perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pohdintoja: Oksettavaa ajantasaisuutta?


Pommit ja Boston, tarkoitushakuinen kärsimyksen tuottaminen. Ammuskelu, räjähdys lannoitetehtaassa. Media oksentaa päälleni katastrofia toisen niskaan ennen kuin ensimmäinen ehtii pois alta.

Kuinka paljon minun tarvitsee tietää? Erittäin selväksi on tullut jo se, että maailma on paha paikka ja kärsimyksestä ei ainakaan ole pulaa, toisin kuin vedestä, ruuasta, maailmanrauhasta... 

Mitä ajan tasalla oleminen tarkoittaa? Kuinka monesta yksityiskohdasta minun tulisi olla tietoinen? Onko minun todella tarpeellista tietää, millä tavoin uhri on joukkoraiskauksessa silvottu?

Todellinen ajan tasalla oleminen tarkoittaa mielestäni kulutuskriittisyyttä myös tiedonhaussa. Tai päälle oksennettavan tiedon määrän alta pois juoksemista. Tai edes sateenvarjon aukaisemista, kun arvelee seuraavan ryöpyn olevan tulossa. Valitettavasti uutisoksennus voi lentää naamalle nurkankin takaa. Siinä sitten kakistellaan, kun silmät ja suu ovat jo täynnä ihmisruumiista koostuvaa biojätettä.

Järkevä, vastuullinen ja kulutusvastainen ajantasaisuus olisi tavoiteltavaa: kaikkea ei tarvitse tietää. Jokainen klikkaus uutisotsikon taakse tuo julkisuutta pahantekijöille ja rahoittaa mainostajia. Murhetta maailmassa riittää, siksi se on erittäin kannatava tulolähde. Pitääkö minunkin rahoittaa tämän p*skamyllyn pyörimistä? En haluaisi. 

Kuinka se, että tiedän Eerikan kiduttamisen yksityiskohdista, tekee maailmasta paremman paikan? Perheväkivaltaa ei saa salata ja pedata, tietenkään, mutta mielestäni likainen ihmismieli pohjimmiltaan nauttii perhehelvetistä kertovan tekstin lukemisesta. Mitä se ihmismielessä ruokkii? Vaikkakin inhoa, samalla itsetyytyväisyyttä: "Onneksi minä olen parempi kuin NUO hullut." Miten tämä voi edistää sitä ainoaa asiaa, johon meillä todella on vaikutusvaltaa: oman pahuutemme tiedostamista ja ikiomien tekojemme punnitsemista? 

Paha ei ole vain itsemme ulkopuolella. Tämä helposti unohtuu muiden tekemistä kauheuksista lukiessa.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Botania


Joensuussa on (edelleen) kasvitieteellinen puutarha, Botania. Se oli jo hilkulla joutua vasaran alle, mutta sen rahoitussysteemi saatiin muutettua toisenlaiseksi. Nyt homma pyörii ihanan eksoottisesti, kuten on pyörinyt jo kauan. Tykkään!


Miulle järjestyi ihan oikea vapaapäivä, koska pikkumies haluttiin niin kovasti ottaa mummilaan hoitoon. Voin vain kuvitella, mitä tuhoa pienet sormet olisivat Botaniassa kylväneet...


En ole varma, onko hän Veera vai Väiski. "Maankuulu" Juuso-kakadu on viereisessä häkissä.


Kotoinen kliivia on Botaniassa hervoton pensas.


Menestyykö teillä kodinonni näin hyvin? Entä muratti?


Botania on Suomen ainoa perhospuutarha.


Ihmeköynnös ja kohtalaisen kokoinen kaktus.


Kuoriutumispuuhia ja koteloiden pötköttelyä voi seurata paikan päällä.


Kameran takana oli tässä blogistia esittävässä kuvassa Kirsi. Kiitos!


Ja vielä tällainen nyrkin kokoinen lentiäinen lopuksi.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Jollottava kevät


Muuttolinnut kuukauden myöhässä! Leppeä allergiekevät! Edistin kevättä viskomalla kolme kuutiollista lunta keittiön ikkunan alta.

Itse asiassa halusin vain muistuttaa, että tuoreita lukuvinkkejä löytyy ylläolevasta Luettua-välilehdestä.