Sivut

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Jälkijunan mattimyöhäisen joulukortit


Ei sillä, että aihe olisi enää mitenkään ajankohtainen, mutta onhan se joulu ensikin vuonna. Eli oikeastaan olen 11 kuukautta etuajassa päivitykseni kanssa. Postikusti kyllä vei kortit ajoissa perille. Luulisin. Nämä kortit askartelin vielä edellisessä postauksessa esittelemieni lisäksi.

Mietin tässä jälleen, että miksi näiden korttien kanssa tulee sählättyä joka ikinen vuosi.


On muuten hankala näiden korttien kanssa "puljaaminen". Kenelle lähettää, kenelle ei? Vastavuoroisuusperiaate on hyvä ohjenuora, mutta aina se ei toimi. Joka joulu saan kortteja ihmisiltä, joille en ole osannut korttia varata tai ehdi sellaista tehdä.

 Kiitoskortit päiväkodin väelle voi toki tehdä ihan silkasta kiitollisuudesta.


Onneksi vielä useammin käy niin, että itsellä jää kortti saamatta. On jotenkin helpompaa olla kortin lähettäjä kuin sellainen, joka jää "kiitollisuuden velkaan" kortin lähettäjälle.




Vaikka en tiedä, kuinka moni oikeasti jaksaa ottaa asiasta pulttia ja räknätä saamansa ja lähettämänsä kortit. Toivottavasti ei kukaan. Loppujen lopuksi joulukortit menevät kaapin kätköön loppiaisena.



Eli onko silllä oikeasti niin kauheasti väliä? Eikös kortin ole tarkoitus ilahduttaa eikä kuormittaa ääneen lausumattomalla vastavuoroisuusperiaatteella?





Edesmennyt mammani soitti sukulaiset läpi aina jo kesällä, että hän ei sitten jaksa lähettää kortteja tänäkään vuonna. On sekin yksi ääripää.





Olen myös miettinyt, tuleeko korttieni vastaanottajille painetta siksi, että lähetän itse tekemäni kötöstyksen. Tuntuuko kurjalta lähettää vastavuoroisesti kaupasta ostettu kortti, jos itselle ei askartelu maistu? Vai meneekö joku tunnollinen käsintehtyä korttia OSTAMAAN isolla rahalla tunnontuskissaan. Hurja ajatus.


Ensi vuonnakaan en voi olla lähettämättä kortteja.


Vai pitäisikö tehdä "mammat" ja tehdä soittokierros jo heinäkuussa. "Ei saa lähettää miulle korttia, kun miekään ei aio lähettää teille. Möö!"


Mutta kyllä mie ne kortit taas ensi vuonna lähetän. Nimittäin askartelu on mukavaa, enkä minä omissa nurkissani rupea räpellyksiäni säilömään.


Tällaisen 3-vuotiaan tekemän taideteoksen voisin toki laittaa talteen. Mutta kun kullanmuru teki sen mummille.

2 kommenttia:

  1. Mulle saa lähettää kortteja jatkossakin, ne ei mee kaapin uumeniin vaan laitan kaikki sinitarralla seinälle :-) -eeli

    VastaaPoista
  2. Oho, kiitettävää säilömisintoa :) Eipä parane ihan epäkelpoja siis lähetellä jatkossakaan :D

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on ilo :)