkin katraan kanssa on helisemistä.

Mikä mätäpaise tässä yhteiskunassa onkaan piilossa, kun ihmiset alkavat mukafiksuina erotella toisistaan oman elämänsä ja lapset? Kuinka ihminen määrittelee itsensä? Jos hänellä on lapsia, niin todennäköisesti loppupeleissä elämän tärkein asia on perhe. Mikä halvatun asia se "oma elämä" sitten on, jos lastenhoitaminen ja heistä välittäminen eristetään siitä? Jumpassa käynti? Omat harrastukset? Mikä niistä tekee enemmän OMAA kuin omat lapset?

Erillisyys sinänsä on neutraali asia, mutta minusta tuntuu, että tässä länsimaisessa kulttuurissa se on kasvanut mittasuhteisiin, jossa se ruokkii yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Jenkeissäkin ollaan tosi individualistisia, mutta siellä kuulemma autetaan naapuria pyytämättäkin, jutustellaan ja ollaan toiselle olemassa. Entä kun individualismi markkinoidaan jo ennestään erakkomaisten suomalaisten niskaan? Täällä vain yksilöidytään, jopa omista lapsista, näköjään. Käännytään sisäänpäin, kun pakkanen iskee ulkopuolelta. Eikä kukaan enää pääse lähelle, edes ne lähimmät. Kun on se OMA elämä. Minä, minusta, minuun. Ja sitten valitellaan yksinäisyyttä. Sitä saa, mitä tilaa.

Tietysti olen sitä mieltä, että lasten vanhemmilla on hyvä olla omia harrastuksia ja ystäviä perhetilanteen sallimissa rajoissa. Siis ilman muuta, hengähdyshetki omassa rauhassa tekee terää. Mutta että kerrassaan tämä pitäisi mieltää OMAKSI ELÄMÄKSI, siinä on ajatus mennyt metsään ja pahasti.

Vanhemman ei ole hyvä elää oman lapsensa kautta (tietenkään), mutta ei pitäisi huolehtia liikaa siitä, että onko sitä omaa elämää nyt tarpeeksi vai ei. C.S.Lewiksen mukaan yhteiskunnassa kulloinkin peräänkuulutetaan asioita, joista on vähiten pulaa. Viktoriaanisella aikakaudella hoettiin siveyden merkitystä, kun kaikki oli jo valmiiksi niin kontrolloitua, että hyvä jos miestään uskalsi pussata. Nykyään sitten hoetaan tätä "rakasta itseäsi, toteuta itseäsi, hanki oma elämä"-loitsua. Tästä kaikesta, jos mistä, meillä EI ole pulaa!

Aika aikaansa kutakin, itse ainakin haluan luoda lapseeni lämpimän suhteen alusta loppuun asti. Kun poika lentää pesästä, olen edelleen minä, hän on hän, mutta minä olen hänen äitinsä ja hän minun lapseni.

Länsimainen pullamössöhyvinvointi-individualismi on niin äärettömän itsekeskeistä, että välillä ihan ahdistaa. Kuitenkin olen itsekin osa tätä soppaa – en sopeutuisi afrikkalaisen kyläyhteisön yhteisölliseen menoon kuitenkaan. Minulla on nämä eväät, jotka olen saanut. Mutta se, että oman elämän ja erillisyyden ihannoiminen haluaa eristää perheenjäsenetkin toisistaan, on jollakin tavalla kieroutunut. Kuten sanonta kuuluu: ihminen on toisista ihmisistä tehty. Mitä jää, jos meidät revitään entistäkin kauemmas toisistamme?

Läheistä viikonloppua kaikille.


P.S. Aiheen tiimoilta synnytyksenjälkeistä pohdintaa TÄÄLLÄ.

