lauantai 26. heinäkuuta 2014

Vain kepeää vesisotaa, kiitos


Maailman pahuus oksennetaan tiedotusvälineissä päällemme sekunti sekunnilta. Harkitsen vakavasti uutispaastoa. Olen jo aiemmin avautunut aiheesta melko tyhjentävästi TÄSSÄ TEKSTISSÄ (linkki), eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Tympii ja ahdistaa. Paadunko? Olisi kiinnostavaa kuulla lukijoiden kokemuksia. Pitääkö kaikesta olla yksityiskohtaisesti ajantasalla? Riittääkö kapasiteetti? Meneekö Ukrainan ja Gazan tilanne toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

Mutta perheen pienimmät tuntevat vain yhden sodan - vesisodan. (Niin, ja talvella lumisodan.) Tässä kesän lämpimin päivä iltaa kohti kääntyneenä. Vilvoittavaa on veden lisäksi myös pienen ihmisen vilpitön ilo, tietämättömyys maailman pahuudesta. (Ja voi sitä hetkeä, kun totuus jonakin päivänä ryöpsähtää silmille. No mutta eipä ryhdytä melankolisiksi!)


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kuvia Rochesterista


Teimme kahdestaan taaperon kanssa reissun Britteihin kuun vaihteessa. Pikkusiskoni ja täditettäväni pitävät majaa Kentin alueella Lontoon lähellä. Heidän kanssaan pyörimme mm. Rochesterissa. Se on historiallinen kaupunki. Sieltä on löytynyt jäänteitä jo neoliittisesta kaudesta. Lontoosta Rochesteriin on 50 km, ja sen hujauttaa nopeasti paikallisjunalla.

Turisti pönöttää (koska ei osaa poseerata) Eastgate Housen edessä High Streetillä eli pääkadulla.


Charles Dickens piti kovasti tästä kaupungista ja sijoitti sinne romaaniensa tapahtumia. Kirjailija itse asui vähän matkan pässä Highamissa, paikassa, jonne minä ja siskoni kävimme eksymässä junamatkan aikana. Dickensin kunniaksi julkaisen tässä Highamin hiljaiselta juna-asemalta otetun kuvan heliotroopista.


Eastgete Housen takapihalla kannattaa ehdottomasti käydä! Seuraavat kaksi kuvaa ovat sieltä.



Rochesterista jäi mieleen historiallinen ilmapiiri, mikä ei liene yllätys. Putiikkeja oli mukavasti, ja niissä myytiin muutakin kuin turistikrääsää. Koululaisryhmiä näimme päivän aikana lukuisia.

Ihana karkkipuoti.

Sisko valitsemassa käsintehtyjä toffeita.

Lounasta söimme tietenkin pubissa ja se olisi varmasti ollut mukavaa, ellei taapero olisi keksinyt saada uhmakohtausta juuri siellä. Vinkki: Rochesterin kadulla voi pitää myös jäähyä raivoaville ipanoille.

 Historiallisia rakennuksia oli vieri vieressä.  




Tärkeimpiä rakennuksia olivat Rochestin katedraali (604 jKr.) ja Rochesterin linna (1100-luvulta). Molemmissa paikoissa oli hääpareja kuvattavana. Katedraalissa pyörähdimme sisällä, mutta linna olisi ollut mission impossible lastenrattaiden kanssa.

Katedraalissa oli juuri häät menossa. Kellojen kumina kirvoitti taaperolta hätähuudon: "Ei oo pakko mennä naimisiin!"

Katerdraalin ympärillä oli sielläkin paljon ihania yksityiskohtia ja soma puutarha.
Linna oli todella lähellä katedraalia.

Linna oli mäen huipulla ja tietysti turistivietti kiipeilytti minut muurille valokuvattavaksi. Taustalla asuinrakennuksia. Jokinäkymä linnan pihalta on myös miellyttävä.

Rochesterin kaupungissa kaikki nähtävyydet olivat pienen kävelymatkan päässä toisistaan.
Kello pääkadulla.




Linnalle kiipeillessä avautuu idyllinen näkymä pääkadun suuntaan.


