perjantai 29. maaliskuuta 2013

(Isännän) pohdintoja: uskolla vai teoilla taivaaseen?


Meinasin tässä päivänä muutamana kilahtaa. Kristitty uskova esitti, että taivaaseen pääsisi uskon ja tekojen avulla. Jos kyseessä olisi ollut muslimi, tai minkä tahansa muun uskonnon edustaja, olisin ymmärtänyt tällaisen väitteen. Tämän kristityn kommentti kertoo kuitenkin hälyttävästi siitä, että kristittyinä meillä taitaa olla välillä pallo todella hukassa. Kristinusko on ainoa tunnettu uskonto, jossa pelastutaan yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.

Raamatusta löytyy kohtia, jotka kristittynäkin on helppo tulkita siten, että pelastumiseen ei yksin usko Kristukseen riitäkään. Tämä on kuitenkin ristiriidassa Raamatun kokonaissanoman kanssa. Pahimpia ja ahdistavimpia kohtia onkin tässä mielessä Matteuksen evankeliumin 25. luvun kertomus lampaisiin ja vuohiin jaottelemisesta (alkaa jakeesta 31). Kyseisen kertomuksen löydät TÄSTÄ. Myös blogini kommenteissa on toivottu tämän kohdan käsittelemistä jo ajat sitten. 

Isäntäpä osasi tämän asian niin hyvin avata, että itse jäin lähinnä hölmönä hymistelemään. Siispä tässä jaan iloksenne isännän mietteet suorana lainauksena. 

"Kansojen tuomio Matt. 25:31 - 46
Monelle nämä jakeet ovat ahdistavia, koska ne tuntuvat kumoavan uskonvanhurskauden. Jeesus näyttää jakavan tuomionsa selkeästi tehtyjen tekojen tai niiden tekemättä jättämisen perusteella. Sanon silti, että ahdistukseen ei ole mitään syytä, eivätkä nämä jakeet kumoa uskonvanhurskausoppia, vaan edellyttävät sen. On näet ensiksikin huomattava, että kyse on kansojen, ei yksilöiden, tuomiosta. Tässä ei puhuta ihmisen vanhurskauttamisesta – joka on yksilöllinen tapahtuma –, vaan jaetaan ihmiskunta kahteen kansaan, joille sitten julistetaan tuomio. Nämä kaksi kansaa, jotka Raamattu tuntee, ovat Kristuksen omat (lampaat) ja perkeleen lapset (vuohet). Jako lampaisiin ja vuohiin edellyttää ja vaatii kriteerin. Tämä kriteeri on uskosta vanhurskautuminen; juuri lampaat ovat niitä, jotka ovat ”Isän siunaamia” (j. 34), sillä Isän siunaus tulee yksin Kristuksen kautta ja Kristuksessa eli yksin uskosta. Ensin on siis yksilön tuomio, sitten kansojen. Näissä jakeissa on täten kysymys tuomion deklaraatiosta. Siinä julistetaan se, mikä jo on annettu. Se, että lampaat ovat uskosta vanhurskautettuja, näkyy heidän kysymyksessään, joka ilmentää heidän tietämättömyyttään tekemistään teoista: he ovat tehneet mitä ovat tehneet, vasemman käden tietämättä oikeasta. He eivät ole turvanneet tekoihin vaan uskoon, joka on vain tullut näkyväksi niissä teoissa, jotka heille itselleen ovat näkymättömiä (koska niillä ei ole heille arvoa suhteessa pelastukseen). Vuohien kysymys puolestaan ilmentää heidän ymmärtämättömyyttään ja väärää suhdettaan tekoihin. He nimenomaan tuntuvat olevan tietoisia tekemästään ja pitävän sitä arvossa; niinpä he ihmettelevät kuninkaan tuomiota, joka julistaa, että koska teiltä puuttuu usko, ovat tekonnekin arvottomia, ikään kuin olemattomia. Koska he ovat turvanneet tekojen vanhurskauteen, he hämmästyvät kuullessaan, että ovat jättäneet tekemättä juuri sen, minkä uskovat tehneensä. Jos näet rikkoo lakia yhdessä kohtaa, rikkoo sitä kaikissa kohdin, ja juuri tästä on kysymys: jätä tekemättä yksi, jätät tekemättä kaiken. Kuten Luther sanoo: se, joka uskoo, on todellinen tekijä."
 

