Sivut

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pohdintoja: vääristynyt jumalakuva 5/5


VÄÄRISTYNYT JUMALAKUVA 5/5: Rankaiseva Jumala



Mielikuva rankaisevasta Jumalasta samaistaa Jumalan autoritääriseen diktaattoriin. Tälläinen jumalakuva ei tue käsitystä armollisuudesta tai rakastavuudesta. Päinvastoin Jumala näyttäytyy alistavalta ja ihmistä nöyryyttävältä. Toisaalta selkeä auktoriteetti tuo myös turvallisuudentunnetta.

Raamatun valossa on totta, että Jumala on suuri ja hallitsee maailmaa. Useat autoritääristä jumalakuvaa heijastavat ajatukset ovatkin raamatunmukaisia. Ongelma on siinä, jos jumalakuvaan kuuluu vain tämä puoli. Raamattu nimittäin puhuu yhtälailla Jumalan armosta ja inhimillisistä ominaisuuksista. Jos tämä jää meiltä huomaamatta, emme ole vielä ymmärtäneet Ihmisen Pojan (= Jeesuksen) merkitystä. Hän on Jumala, joka lähestyy meitä ilman omia ansioitamme.

Rankaiseva jumalakäsitys aiheuttaa joskus sen, että uskova ihminen kuvittelee, että Jumalaa voi palvella vain jostakin tiukasta ”muotista” käsin. Ongelma on hankala, koska uskova harvoin tyytyy vaatimaan muottiin mahtumista vain itseltään – sitä hän tulee vaatineeksi myös muilta. Tätä kutsutaan myös lakihenkisyydeksi.

Muottiin itsensä vääntäminen voi aiheuttaa masennusta, kun ihanneminä vaatisi ehdotonta nöyryyttä ja uhrautumista. Ihminen ei kykene tällaiseen loputtomasti. Hengellinen muotti on ihmisen itselleen asentama vankila, jonne todellisen Jumalan armo ei yllä, koska ihminen ei sitä osaa hyväksyä.

Tämä vankila on lukossa sisältä päin. Vain vanki itse voi avata sen. Todennäköisesti selliin lukinnut vanki on katkera muille uskovaisille – niille, jotka armon ymmärtäneinä ovat kaltereiden ulkopuolella.

Rankaisevan jumalakäsityksen omaksunut uskova voi olla raskasta seuraa: hänellä on usein tarve olla kaikkitietävä ja aina oikeassa. Hän ei vastaa kuulumisia kysyttäessä mitään itsestään, toteaa vain: ”Herra on hyvä”. Tämän hän sanoo siksi, että kokee, että hänelle itselleen ei saa kuulua mitään. Tunteita, varsinkaan kielteisiä, hän ei pidä sallittuina.

Jumalan rankaisevuutta painottava ihminen on ns. lain alla, lakihenkinen (mikä on vastakohta sille, että on ymmärtänyt Raamatunmukaisen Jumalan armon merkityksen). Tällainen henkilö suojautuu ”hengellisyyden muurin” taakse. Hän pystyttää siis itselleen uskonnolliset kulissit. Hän ei hyväksy omaa tarvitsevuuttaan ja heikkouttaan. Sen sijaan hän helposti tarjoaa apuaan muille!

Tällainen ihminen on kehittänyt puolustautumisesta taitolajin.

Loppujen lopuksi tällainen jumalakäsitys on melko lailla tuhoontuomittu – onhan se jatkuvasti lisäämässä ihmisen sisäisiä ristiriitoja. Tämä kaikki voi johtaa kapinaan Jumalaa vastaan. Eikä ihme, eihän mielikuva tulipalloja viskelevestä tyrannista ole kiva. Mutta vaikka ihminen tekisi näillä perusteilla pesäeron Jumalaan, hän ei silti pohjimmiltaan pääse pakoon alitajuista pelkoa Jumalan rangaistuksesta ja ikuisesta kadotuksesta.

Mitä jos tällaisesta vääristyneestä jumalakuvasta haluaa päästä eroon? Totuutta etsivä ihminen on valmis punnitsemaan omia käsityksiään. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja jokaisella lienee vääriä käsityksiä yhdestä sun toisesta asiasta. Mutta se, millainen jumalakuva meillä on, on itse elämämme kannalta poikkeuksellisen ratkaiseva. On hyvä pohtia, mistä tällainen jumalakuva on peräisin. Onko seurakunnassa lakihenkinen jotaja? Onko uskonnolisen kasvatuksen antanut mummi liian ankara? Millainen on oma isäsuhde?

Raamatun Jumala, se todellinen, kestää kaikki häntä koskevat syytökset ja epäilyt. Todellisen Jumalan valta ei kaadu tai kasva ihmisten toiminnan seurauksena. Hän on suvereeni, hänen on valta, voima ja ARMO jokaiselle, joka sen vain haluaa. Jumala tuli ihmiseksi ja kärsi itse syntiemme rangaistuksen, koska hän tietää meidän heikkoutemme ja vajavaisuutemme. Voimme olla rehellisesti sitä mitä olemme: armahdettuja syntisiä.




Teksti pohjautuu Tapio Kyyhkysen teokseen ”Ahdistava armo”. Se on viimeinen viidestä Kyyhkysen erottelemasta väärästä jumalakuvasta. Samasta teoksesta poimittuja vääriä jumalakäsityksiä olen esitellyt täällä:

2 kommenttia:

  1. Yksi epäily lisää: Mitä tarkoittaa esimerkiksi käsite "demonit eivät ole Jumalasta lähtöisin" Yhteisen tuttumme kanssa keskustelimme aiheesta ja itse edelleen sitä mieltä että kaikki on Jumalasta lähtöisin. -Jumala oli itse se alkusysäys mistä universumi lieveilmiöineen kumpusi.

    -Olisi kiva lukea SINUN pohdintoja asiasta. :)

    T: Oskari

    VastaaPoista
  2. Moi!

    Jännä väite tuo "demonit eivät ole Jumalasta lähtöisin" . Mistä lienee itse lausahdus lähtöisin :) ?

    Jumala on Raamatun mukaan luonut kaiken. Demoni on nimitys, jota käytetään langenneesta enkelistä tai sellaiseen verrattavasta henkiolennosta.

    Sikäli kuin Jumala on luonut enkelit, niin toki demonitkin. Kuten ihmisilläkin, myös enkeleillä on ollut vapaus valita Jumalan ja Jumalan vastustamisen välillä, kuten voimme Raamatusta lukea. Demonit ovat nyt vain sitten päättäneet angstailla Jumalaa vastaan.

    Nämä enkeli- ja muut vastaavat jutut ovat monien ihmisten mielestä niin kiinnostavia, että pääasia (Kristus) unohtuu. Niiden kanssa ei ehkä kannata liikaa aikaansa tuhlata. Siksi omakin pohdintani jää tällaiseen lyhyeen kuittaukseen :)

    Satu

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)