Sivut

lauantai 25. toukokuuta 2013

Kollaasi keväälle ja pohdintaa


Koska komentteja on kiva saada, ehdottakaapa tälle kollaasille positiivisempaa kuvatekstiä kuin alla!
"Kesä katoaa pian, ja siksi kevät ja kesä on kenraaliharjoitus ihmisen lyhyelle kukoistukselle, jossa jo on tulevan rappion siemenet kylvetty. Keväässä kesien syksy. Näin me käymme läpi oman ruumiimme puiden suonitukkoisissa lehdissä, jotka kalkkeutunein nivelin rahisevat lehtirangat murtuneina maahan."
Kaarina Valoaalto (teoksessa Avantgarderob)


Näissä valmiiksi haikeissa tunnelmissa kevät, kesä ja lapsen taaperovaiheet kulahtavatkin - valmiiksi luopumassa kaikesta. Keskiajalla kehotettiin muistamaan kuolemaansa, myöhempinä aikakausina muistamaan elämäänsä. Kunpa osaisin olla hetkestä kiitollinen siinä itsessään enkä "vasta sitten" kun se todella on mennyt. Melankolinen puistatus valtaa luontojaan iloisen karjalaisenkin yhä useammin ja useammin. Olenko tulossa vanhaksi, olenko oppinut näkemään selvemmin VAI onko silmieni edessä näkökentän sumentava ennenaikainen suruharso?

7 kommenttia:

  1. Lähes yhdeksänkymppinen mummani on ihana esimerkki ja ihannekuvani siitä, miten voi puhua vanhoista ajoista positiivisesti ja iloiten, mutta vailla haikeuden häivää. Haikeus ja sellainen, onko se nyt sitten sentimentaalisuus, pilaa kyllä elämän! Mä taistelen sitä vastaan lähes aina, joten oon iloinen jos oon joskus niin heittäytynyt elämään, että unohdan sen piirteeni! Uskon että kun tästä kriisistä päästään, niin se ennenaikainen suruharso kyllä hajoaa pois ja asiat alkaa nähdä selkeämmin, merkityksellisinä ja elämään kuuluvina. Vanhuudessa viimeistään meitä vääjäämättä odottaa pääsy sinne, missä ei ole haikeutta eikä surua.

    En halua enää itkeä haikeudesta katsoessani pientä-isoa lastani, joka ei ole enää vauva. En halua itkeä sitäkään mielikuvaa, kun käyn yöllä katsomassa häntä ja kuvittelen ajan kiitävän sekunnissa viisi vuotta eteenpäin aikaan, jolloin katselen samalla tavoin kouluikäistä nukkuvaa lastani samassa sängyssä. Etukäteishaikeutta! ARGH.

    Kuulostaa typerältä kun sen näin ääneen sanoo.

    Siispä positiivisempi kuvateksti:
    "Vuosi kulkee aina synnyttääkseen elämän yhä uudelleen. Unessa olleet siemenet puskevat valoon, pimeässäkin ne tietävät missä suunnassa on vapaus. Kevät on vääjäämätön, pimeys häviää valolle joka kerta."

    ps. Ihana kollaasikuva :)

    VastaaPoista
  2. Elämä, se hauska juttu joka sattui matkalla kuolemaan. (Sanoi muistaakseni Jansson Raid-elokuvassa).

    Minä laittaisin kollaasin nimeksi "Elämä kukkeimmillaan" :)

    Ja tähän loppuun vielä aforismi: "Elä jokainen päivä niinkuin se olisi viimeinen, sillä joku niistä on."

    VastaaPoista
  3. Siis ei "loppu" vaan päätös nousta jaloilleen! :)

    VastaaPoista
  4. Taina: Etukäteishaikeus! Hieno käsite! Ja voi jösses, miten ihana kuvatekstiehdotus <3 Muutoin tunnistan omat ajatuskulkuni pelottavan hyvin kuvaamistasi tilanteista.

    Silppu: Huomattavasti optimistisempaan suuntaan :) "Tai no, sattuipa tässä matkalla kuolemaan...."

    Oskari: Juu! Tahdonvoimaa!

    VastaaPoista
  5. Kuvateksti tuli mieleen kun olin juuri viikko sitten lukenut tämän Saima Harmajan runon, joka on niin upea.. sanoo minä, joka ei ole ikinä oikein runoista välittänyt.

    SIEMENET

    Kevät on, on syntymis-aika. Syvällä maassa
    tuhat siementä sykkii voimaa uhmaavaa.
    Mikä nälkä ja pakko vankilan seinän murtaa?
    Tuhat kiihkeää silmua kuoresta ponnahtaa.

    Oi kauhua! Pimeys vieressä, yllä ja alla.
    Mitä tehdä? Ylt'ympäri multaa ahdistavaa.
    Yön seinän ken rikkoa vois käsin nuorin ja hennoin?
    Tuhat kalpeaa silmua multaan uupua saa -

    Ei! Jostakin virtaa salainen voima ja kutsu.
    Se on rakkaus itse. Se voittaa vallat maan.
    Ylöspäin! Apu, täyttymys siellä on jossain.
    Tuhat itua vavisten syöksyy haudastaan -
    Keväällä 1932

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten hieno! Vau, pitäisköhän käydä lainaamassa piplioteekista...

      Poista

Jokainen kommentti on ilo :)