Rochester on hieno paikka, joka on helppo ottaa turistimielessä haltuun pienen kokonsa ja idyllisyytensä ansiosta. Se on kulttuurin ystäville miellyttävä kokemus, jonne pääsee kivasti myös lasten kanssa.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Boheemihko puutarha


Saatan pihistellä ja miettiä viikkotolkulla kympin maksavan paidan ostamista. Puutarhamyymälässä turautan kolminumeroisen summan ilmeenkään rävähtämättä. Kuvat napsin vastikään omalta pihalta.

Istutan, vaalin, muokkaan maata huhtikuun räntäsateessa vielä yötä myötenkin. 


Mutta heinäkuussa en enää malta ajaa nurmikkoa, vaan annan sen rehottaa polvenkorkuisena. Selitän itselleni, että olenhan eristänyt kukkapenkin reunat hyvin (silloin huhtikuussa...) 




Kun luovuushanat ovat tukossa, niin ainakin voin ihastella kukkaistutusten värimaailmoja. Myös niitä, joissa kylmät ja lämpimät sävyt ovat keskenään ilmiriidassa. Ah! Mikä paletti, mikä vuorovaikutus! Eikä silloin haittaa, etten osaa maalata.


Kahvikuppi kädessä, taapero päiväunilla, isäntä omissa hommissaan. Näennäisesti turotan aivot narikassa, mutta takaraivossa käyvät prosessit kuumina. "Pitäiskö leijonankita siirtää vanhaan sadeämpäriin? Pitää ostaa harjaneilikan siemeniä. Ihme hilppa, kun vieläkin tuossa kasvaa kylvämättä."


Tunnen heistä jokaisen nimeltä ja melkein muistan, mistä kukin on peräisin. Taimistoilta osa, toiset pistokkaista ystäviltä ja tutuilta, paljon itse kylvettyä niin suorakylvönä kuin esikasvatettunakin. Muutama kylväytynyt itsestään viime vuoden jäljiltä. Kuten tämä kaliforniantuliunikko.


Eläköön, kimalaiset! Pikkukimalaiset ja kaikki muutkin pihaturrikat.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Lentäviä miehiä ja rytmikäs taapero


Viimeviikonloppuinen Popkatu oli mainio paikka lapselle. Tässä 2,5v. mussukka otti jamit alleen Rytmipuistossa. Moni meni jammailemaan Ilosaarirockiin, mutta meillä soi Alice in Chains kotonakin.



Havaitsimme myös lentäviä miehiä Alanko katutähdeksi -kilpailussa. Kyseessä oli Vipulautaryhmä Pikavippi. Kilpailu järjestetään joka vuosi.






Nautittuamme jäätelöt Matkustajasataman laiturilla kävimme polkuautoilemassa Taitokorttelissa. Ei muuten maksa mitään, ja vieressä palvelee Perheentalo. Paikka on auki ympäri vuoden, tosin hangessa ei tietenkään polkuautoilla ajella. Menkää, hyvät ihmiset! Vieressä palvelee ravintola Kesälato, josta olen ostanut taannoin herkullisen pitsan.



Lasten Popkatu-tapahtuma kruunasi illan taidemuseon pihalla. Siellä sai miekkailla pahvimiekoilla, käydä kirjastoautossa, jonglöörata ja tehdä kaikkea muutakin upeeta. Lopuksi ihana majava toivottaa lukijoille mahtavaa heinäkuuta.



P.S. Joensuussa kannattaa hypätä kesäaikana Kaupunkijunan kyytiin torin kulmalta. Aikuisten lippu 4e, lapset 2e, alle 2-vuotiaat ilmaiseksi. Juna köröttelee näteissä maisemissa Jokiasemalle, jossa se pitää 20 minuutin tauon. Jokiasemalla on kahvila ja pysähdyksen aikana voi syödä vaikka jäätelön Pyhäselän maisemia ja kirjaimellista joensuuta ihaillen. Paluumatka sisältyy lipun hintaan. Kävimme leikkimässä turistia junan kyydissä tänään, mutta kamera jäi kerrankin kotiin.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Ihana valo: kesäkuvia


Suomen kesä voi olla myös ihana. Yritän karistella työttömäksi jäämisen tuhkaa niskoiltani ja nähdä valoa kaikesta huolimatta. Se ei ole ihan joka päivä helppoa. Mutta kiitos Luojalle näistä valokuvauksellisista hetkistä.