9 kommenttia:

  1. Notta oli hyvä teksti! Täynnä asiaa.

    Itse olen huomannut sen, että olen pikkuhiljaa ajautunut jopa elämään lasteni kautta, kun en tiedä mitä itse haluaisin, kun toivoisin vaan junaradan paloja tai söpön pienen mekon.. Pitää ihan keskittyä että niin, minä.. minä ja minun hyvinvointini ja jopa minun hengellinen elämäni. On ollut pää vähän liian täynnä lapsia, ettei huomaa itseään. Ja tämä ei tarkoita sitä, että minä haluaisin mennä ja olla ilman perhettä, vaan vain muutos ajattelumaailmassa. Kieltämättä minä haluaisin jumppaan, mutta sen aika tullee sitten joskus :)

    Ihmiset kieltämättä suhtautuu eri tavoin lapsiinsa. Minun mielestäni suloisinta ja lämpimintä on juuri tuollainen, että ne lapset on sitä omaa. Vaikka kuinka olisi omat menonsa muuallakin, niin ajatus lapsesta voi silti olla aina tärkein.

    Mielenkiintoinen tuo Lewiksenkin pointti.. en ole tullut ajatelleeksi. Pitääkin pistää merkille.

    VastaaPoista
  2. Pieni assosiaatio/kysymys, mikä tästä heräsi: äiti lapselle, vai lapsi äidille? Tai miksei myös: vanhemmat lapselle/lapsille vai lapsi/lapset vanhemmille?

    VastaaPoista
  3. Aikasmoista kyllä, että ilikiää toimittaja julkisesti tuommoisia haastella... :(

    Ja valitettavan totta se taitaa olla, että pitäisi elää vaan itselleen - eli tehdä vain sitä, mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä. Onneksi on sentään vielä suuri joukko niitä, jotka peräänkuuluttavat toisten huomioimista ja itsensä ulkopuolelle katsomista :) Ja totta totisesti: lapset ovat niin mahtava aarre, ettei sitä edes haluaisi erottaa "omasta elämästä"! <3

    VastaaPoista
  4. Taina: Kiitos! Ehkä se ei vielä ole lasten kautta elämistä, jos toivoo junaratapalikoita jouluksi ;) Siinä vaiheessa varmaan kannattaa huolestua, jos päätät lopettaa valokuvaus- ym. hommasi loppuelämäksi sen takia, että päätät koulia muksuistasi supervalokuvaajat tms. Sami voisi lopettaa kitaransoiton ja laittaa muksut puolestaan hirveään soittotreeniin päivittäin ja vahtia vieressä, kun osallistuvat tv:n kykyjenetsintään :D

    Irmastiina: Mukava kuulla, hiiltyminen kannattaa aina välillä.

    Ukki: Varmaan moni sen lapsen tekee itselleen elämäntäyttäjäksi ja viihdykkeeksi, mutta järkyttyy huomatessaan, että joutuukin itse tinkimään lapsen vuoksi eikä päinvastoin.

    Kotiäippä: Taisi olla toimittaja sinkkumies :D Enkä usko, että lapsia pohjimmiltaan voi omasta elämästään repiä irti ilman jonkinlaista psyykkistä vauriota. Jossain pohjavirroissa se omatunto kuitenkin normi-ihmisellä virtailee.

    VastaaPoista
  5. Hei! Tämä ei nyt liity mitenkään tuohon yllä olevaan tekstiin, mutta kun en tiedä miten muuten voin lähettää sinulle viestin. Löysin Googlen kautta kuvasi tilkkupeitosta. Teen töitä kouluikäisten lasten kanssa ja olen jakamassa heille esitettä, jossa mainostan kerhoja, retkiä ja leirejä. Tuo täkin kuva olisi täydellinen siihen. Olisiko mahdollista saada käyttää kuvaa tällaiseen tarkoitukseen?

    VastaaPoista
  6. Hei, Hennuli! Mie niin iloitsen siitä, kun ihmiset jaksavat olla suoraselkäisiä ja kysyä lupaa. Toki saat käyttää tilkkupeiton kuvaa, mukavaa että se mätsää tarkoitusperiisi :)

    VastaaPoista
  7. Esite on nyt valmis ja laitoin kuvan alle vielä linkin, mistä kuva löytyy. "Me erilaiset pienet tilkut liki toisiamme..."

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)