Eli taivaaseen pääsee vain ja ainoastaan Kristukseen uskomalla. Ei teoilla. Lisäyksenä haluan tähän vielä sanoa, että lampaaksihan saa kuka hyvänsä ruveta hyväksymällä Kristuksen pelastajakseen. Siinä mielessä nämä eivät todellakaan ole mitään sisäpiirin kemuja.

Isännällä on omakin blogi. Sen löydät TÄSTÄ.

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virvon varvon


Virpominen on nostalgista. Lapsena se oli hyssyteltävää, oli kuulemma noloa käydän "ruinaamassa" lahjuksia naapurustulta. Onneksi sentään sain käydä virpomareissulla mammalassa ja mummolassa. Oli perinne osittain pakanallinen tai ei, mielestäni on ihanaa laskeutua pääsiäisen aikaan ja paaston loppumiseen (mikäli nyt joku sattuu paastoamaan) iloisen askartelun merkeissä.

Palmusunnuntaita vietetään ainakin teoriassa Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Ihmiset kirkuivat Hoosiannaa olettamalleen kuninkaalle ja viskoivat tielle palmunlehviä ja vaatteita. Viikkoa myöhemmin he naulasivat samaisen kuninkaansa ristiin. Hänen kuninkuutensa oli tuottanut pettymyksen. Se olikin nöyrän palvelijan itsensä uhraavaa vaatimattomuutta, ei Rooman vallasta vapauttavaa miekanheiluttamista. Kristuksen uhrikuolema ja ylösnousemus puhuvat meille siitä, kuinka haluamme lapsellisina vaatia Jumalalta kymmenen hyvää ja sata kaunista, mutta loppujen lopuksi projisoimme vikamme häneen, viskaamme ulos ja tapamme.

Kuninkuus kirkastuu siinä, että Kristus voitti kuoleman. Siksi meillä on aihetta juhlaan. Meidän ei tarvitse peitellä vikojamme, voimme tunnustaa ne avoimesti: kyllä, jos olisin ollut siellä, olisin naulannut kuninkaani ristiin. Mutta hän kesti sen ja antoi anteeksi.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Kollaaseja kesää odotellessa


Tässä muutama uusi kollaasi kesäisissä merkeissä. Kesään on nyt yhtä pitkä aika kuin mikä on koululaisten kesäloman kesto. 

Kumpi on suosikkisi ja miksi? Minkä tarinan luet kollaasista? Olen utelias kuulemaan heränneistä mielikuvista.



torstai 7. maaliskuuta 2013

Kollaasi sairastuvalta


Koko roikka on kuin onkin ollut sairaana. Itse olen pöhninyt pystyssä pojanviikarin nenää pyyhkimässä. Nyt ehkä alkaa loma? Alkaahan?

Sain onneksi tehtyä jotain nättiäkin:


sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Kevätkultalullukka


Voi harmistus. Taas kävi vanhanaikaisesti: heti kun loma alkoi, meikäläinen sairastui. Ja mie kun niin olen odottanut sitä, että saisin olla mussukan kanssa koko viikon, käydä pulkkamäessä ja leikkikentällä. Ja nyt koko pikkuihmistä on välteltävä, ettei hän saa häijyä tartuntaa. Hän olisi niin muiskuteltava. Nyt harmittaa, varsinkin kun joululoma meni ihan samalla tavalla myttyyn.

Jospa tämä menisi nyt ÄKKIÄ ohi! Voi, kun menisikin...