Sivut

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Pohdintoja: Oksettavaa ajantasaisuutta?


Pommit ja Boston, tarkoitushakuinen kärsimyksen tuottaminen. Ammuskelu, räjähdys lannoitetehtaassa. Media oksentaa päälleni katastrofia toisen niskaan ennen kuin ensimmäinen ehtii pois alta.

Kuinka paljon minun tarvitsee tietää? Erittäin selväksi on tullut jo se, että maailma on paha paikka ja kärsimyksestä ei ainakaan ole pulaa, toisin kuin vedestä, ruuasta, maailmanrauhasta... 

Mitä ajan tasalla oleminen tarkoittaa? Kuinka monesta yksityiskohdasta minun tulisi olla tietoinen? Onko minun todella tarpeellista tietää, millä tavoin uhri on joukkoraiskauksessa silvottu?

Todellinen ajan tasalla oleminen tarkoittaa mielestäni kulutuskriittisyyttä myös tiedonhaussa. Tai päälle oksennettavan tiedon määrän alta pois juoksemista. Tai edes sateenvarjon aukaisemista, kun arvelee seuraavan ryöpyn olevan tulossa. Valitettavasti uutisoksennus voi lentää naamalle nurkankin takaa. Siinä sitten kakistellaan, kun silmät ja suu ovat jo täynnä ihmisruumiista koostuvaa biojätettä.

Järkevä, vastuullinen ja kulutusvastainen ajantasaisuus olisi tavoiteltavaa: kaikkea ei tarvitse tietää. Jokainen klikkaus uutisotsikon taakse tuo julkisuutta pahantekijöille ja rahoittaa mainostajia. Murhetta maailmassa riittää, siksi se on erittäin kannatava tulolähde. Pitääkö minunkin rahoittaa tämän p*skamyllyn pyörimistä? En haluaisi. 

Kuinka se, että tiedän Eerikan kiduttamisen yksityiskohdista, tekee maailmasta paremman paikan? Perheväkivaltaa ei saa salata ja pedata, tietenkään, mutta mielestäni likainen ihmismieli pohjimmiltaan nauttii perhehelvetistä kertovan tekstin lukemisesta. Mitä se ihmismielessä ruokkii? Vaikkakin inhoa, samalla itsetyytyväisyyttä: "Onneksi minä olen parempi kuin NUO hullut." Miten tämä voi edistää sitä ainoaa asiaa, johon meillä todella on vaikutusvaltaa: oman pahuutemme tiedostamista ja ikiomien tekojemme punnitsemista? 

Paha ei ole vain itsemme ulkopuolella. Tämä helposti unohtuu muiden tekemistä kauheuksista lukiessa.

8 kommenttia:

  1. Jaa jossain on taas ammuttu. Mä en ole näemmä kokenut hirveän tärkeäksi asiaksi elämässä seurata uutisia.

    H-P Björkman tästä juuri jossain artikkelissa puhui, kuinka ei tarvitse olla koko ajan perillä kaikesta. Että mikä oikeasti ihmisen elämässä on oleellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin... mietin vielä näin jälkeen päin sitä, että mikä meidät ihmiset saa kiinnostumaan näistä uuisista niin paljon, että jaksamme jauhaa niistä. En usko, että pelkkä "trauman purkaminen" on kyseessä. Pelkäänpä, että meissä on sen verran mätää, että jollakin tapaa nautimme näillä hirveyksillä mässäilemisestä.

      Poista
  2. Toi riippuu varmaan osittain henkisestä rakenteesta: mun täytyy tunnustaa, että oon sen verran herkkis, että en pysty ihan kaikkia juttuja lukemaan/katsomaan. Tietty perusasiat on tiedossa, esim. se, että Bostonissa räjähti, mutta en kyllä yksityiskohdilla mässäilystä välitä, sillä siitä tulee vain ahdistava olo. (En esim. oo katsonut Passion of Christ -leffaa, sillä mulle riittää tietoisuus siitä, että Jeesuksen kärsimykset olivat aivat hirvittävät, enkä niitä voi koskaan ikinä ymmärtää. Voin vain olla kiitollinen siitä, mitä Hän teki.) Ja toisaalta mietin, mitä hyvää seuraa siitä, että tiedän kaiken kaikesta kamalasta, mitä maailmassa tapahtuu, sillä en itse ole millään lailla osallinen tapahtuneeseen, enkä voi siihen vaikuttaa. Ja siitä ei oo kenellekään hyötyä, että mulle tulee ahdistava olo. :) Mut toisaalta varmaan menee niinkin, että eri tiedotusvälineet haluavat olla "kartalla" ja mässäillä tapahtumilla, koska toisetkin tekee niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kartalla" oleminen tuo varmasti enemmän rahaa kassaan kuin kivoista asioista kirjoitteleminen :(

      Poista
  3. Oikein hyvä kannanotto!
    Kaikki uutisointi on mielestäni todella mennyt liian pitkälle.
    Ei osata suodattaa tiedottamista silloin, kun se on perusteltua. Esimerkiksi Venäjän presidentistä tehty uutisointi.
    Nykyään on mahdotonta suojautua sellaiselta mitä ei halua tietää. Ei edes ennätä vaikka olisi varautunut siihen.
    Miten jaksavat erityisen herkät ihmiset?
    Itse olen joutunut tällaisen raskaan ja kiusaavan uutisen vangiksi. Siinä ei auta järkeily.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rahaa tahkoavat mediatalot eivä taida olla kovin inhimillisiä. Pahoin pelkään, että heitä ei hetkauta se jos joku jää "kiusaavan uutisen vangiksi". Toivottavasti ahdistavaksi kokemasi uutinen unohtuu pian! Itse näen vieläkin unta tsunamista silloin tällöin. Opettajana en edes viitsi ajatella uutisointia kauheuksista, joita kouluissa on tapahtunut Suomenkin kamaralla.

      Poista
  4. Itse en nykyään omista televisiota, radiota en juurikaan kuuntele, uutiset tulee oikeastaan luettua ainoastaan netistä. Kymmenen uutisia minä en ymmärrä. -Miksi pitää juuri ennen nukkumaanmenoa tietää miten maailmassa menee?!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)